Oikeusministeri Kekkonen: Herra puhemies! Tämän asian toisessa käsittelyssä esitti ed. Kivioja tiedustelun, eikö postitse voitaisi lähettää asiakirjoja myöskin hovioikeuksiin, korkeimpaan oikeuteen ja korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sen vuoksi muutama sana.

Kun hallitus antoi eduskunnalle vuonna 1929 esityksen laiksi oikeudesta lähettää viranomaisille ja niiltä saada asiakirjoja postitse, oli sen perusteluissa mainittu m.m. että postin käyttämisestä olisi erotettava korkein hallinto-oikeus, "jotta asian käsittely siinä pysyisi yhtäläisenä kuin korkeimmassa oikeudessa sekä kaikki varsinaiset tuomioistuimet, joiden koko oikeudenkäynnin uudistus on valmisteltavana". Tämä esitys perustuu mietintöön, jonka lainvalmistelukunnan kolmas jaosto valmisti vuonna 1928. Tässä mietinnössä luemme m.m.: "Postin välityksen ulottamista hallinto-oikeudellisen lainkäytön alalle on vastustettu m.m. korkeimman hallinto-oikeuden taholta sillä, ettei olisi syytä ryhtyä muuttamaan nykyistä osaksi tuomioistuinten lainkäyttöön, osaksi käytäntöön perustuvaa menettelyä ennenkuin valmisteltavana oleva oikeudenkäyntilaitoksen uudistus saadaan aikaan, ja senjälkeen voidaan ryhtyä järjestämään hallintoon ja hallinto-oikeudelliseen lainkäyttöön kuuluvien asiain käsittelyä yleensä. Mitä erityisesti korkeimpaan hallinto-oikeuteen tulee, jossa nykyjään 22 päivänä heinäkuuta 1918 annetun lain 14 §:n mukaan on asiain käsittelyssä noudatettava laillista oikeudenkäyntijärjestystä. Olisi arveluttavaa järkyttää voimassa olevaa oikeudenkäynnin yhtäläisyyttä korkeimmassa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa oikeudessa." Niin kuin tässä lainvalmistelukunnan mietinnössä mainitaan, on myöskin korkein hallinto-oikeus antanut aikoinaan lausuntonsa postin käyttämisestä. Lausunnossa asetutaan niiden kokemusten nojalla, joita korkeimmalla hallinto-oikeudella oli m.m. sen vuoksi, että esim. köyhäinhoitolain 46 ja 70 pykälien perusteella postin käyttö on tietyissä tapauksissa sallittu, kielteiselle kannalle. Lausunnossa erityisesti pelätään sitä, että niiden asiain luku lisääntyisi, joita muotovirheiden takia ei voida tutkia. Siitä tietenkin on oleva seurauksena tyytymättömyyttä arvelee korkein hallinto-oikeus lausunnossaan, harvemmin kenties lakiin kuin sitä noudattaviin viranomaisiin. Oikeudenkäyntijärjestyksen uudistaminen ei näytä kuitenkaan lähitulevaisuudessa ehtivän niin pitkälle, että postin käyttäminen asiakirjojen lähettämisessä voisi tulla järjestetyksi eikä missään niissä eri ehdotuksissa, joita on tehty oikeudenkäyntijärjestyksen muuttamisesta, ole ehdotettukaan muita postin käyttämistä tarkoittavia säännöksiä, kuin ne, jotka sisältyvät nyt lakivaliokunnan käsiteltävänä olevaan oikeudenkäymiskaaren 11 luvun muuttamista tarkoittavaan lakiesitykseen. Tämän lakiesityksen 3 §:ssä sen 2 momentissahan esitetään säädettäväksi: "jos haastehakemuksen on kirjoittanut kruununvouti, nimismies, kaupunginviskaali, kaupunginvouti tai henkilö, joka on suorittanut tuomarinvirkaa varten säädetyt opinnäytteet tahi joku, jolle oikeus on sellaisen tehtävän uskonut, saa hakemuksen lähettää postin välityksellä". Se on ainoa lainsäännös, joka kaikissa näissä monissa oikeudenkäyntijärjestyksen uudistamista tarkoittavissa esityksissä on olemassa postin käyttämisestä. Näin ollen näyttää siltä, ettei ole syytä ryhtyä odottamaan oikeudenkäymisjärjestyksen uudistamista tarkoittavia toimenpiteitä, jos aiotaan saada postin käyttäminen myöskin tuomioistuimessa yleiseksi.

Kun korkeimmassa hallinto-oikeudessa, kuten edellä on mainittu, on noudatettava yleistä oikeudenkäyntijärjestystä, niin olisi välttämätöntä, että tuo korkeinta hallinto-oikeutta koskeva laki, jossa tämäntapainen säännös on, muutettaisiin, mikäli haluttaisiin saada, että myöskin korkein hallinto-oikeus jo tässä vaiheessa tulisi olemaan niiden viranomaisten joukossa, joihin saa postitse asiakirjoja lähettää. Säädettyä yhtäläisyyttä oikeudenkäynnissä korkeimmassa oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei liene aihetta ilman muuta muuttaa, ja kun kysymys postin käyttämisestä voi tulla myöhemmissä vaiheissa kenties oikeudenkäyntiasioissakin käsittelyn alaiseksi, niin olisi sopivampi tämän kysymyksen järjestäminen jättää myöhemmäksi. Sitäpaitsi ehdotettua uudistusta ei tällä kertaa olisi syytä ulottaa hallinto-oikeudellisessa lainkäytössä laajemmalti kuin nykyisin jo on sallittua, olisi otettava käsiteltäväksi siinä järjestelyssä, jonka alaiseksi hallinto-oikeudellisessa lainkäytössä noudatettava oikeudenkäyntimenettely nykyisin voimassaolevan oikeudenkäyntijärjestyksen muuttamisen johdosta nähtävästi on myöhemmin tuleva.

Mitä lisäksi postin yleiseen käyttämiseen toimituskirjojen samoin kuin viranomaisten arkistoista pyydettyjen jäljennösten toimittamisesta asianosaisille tulee, lausutaan korkeimman hallinto-oikeuden lausuntoon liittyvässä hallintoneuvos Möllerin mielipiteessä, että siihen olisi pyrittävä, mutta vaatii tällaisen järjestyksen toteuttaminen tietenkin virastojen työvoimien lisäämistä. Ed. Kivioja ei liene tätä puolta ottanut huomioon silloin kun hän mielipiteensä esitti.

Lopuksi katson olevan syytä ilmoittaa, että käsillä olevaa lakiesitystä oikeusministeriössä valmistettaessa on epähuomiossa lakitekstissä mainittu revisio-oikeus, vaikka sen nimi nyttemmin vuoden 1931 jälkeen on revisioneuvosto. Kysymyksessä oleva virhe voidaan korjata muuttamalla asetusta oikeudesta lähettää viranomaisille ja niiltä saada asiakirjoja postitse 31 päivältä tammikuuta 1930 siten, että asetukseen lisätään uusi 5 §. Näin ollen voidaan laki nyt hyväksyä toisessa käsittelyssä hyväksytyssä asussa.