Herra Päätoimittaja Atte Pohjanmaa      5/9 1960

  En ole pahoittanut mieltäni lukemalla arvoisan lehtenne syntymäpäiväkirjoitusta 3.9.1960. Eräs ystäväni on kertonut minulle, että siinä on väitetty minun lähettäneen joskus 1941 tai 1942 sähkösanoman Äänislinnaan. En voi uskoa, että Teiltä olisi jäänyt huomaamatta, että olen aikoja sitten osoittanut tämän paljon levitetyn juorun valheeksi. Mutta tämän valheen "ylöslämmittäminenhän" on vain mitätön yksityiskohta siinä toiminnassa, jonka tarkoituksiin myös Te olette antanut kunnianarvoisen nimenne.

  Sallinette, että kun olen kynään tarttunut, lausun pari sanaa johtamanne sanomalehden tavasta suhtautua pääministeri Hrushtshevin käyntiin Suomessa. Te kirjoitatte hänen tulostaan artikkelin ja mairein sanoin toivotatte hänet tervetulleeksi. Samalle sivulle sijoitatte kuitenkin pakinoitsijanne halpamaisen hyökkäyksen vierasta vastaan. Jos tuo hyökkäys olisi kohdistunut vain minua vastaan, olisi asia ollut kuten sen tuleekin olla, mutta ei - vierasta Te ette voinut jättää rauhaan.

  En tietenkään rohkene toivoa Teiltä mielenmuutosta varmaankin hyvin huolellisiin suunnitelmiin perustuvassa tavassanne käsitellä arkoja ulkopoliittisia suhteita. Mutta minun on pakko kysyä: kuinka Te luulette, että moinen pahanilkinen nulikkamaisuus sopii suurpuolueelle, joka pyrkii - kuten oikein on - vastaamaan valtakunnan ulkopolitiikasta? Kuinka Te saatatte kuvitella, että moinen tyhmänovela käyttäytyminen - kiittää artikkelissa ja parjata pakinassa - voisi jäädä huomaamatta siellä, jossa Teidän puolueenne vilpittömyys on mielestänne väärin - epäluulojen alaisena? Kuinka Te voitte uskoa, että Teidän vastuuntuntoa vailla oleva tapanne kirjoitella poliittisista kysymyksistämme vaikeimmasta ja vaativimmasta, sopisi yhteen sen paatoksen kanssa, jolla niin halukkaasti väritätte isänmaallismielistä poliittista julistustoimintaanne.

P.S. En edellytä saavani vastausta tähän kirjeeseeni.