VII LUKU.

AINEELLISEN VAALIOIKEUDEN OIKEUSSUOJA.

1. Koko tähänastisen esityksemme kunnallisesta vaalioikeudesta on rakentunut sille lujalle pohjalle, jonka subjektiivisten julkisten oikeuksien hyväksyminen luo. Kuten muistetaan, katsoimme subjektivisen oikeuden voivan olla olemassa julkisenkin oikeuden alalla ainoastaan sillä edellytyksellä, että oikeusjärjestyksen tunnustama objektiivinen intressi on sillä tavalla suojattu, että intressentille on myönnetty mahdollisuus omissa nimissään vaatia tämän intressin toteuttamista. Tämä edellyttää, että valtion on täytynyt järjestää subjektiivisille julkisille oikeuksille oikeussuoja, johon turvautumalla oikeusalamainen voi vaatia oikeuteensa pääsemistä. Sen esikuvan mukaan, joka on ollut subjektiivisten oikeuksien turvaamisen keinoista siviili- ja rikosoikeuden alalla, on julkisen oikeuden alalla järjestetty siviili- ja rikosoikeudellista lainkäyttöä vastaava (1) lainkäyttö, hallinto-oikeudellinen lainkäyttö. Sen syntyperusteisiin olemme jo ns. eteläsaksalaisen liberalismin hallitopoliittisten vaatimusten selonteon yhteydessä saaneet kosketuksen.

Hallinto-oikeudelliselle lainkäytölle on luonteenomaista, että jokaisella, joka katsoo hallintotoimen kautta tulleensa subjektiivisessa oikeudessansa (2) loukatuksi, pitäisi olla oikeus saada asia säädettyjä muotomääräyksiä noudattaen oikeudellisella taikka siihen verrattavalla riippumattomuudella varustettuja viranomaisten ratkaistavaksi päätöksellä, joka voi saavuttaa lainvoiman. (3)

Vaalioikeus on kaikkein tyypillisimpiä oikeuksia julkisen oikeuden alalla, joissa havaitaan, että kansalaiselle myönnetty osanottomahdollisuus vaaleihin sellaisenaan, vaikka se olisi suojattu viranomaisille annetuilla ohjeillakin, (4) ei perusta hänelle subjektiivista oikeutta, jollei hänellä ole mahdollisuutta omassa nimessään saattaa vaaliviranomaisen hänen osanottoaan loukkaavaa toimenpidettä ehdottomia oikeusohjeita kuhunkin yksityistapaukseen soveltavan hallinto-oikeudellisen lainkäytön tutkittavaksi ja lainvoimaisesti ratkaistavaksi.

Kun kunnallisen vaalioikeuden käyttäminen voimassaolevan oikeuden mukaan on riippuvainen vaalioikeuden ennakollisesta toteamisesta, on se aiheuttanut, kuten edellä on esitetty, vaalioikudessa tehtävän eron muodollisessa ja aineellisessa mielessä. Aineellisessa mielessä vaalioikeus on teoreettisesti katsoen abstraktinen oikeus, jonka nojalla henkilö ei ole oikeutettu vaalioikeuttaan käyttämään, vaan hän on sen nojalla oikeutettu vaatimaan, että hänet on otettava vaaliluetteloon vaalioikeutettuna. Vasta tämän merkinnän jälkeen ja nojalla hän on oikeutettu vaalioikeuttaan käyttämään.

2. Aineellisen vaalioikeuden turvaamiseksi on vaaliviranomaisten noudatettavaksi annettu joukko oikeusohjeita, joista edellä on tehty selkoa. Ne eivät sellaisenaan kykene tekemään oikeusjärjestyksen turvaamaa intressiä subjektiiviseksi oikeudeksi. Aineellisen vaalioikeuden on tehnyt subjektiiviseksi oikeudeksi se oikeusjärjestyksen kansalaisille vaaliluettelojen laatimisen yhteydessä turvaama mahdollisuus hallinto-oikeudellisen lainkäytön tietä vaatia oikaisua virheellisesti laadittuun vaaliluetteloon. Siinä esiintyy aineellisen vaalioikeuden, subjektiivisen julkisen oikeuden, oikeussuoja.

Silloin kun kunnallinen vaalioikeus oli oikeutemme mukaan riippuvainen verotuksesta, ja kun vaalioikeuden ennakkovahvistaminen tapahtui verotusluettelon laatimisen yhteydessä, oli aineellisen vaalioikeuden suoja sama kuin kunnallisen verovelvollisuudenkin suoja. (5) Vuoden 1873 kka:n mukaan tuli kaupungeissa laatia erityinen ääniluettelo, jonka valmistaminen oli maistraatin tehtävä. Tätä ääniluetteloa vastaan, jonka piti olla määrätty aika julkisesti tarkastettavana, voitiin esittää muistutuksia siinä raastuvankokouksessa, jota varten se oli laadittu, ennen asioiden käsittelyä. Muistutusten johdosta tuli maistraatin heti, siis myöskin ennen asioiden käsittelyä raastuvankokouksessa, antaa päätöksensä ja tehdä, mikäli muistutus oli hyväksytty, ääniluetteloon siitä aiheutuva korjaus. Maistraatin päätöksestä oli olemassa valitusoikeus läänin kuvernöörille, mutta valittamalla saatu muutos "ei kuitenkaan vaikuta siihen, mitä jo päätetty on, jollei kysymys ole vaalista", kuten sanotun asetuksen 15 §:ssä oli säädetty.

Voimassaolevassa kunnallisessa vaalilainsäädännössämme on aineelliselle vaalioikeudelle valmistettu periaatteellisesti täydellinen oikeussuoja hallinto-oikeudellisen lainkäytön tietä. Mutta ennen kuin siirrymme sen käsittelemiseen, on todettava, että se edellisessä luvussa selostettu oikaisumenettely, joka vaalilautakunnassa suoritetaan vaalilautakunnalle tehdyn oikaisuvaatimuksen nojalla, ei kuulu hallinto-oikeudellisen lainkäytön piiriin, vaan on hallintotoimintaa. (6)

3. Vaikkakin siis ne toimet, jotka suoritetaan vaalilautakunnassa vaaliluetteloa valmistettaessa, eivät ole hallinto-oikeudellista lainkäyttöä siltäkään osalta, mikä käsittää vaalilautakunnan antaman päätöksen tehtyjen oikaisuvaatimusten (7) johdosta, eikä henkilön vaalilautakunnalle tekemä vaatimus vaaliluettelon oikaisemisesta tämän vuoksi sen enempää ole hallinto-oikeudellisen lainkäytön piiriin kuuluvaa, on tuolla vaatimuksella kuitenkin ratkaiseva merkitys vaaliluettelon oikaisemista koskevan hallinto-oikeudellisen lainkäyttömenettelyn vireillepanemisessa. Ainoastaan se, joka on säilyttänyt puhevaltansa vaaliluetteloa vastaan esittämällä vaaliluettelon muuttamista tarkoittavan oikaisuvaatimuksen, on oikeutettu valittamaan vaalilautakunnan oikaisuvaatimuksesta antamasta päätöksestä sillä tavalla kuin kvl. 6 §:n 5 momentissa säädetään. Saman periaatteen nojalla, jonka mukaan muistutusoikeus vaaliluetteloa vastaan on jokaisella, jota asia henkilökohtaisesti koskee, on vaalilautakunnan päätöksestä oikeutettu valittamaan sekin, jota vaalilautakunnan päätös muuten henkilökohtaisesti koskee. Valitusoikeus on näin ollen:

a) sillä, jonka tekemän oikaisuvaatimuksen vaalilautakunta on joko jättänyt tutkittavaksi ottamatta taikka hylännyt;

b) sillä, jonka vaalilautakunta joko sille tehdyn oikaisuvaatimuksen johdosta taikka muuten on määrännyt vaaliluettelosta poistettavaksi taikka merkittäväksi vaalioikeutta vailla olevaksi; sekä

c) jokaisella kunnan vaalioikeutetulla kansalaisella siitä, että vaalilautakunta on määrännyt vaaliluetteloon otettavaksi vaalioikeutettuna henkilön, joka ei ole siinä alkuaan ollut. (8)

Valitusoikeutta vaaliluetteloa vastaan ei ole asiasta, josta ei ole esitetty oikaisuvaatimusta vaalilautakunnalle, jollei vaalilautakunta ole virheellisesti omasta aloitteestaan ottanut henkilöitä vaaliluetteloon tai poistanut heitä siitä. Myöskään sellainen henkilö, jota vaalilautakunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antama päätös ei henkilökohtaisesti koske, ei ole oikeutettu vaalilautakunnan päätöksestä valittamaan. Se, että jokainen kunnan vaalioikeutettu kansalainen on oikeutettu vaatimaan sellaisen vaalilautakunnan vaaliluetteloon vaalioikeutettuna otettavaksi määräämän henkilön poistamista vaaliluettelosta vaalioikeutettuna, jota ei siinä ollut ollut vaalioikeutettuna silloin, kun vaaliluettelo oli ollut tarkastettavaksi julkipantuna, johtuu siitä, että uuden vaalioikeutetun lisääminen vaaliluetteloon koskee jokaista muuta, kunnassa vaalioikeutettua henkilökohtaisesti, minkä vuoksi heillä tulee olla oikeus saattaa asia ylemmän viranomaisen tutkittavaksi, mikäli päätös ei vielä ole saanut lainvoimaa. Tällöin on kuitenkin huomattava, että kvl:ssa ei ole millään tavoin huolehdittu siitä, että kunnan vaalioikeutetuilla olisi mahdollisuus saada tietoonsa, keitä henkilöitä vaalilautakunta vaaliluettelon julkipanon jälkeen on vaaliluetteloon määrännyt vaalioikeutettua otettavaksi. Kvl. 6 §:n 5 momentin mukaan on maaherran päätös vaaliluetteloa koskevan valituksen johdosta pantava vaalilautakunnan toimesta tiedoksi, mutta mitään vastaavanlaista tiedoksisaattamisvelvollisuutta ei ole säädetty vaalilautakunnan tekemien päätösten osalta. Periaatteelliselta kannalta tätä on pidettävä huomattavana puutteellisuutena.

Vaalilautakunnalla itsellään ei ole valitusoikeutta vaaliluetteloa vastaan, ja yhtä vähän kuin sillä on viran puolesta oikeutta tehdä korjauksia esillepantuun vaaliluetteloon, yhtä vähän sillä on oikeus viran puolesta tehdä esityksiä vaaliluettelon oikaisemisesta. (9)

Ensimmäisenä oikeusasteena vaalilautakunnan päätöksestä valitettaessa on läänin maaherra. Valitus on kvl. 6 §:n 5 momentin nojalla tehtävä ennen lokakuun 15 päivää, eli siis viimeistään lokakuun 14 päivänä ennen kello 12 päivällä, (10) noudattamalla muuten vastaavasti, mitä kunnanvaltuuston päätöksestä valittaessa mkl. 71 §:ssä ja kkl. 43 §:ssä on säädetty. (11) Maaherran tulee kvl. 6 §:n 5 momentin mukaisesti käsitellä asia viipymättä ja antaa päätöksestänsä tieto vaalilautakunnalle, jonka velvollisuutena on saattaa maaherran päätös tiedoksi panemalla se nähtäväksi sopivaan paikkaan maalla kunnanvaltuuston kokoushuoneeseen ja kaupungissa raatihuoneeseen. Henkilökohtaista tiedonantoa valittajalle taikka sille, jota päätös muuten koskee, ei sitä vastoin tarvitse suorittaa.

Maaherran päätöksestä saa hakea muutosta kvl. 6 §:n 6 momentin mukaan Korkeimmassa hallinto-oikeudessa viimeistään kolmenkymmenen päivän kuluessa maaherran päätöksen antopäivästä sitä päivää kumminkaan lukuunottamatta. (12) Samassa lainkohdassa on säädetty, että maaherran päätöksestä valitettaessa noudatettakoon, mitä sellaisen muutoksen hakemisesta yleensä on säädetty, mutta kuitenkin poikkeuksena sallitaan, että valituksen saa valitusajan kuluessa jättää läänin maaherranvirastoon sieltä perille toimitettavaksi. Kun lain mukaan oikeudesta lähettää viranomaisille ja niiltä saada asiakirjoja postitse maaherranvirastoon saadaan lähettää asiakirjoja postitse, voidaan Korkeimmalle hallinto-oikeudellekin osoitettu valitus lähettää postitse maaherranvirastoon sieltä edelleen perille toimitettavaksi.

Saman periaatteen mukaan, joka on vallalla valitusoikeudesta vaalilautakunnan päätöksestä, on valitusoikeus maaherran päätöksestä:

a) sillä, jonka valituksen maaherra on joko jättänyt tutkittavaksi ottamatta taikka hylännyt;

b) sillä, jonka maaherra on määrännyt vaaliluettelosta poistettavaksi taikka merkittäväksi siinä vaalioikeutta vailla olevaksi;

c) jokaisella kunnan vaalioikeutetulla kansalaisella siitä, että maaherra on määrännyt vaaliluetteloon vaalioikeutettuna otettavaksi henkilön, joka ei siinä ole alkuaan ollut; (13) sekä

d) sillä tai niillä, joiden tekemästä vaatimuksesta vaalilautakunta oli määrännyt vaaliluettelosta poistettavaksi tai merkittäväksi siinä vaalioikeutta vailla olevaksi jonkun henkilön, mutta maaherra oli määrännyt tämän henkilön siihen uudelleen otettavaksi vaalioikeutettuna.<14, 15>

Valitusoikeutta maaherran päätöksestä ei sitä vastoin ole sellaisella henkilöllä, jota maaherran päätös ei henkilökohtaisesti koske. (16) Maaherran päätöksestä ei liioin ole valitusoikeutta vaalilautakunnalla, jonka päätöksen maaherra on kumonnut. (17) Tässä sovelletaan sääntöä, ettei viranomaisella, jonka päätös on muutettu ylemmässä hallintoasteessa, ole oikeutta hakea tähän muutosta. (18)

4. Samaten kuin vaalilautakunnan oikaisumenettelyä koskevassa esityksessä luovumme tässäkin osassa koskettelemasta hallinto-oikeudellisen lainkäytön yleisiä muodollisia säännöksiä, koska ne eivät voi kuulua esityksemme piiriin. Sitä vastoin kiinnitämme tässä yhteydessä huomiota erääseen valituksia ratkaistaesa esilletulevaan aineelliseen seikkaan

Olemme edellä esittäneet sen säännön, että ne muutokset, jotka vaalioikeuden menetysperusteiden osalta sekä eräiden vaalioikeuden yleisten edellytysten osalta ovat sattuneet henkilön aineellisessa vaalioikeudessa, on otettava huomioon, mikäli vaalilautakunta tehdyn oikaisuvaatimuksen perusteella on oikeutettu asiaa käsittelemään, siihen ajankohtaan saakka, jolloin oikaisuvaatimuksen esittämisaika vaalilautakunnan päätöstä vastaan oli loppunut, siis joko 20/9 taikka 2/10. Tämä on voimassa myöskin vaaliluetteloista tehtyjä valituksia ratkaistaessa hallinto-oikeudellisen lainkäytön tietä. Vaalioikeuteen vaikuttavissa olosuhteissa tapahtunut muutos voidaan ottaa huomioon vaalilautakunnan päätöksestä tehtyjä valituksia ratkaistaessa ainoastaan sikäli kuin nämä muutokset ovat sattuneet ennen oikaisuvaatimukselle asetetun määräajan päättymistä kyseellisessä asiassa. Henkilö, joka aineellisen vaalioikeuden puutteen vuoksi ei ole voinut menestyksellisesti vaalilautakunnalta vaatia vaaliluetteloon vaalioikeutettuna merkitsemistä, ei voi myöhemminkään saada vaalilautakunnan ratkaisuun muutosta, vaikka olisikin jälkeenpäin tullut aineellisesti vaalioikeutetuksi. Jos siis henkilö on merkitty vaaliluettelossa vaalioikeutta vailla olevaksi esim. sen perusteella, että hänellä on vaaliluettelon allekirjoittamisen aikana ollut kahden lähinnä edellisen vuoden aikana maksettavaksi pannut kunnallisverot suorittamatta, eikä hänen vaalilautakunnalle tekemäänsä vaatimusta, että hänet otettaisiin vaaliluetteloon vaalioikeutettuna, ole hyväksytty, tulee maaherran, sitten kuin asianomainen henkilö on valittanut vaalilautakunnan hylkäyspäätöksestä, määrätä hänet otettavaksi vaalioikeutettuna vaaliluetteloon ainoastaan siinä tapauksessa, että hän on voinut näyttää suorittaneensa kyseenalaisen veron siihen ajankohtaan mennessä, jolloin muistutuksenteko-oikeus vaaliluetteloa vastaan oli päättynyt elikkä siis viimeistään lokakuun 2 päivänä ennen silloin pidettyä vaalilautakunnan kokousta.<19, 20> Sitä vastoin ei jälkeen tämän ajankohdan tapahtuneella veronsuorituksella ole vastaavanlaista merkitystä. (21) Korkein hallinto-oikeus on vaalioikeutta koskevissa asioissa omaksunut kannan, että aineellisen oikeuden tulee olla olemassa silloin, kun oikeuden nojalla tehtävä vaatimus, joka on edellytyksenä valituksen tekemiselle hallintoprosessuaalisessa järjestyksessä, on esitettävä.

Korkeimman hallinto-oiden tulee toimittaa vaaliluettelon oikaisemista koskevassa asiassa antamansa päätös, niinkuin kvl. 6 §:n 7 momentissa on säädetty, maaherran kautta vaalilautakunnalle tiedoksi. Milloin vaalilautakunnan päätöksestä tehtyä valitusta ei ole ehditty lainvoimaisesti ratkaista ennen vaalipäivää tai milloin tällaisesta ratkaisusta ei vaalilautakunnalle ole saapunut selvitystä, ei vaalien toimittaminen sen vuoksi saa kuitenkaan estyä yhtä vähän kuin tämä seikka saa aiheuttaa vaalien kumoamista.

5. Kvl 7 §:n 2 momentin mukaan tulee vaalilautakunnan tehdä vaaliluetteloon sitä vastaan esitettyjen oikaisuvaatimusten ja valitusten johdosta oikaisut, sitten kuin vaalilautakunnan muistutuksen johdosta antama päätös on saanut lainvoiman taikka lopullinen päätös tehtyihin vaatimuksiin on vaalilautakunnalle saapunut. Niissä tapauksissa, joissa vaalilautakunnan päätöksestä tehty valitus ei ole johtanut lainvoimaiseen ratkaisuun, on vaaleissa noudatettava vaaliluetteloa sellaisena kuin se oli allekirjoitettu ja tarkastettavaksi esillepantu. Jos siis esim. vaalilautakunta on merkinnyt esillepantuun vaaliluetteloon jonkun henkilön vaalioikeutta vailla olevaksi, mutta tehdyn oikaisuvaatimuksen perusteella sitten määrännyt, että hänet on otettava vaaliluetteloon vaalioikeutettuna, ei sanottua henkilöä kuitenkaan saa päästää äänestämään, vaikka maaherra olisi hylännyt vaalilautakunnan päätöksestä tehdyn valituksen pysyttämällä vaalilautakunnan päätöksen voimassa, mikäli maaherran päätös ei ole saanut lainvoimaa, ts. maaherran päätöksestä on määräajassa valitettu Korkeimpaan hallinto-oikeuteen, mutta valitusta ei ole ehditty ennen vaaleja ratkaista. Lainvoimaisen päätöksen puuttuessa ei siis ratkaiseva ole vaalilautakunnan oikaisuvaatimuksen johdosta antama päätös, vaan vaaliluettelo sellaisena kuin se oli allekirjoitettu. Asian luonnosta täytynee kuitenkin katsoa johtuvan, että vaalilautakunta, jolle ei ole maaherran kautta saapunut Korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä vaalilautakunnan oikeuden valittajalle toimittama pätös, ottaa sen huomioon vaaleissa ja tekee tämän päätöksen tarkoittaman muutoksen lainvoimaisuustodistuksella jo varustamaansa vaaliluetteloon.

6. Kun edellisessä luvussa selostimme sen lainvoimaisuustodistuksen oikeudellista merkitystä, jolla vaalilautakunta on velvollinen vaaliluettelon varustamaan, ennen kuin sitä käytetään vaalitoimituksessa, teimme eron vaaliluettelon asiallien sisällön ja vaaliluettelon valmistamistavan välillä. Asiallisen sisältönsä osalta vaaliluettelo, sitten kuin lainvoimaisuustodistus on siihen merkitty, on muodollisesti lopullinen eikä vaaliluettelo siltä osalta voi vaalien jälkeen joutua säännöllisen muutoksenhakumenettelyn alaiseksi. (22) Sitä vastoin vaaliluettelon valmistamistapa voi vaalien jälkeen joutua säännöllisen valitusoikeuden nojalla tutkittavaksi.

Nimenomaista säännöstä siitä, miten vaaliluettelon valmistamisessa tapahtuneiden muodollisten virheellisyyksien vuoksi voidaan vaatia vaaliluettelon kumoamista, ei vaalioikeudessamme ole olemassa. Vastaansanomattoman selvää on, että kvl. 6 §:n mukaisessa järjestyksessä eivät vaaliluettelon valmistamisessa tapahtuneet muodolliset virheellisyydet voi tulla, niinkuin aikaisemmin on osoitettu, hallinto-oikeudellisen lainkäyttömenettelyn alaiseksi. Mutta tämä seikka ei vielä riitä todistamaan, että tällaisten virheellisyyksien tutkiminen olisi kokonaan ulkopuolella hallinto-oikeudellisen lainkäytön. Päinvastoin vaalioikeuden jättäminen eräältä erittäin vaikuttavalta osalta vaille oikeusturvaa olisi suorastaan vaalioikeuden yleisen merkityksen vastaista eikä se olisi sopusoinnussa vaalioikeuden aseman kanssa kansalaisten tärkeimpänä valtiollisena oikeutena. Tämä näkökohta ohjaa etsimään laillista oikeusturvatietä sellaisten muodollista laatua olevien virheellisyyksien oikaisemiseksi, joita vaaliluettelon valmistamisessa on sattunut, ja joista kvl. 6 §:n edellyttämällä tavalla ei ole voinut valittaa.

Tällöin tulee panna merkille, että vaaliluettelojen laatiminen ei ole tarkoitus sinänsä, vaan vaaliluettelot valmistetaan vaaleja varten. Vaaliluettelon laatiminen, vaikka se on sellaisenaan itsenäinen hallintotoimi, on samalla osa yhdistetystä hallintotoimesta, vaalimenettelystä, jonka tarkoitukseen verrattuna vaaliluettelolla on epäitsenäinen ja alistettu asema. Tästä vaaliluettelon liittymisestä olennaisena osana vaalimenettelyyn seuraa, että vaalimenettelyn laillisuutta arvosteltaessa on otettava huomioon se seikka, ovatko itse vaalitoimituksen suorittamisen pohjana olevat vaaliluettelot olleet oikeat. Mikäli kansalaisille on vaaliluettelon laatimisen yhteydessä, ja siis ennen vaalitoimitusta, järjestetty mahdollisuus vaatia vaaliluettelossa sekä aineellisessa että muodollisessa suhteessa olevat virheellisyydet oikaistavaksi hallinto-oikeudellisen lainkäytön tietä, silloin on tämän itsenäisesti, erillään vaalitoimituksesta, toteutettavan oikeusturvakeinon mahdollisuus katkaissut yheyden vaaliluettelon laatimisen ja itse vaalitoimituksen väliltä, koska vaalitoimitus on suoritettu itsenäisin ja täydellisin oikeusturvakeinoin suojattujen vaaliluettelojen perusteella. Mutta jos sitä vastoin vaaliluettelon laatimisen yhteydessä ei ole ollut käytettävänä asialliselta laajuudeltaan täydellistä oikeusturvatietä, silloin on vaalien laillisuuden tutkimisen yhteydessä myöskin kiinnitettävä huomiota siihen, onko vaaleissa käytetty vaaliluettelo ollut laillisesti valmistettu siltä osalta, joka ei ole voinut tulla vaaliluettelon laatimisen yhteydessä avoinna olleen hallinto-oikeudellisen lainkäytön järjestyksessä lainvoimaisesti ratkaistuksi.

Kun Suomen kunnallisen vaalilainsäädännön mukaan vaaliluettelojen laatimisen yhteydessä ei voida hallinto-oikeudellisen lainkäytön järjestyksessä tutkia niitä seikkoja, joista vaaliluettelon muodollisesti oikein tapahtuva valmistuminen riippuu, ja kun vaalien laillisuus voi kvl. 44 §:n nojalla joutua vaalien tuloksen johdosta tehdyn valituksen perusteella tutkittavaksi, siirtyy tämän vaalien jälkeen tehtävissä olevan valitusmenettelyn tietä myöskin tutkittavaksi, onko vaaliluettelo laadittu niiden sen valmistamisesta voimassaolevien säännösten mukaan, jotka sisältyvät kvl. 4, 5 ja 6 §:iin. Vaalin tuloksesta tehdyn valituksen tarkoituksena on joko vaalituloksen oikaiseminen taikka vaalien kumoaminen ja uusien vaalien toimittamisen määrääminen. Milloin vaaleista valitetaan sillä perusteella, että ne vaaliluettelot, joiden nojalla vaalit on toimitettu, oli valmistettu muodollisesti virheellisesti, ei valitus voi tarkoittaa muuta kuin vaalien kumoamista ja uusien vaalien toimittamisen määräämistä oikein valmistettujen vaaliluettelojen mukaan.

7. Kun vaaliluettelon laillisuus muodollisessa suhteessa joutuu vaalivalituksen yhteydessä tutkittavaksi on lähdettävä siitä, että mikä tahansa vähäinen muotovirhe vaaliluettelon laatimisessa ei tietenkään voi johtaa toimitettujen vaalien kumoamiseen ja uusien vaalien toimittamisen määräämiseen. Huomioon tulee ottaa se tarkoitus, mikä vaaliluettelon laatimisesta annetuilla menettelyn muodollista suorittamista koskevilla säännöksillä on. Jos virheellisyys on niiden säännösten rikkomisessa, joiden tarkoituksena on turvata kansalaisille oikeus ryhtyä aineellisen vaalioikeutensa toteuttamiseksi toimenpiteisiin vaaliluettelon oikaisemiseksi säädettyä menettelyä noudattamalla, silloin saattaa olennainen muotovirhe, joka on aikaansaanut sen, että vaalioikeutetuilta on riistetty laissa edellytetty ja varattu mahdollisuus huolehtia vaaliluettelojen asiallisesta sisällöstä, johtaa vaalien kumoamiseen ja uusien vaalien määräämiseen oikein valmistettujen vaaliluettelojen pohjalla. Sitä vastoin sellainen virheellisyys vaaliluettelon laatimisessa, jolla ei ole edelläselostettua vaikutusta ja joka siis kohdistuu ainoastaan vaalilautakunnan sisäisen työskentelyn järjestämiseen, ei aiheuta vaalien kumoamista. Edelliseen ryhmään kuuluvista tapauksista voidaan mainita mm. seuraavat: 1) vaaliluetteloa ei ole lainkaan tehty, (23) 2) vaaliluetteloa ei ole lainkaan tarkastettavaksi esillepantu, (24) 3) vaaliluettelo on ollut esillepantuna muuna aikana kuin laissa on säädetty, (25) 4) vaaliluettelon esilläoloajasta ei ole laillisesti ilmoitettu, (26) 5) vaaliluettelo ei ole ollut esillepantuna siinä paikassa taikka sinä aikana, joka on ilmoitettu, 6) tehdyistä poistovaatimuksista ei ole asianomaisille laillisesti ilmoitettu, (27) 7) vaalilautakunta on viran puolesta poistanut vaaliluettelosta tai siihen lisännyt nimiä, joita ei ole ollut esillepannussa vaaliluettelossa (tällöin on lisäksi huomattava, että vaalilautakunnan ei tekemiään muutoksia tarvitse asettaa julkisesti nähtäväksi), 8) oikaisuvaatimusten esittämisaika ei ole ollut laissa säädetyn pituinen jne. (28)

Kun myöskään sellainen virheellisyys, että vaaliluettelo on tehty vaalilautakunnassa, joka ei ole ollut päätöksenvoipa, ei voi vaaliluettelosta valittamalla ennen vaaleja joutua laillisen tutkimuksen alaiseksi kvl. 6 §:n edellyttämässä järjestyksessä, on siitäkin oikeus valittaa vaalin tuloksen yhteydessä.

8. Vaaliluettelon tarkoitus on äänestysalueen aineellisesti vaalioikeutettujen henkilöiden vaalioikeuden virallinen toteaminen vaaleja varten. Vaaliluettelo täyttää tämän tarkoituksen, jos siihen on vaalioikeutettuna otettu jokainen äänestysalueen aineellisesti vaalioikeutettu eikä ketään muuta. Ne säännökset, jotka ovat voimassa vaaliluettelon laatimisesta, sen tarkastamisesta, oikaisu- ja valitusmenettelystä sitä vastaan jne., on annettu sitä varten, että määrämuotoinen menettely vaaliluettelon valmistamisesa olisi takeena siitä, että vaaliluettelot tulevat olemaan niille asetetun tarkoituksen mukaisia. Kun tästä periaatteesta lähdetään, niin olisi asialliselta sisällöltään oikea vaaliluettelo, johon vaalioikeutettuna olisi otettu kaikki äänestysalueen aineellisesti  vaalioikeutetut eikä ketään muuta, katsottava täyttävän vaaliluettelolle asetetun tarkoituksen, vaikka sen laatimisessa olisikin poikettu voimassaolevista muotomääräyksistä. Mutta siinäkin tapauksessa, että virheellisesti valmistettu vaaliluettelo ei olisi edes asialliselta sisällöltään ollut täysin oikea, voidaan tuon luettelon nojalla toimitettujen vaalien jälkeen saada selville, onko se seikka, että vaaliluettelo ei ole ollut asiallisesti oikea, voinut vaikuttaa vaalin tulokseen. Kun vaaliluettelon laatimisessa tapahtunut virheellisyys joutuu vasta vaalin toimittamisen jälkeen tutkittavaksi, on olemassa mahdollisuus vaalissa annettujen äänien ja lopputuloksen nojalla päätellä, onko se virheellisyys, joka vaaliluettelossa on asiallisesti ollut olemassa, voinut vaikuttaa vaalin tulokseen. Jos tämä seikka otetaan lähtökohdaksi, silloin virheellisesti annettujen muotomääräysten vastaisesti valmistetun vaaliluettelon perusteella toimitettu vaali olisi syytä kumota ainoastaan siinä tapauksessa, mikäli vaaliluettelossa olisi ollut sellaisia asiallisia virheitä, että vaalin lopputulos olisi saattanut olla toinen, jollei niitä olisi ollut. Tämän kannan näyttää mm. Ruotsin oikeuskäytäntö hyväksyneen, (29) samoin oli mm. Preussin provinssimaapäivien ja piiripäivien vaalia koskevassa vaalilaissa lokakuun 7 päivältä 1925 kohta, jonka mukaan ainoastaan vaalin lopputulokseen vaikuttanut virheellisyys vaalin valmistavissa toimenpiteissä aiheutti uuden vaalin määräämisen. (30)

Mikä on Suomen oikeuden kanta?

Niissä kahdessa päätöksessä, joissa kunnallisvaalit on kumottu vaaliluettelojen laatimisessa esiintyneiden muotovirheiden vuoksi, ei KHO:n perusteluissa mainita sitä, että vaaliluetteloissa oli ollut sellaisia asiallisia virheitä, jotka olisivat voineet vaikuttaa vaalien lopputulokseen. Sitä vastoin on olemassa runsaasti KHO:n päätöksiä, joissa on todettu itse vaalitoimituksessa taikka muissa vaalien valmistavissa toimenpiteissä kuin vaaliluettelojen laatimisessa tapahtuneen virheellisyyksiä, ja joissa joko vaalien kumoamista on perusteltu mm. sillä, että virheillä oli saattanut olla vaikutusta vaalin lopputulokseen, (31) taikka valituksen hylkäämistä perusteltu sillä, että virheillä ei ollut saattanut olla vaikutusta vaalin tulokseen. (32) Tämän nojalla täytynee tehdä se johtopäätös, että muodollisessa suhteessa virheellisesti valmistetun vaaliluettelon perusteella toimitetut vaalit voidaan kumota ainoastaan siinä tapauksessa, että vaaliluettelossa on ollut siihen määrään asiallisia virheellisyyksiä, että se on saattanut vaikuttaa vaalin lopputulokseen. (33)

Olemme jo edellä esittäneet, että muodollisessa suhteessa oikein valmistettujen vaaliluettelojen asiallisessa sisällössä mahdollisesti sattuneet virheet eivät voi joutua vaalin tuloksesta tehdyn valituksen johdosta laillisesti tutkittaviksi, koska vaaliluettelot ovat siltä osalta lainvoimaiset. *Laband* (34) tosin mainitsee, että vaalivalituksia tutkivalla viranomaisella on mahdollisuus "wegen erheblicher Unrichtigkeit der Liste, namentlich wenn sie auf einem tendenziösen Verhalten der Behörden beruht, eine Wahl zu kassieren". (35) Suomen oikeuden mukaan täytynee kuitenkin yleisenä sääntönä esittää, että mikäli kansalaisille on suotu mahdollisuus vaaliluettelojen laatimisessa valvoa, että vaaliluettelot tulevat oikeat, ei tendenssimäinenkään vaaliluettelon väärin valmistaminen voi vaalin tuloksesta valittamisen yhteydessä aiheuttaa vaalien kumoamista.<35a>

Olemme edellä havainneet, että vaaliluetteloon otettujen henkilöiden aineellinen vaalioikeus, siis vaaliluettelon asiallinen sisältö, voi vaalien jälkeen sikäli joutua tarkastettavaksi, että tutkitaan. oliko virheellisesti laadituissa vaaliluetteloissa ollut niin runsaasti virheitä sen asiallisen sisällön osalla, että vaalin tulos olisi voinut olla toinen, jos vaaliluettelo olisi ollut oikea. Tällöin oletetaan, että jos vaaliluettelo olisi laadittu muodollisesti oikein, olisi se tullut myöskin asialliselta sisällöltään täysin virheetön. Vaaliluettelon asiallinen sisältö ei tällöin kuitenkaan joudu itsenäisesti tutkituksi, ja vaalien mahdollisen kumoamisen ensisijainen syy on vaaliluettelon laatimisen muodollinen virheellisyys eikä vaaliluettelon sisällön asiallinen virheellisyys. Yhdessä tapauksessa, joka ei kuitenkaan johda vaalien kumoamiseen, voi vaaliluettelon asiallinen sisältö joutua vielä vaalien jälkeen itsenäisestikin tutkittavaksi. Olettakaamme, että vaaliluetteloon vaalioikeutettuna otetulta henkilöltä, joka siitä huolimatta on tosiasiassa aineellista vaalioikeutta vailla - sanokaamme esim. alaikäisyyden taikka sen vuoksi, että hän on ulkomaalainen - on kielletty vaalioikeuden käyttäminen vaaleissa. Hän valittaa vaalin tuloksesta sekä vaatii vaaleja kumottavaksi sillä perusteella, että häneltä oli estetty vaalioikeuden käyttäminen, vaikka hänellä kiistämättä olisi ollut vaaliluettelon mukaan oikeus päästä äänestämään. Tällainen valitus, joka siinä tapauksessa, että äänestämästä estetty olisi todella ollut aineellisesti vaalioikeutettu ja että tämä vaalilautakunnan menettely olisi saattanut vaikuttaa vaalien tulokseen, olisi aiheuttanut vaalien kumoamisen ja uusien vaalien toimittamisen määräämisen, ei voine aiheuttaa vaalien kumoamista. (36)

9. *Tarjanne* on äskettäin (37) esittänyt, että koska hallinnollisessa lainkäytössämme on, mikäli ei erikseen ole toisin säädetty taikka asian luonnosta muuten johdu, noudatettava yleistä oikeudenkäyntijärjestystä, niin seuraa tästä, että hallintoprosessiin sisältyy muutoksenhakukeinona myöskin kantelu, josta on säännökset OK 25 luvun 21 ja 22 §:ssä sekä 30 luvun 19 §:ssä, ja jolla siis voidaan hakea muutosta hallintoprosessissa annettuihin tuomioihin. Vaikka tämä prosessuaalinen kantelu onkin todellinen muutoksenhakukeino sen vuoksi, että sen tarkoituksena on tuomion kumoaminen, ei se kuitenkaan ole täydellinen muutoksenhakukeino, koska se voidaan perustaa ainoastaan siihen, että oikeudenkäynnissä on tapahtunut tuomiovirhe taikka muu muodollinen virhe. Samalla prosessuaalinen kantelu on ylimääräinen muutoksenhakukeino, sillä kantelu mahdollisuuden olemassaolo taikka kantelun tekeminen eivät sellaisenaan estä tuomiota saamasta lainvoimaa. Kantelu on aina sidottu määräaikaan. Se on OK 25 luvun 21 §:n mukaan sama kuin valitusaika, 30 päivää hovioikeuteen ja 60 päivää Korkeimpaan oikeuteen (OK 30 luvun 19 §), sekä OK 25 luvun 22 §:n mukaan, kun kantelu perustuu siihen, että poissaoleva, jota ei ole haastettu, on tuomittu taikka että henkilö, jota ei ole kuulusteltu, kärsii siitä haittaa, yö ja vuosi tiedoksisaannista.

Onko prosessuaalinen kantelu käytettävissä muutoksenhakukeinona vaaliluetteloja vastaan?

Olemme aikaisemmin esittäneet, että vaalilautakunnan päätös, jolla se on ratkaissut muistutuksen vaaliluetteloa vastaan, ei ole hallintoprosessia. Se on osa siitä hallintotoimesta, jonka vaalilautakunta suorittaa vaaliluettelon valmistaessaan, käsitellessään sitä vastaan tehdyt muistutukset sekä merkitessään siihen lainvoimaisuustodistuksen. Mutta, kuten *Tarjanne* on osoittanut, (38) prosessuaalista kantelua voidaan käyttää myöskin hallinnollisia ratkaisuja ja hallintotoimia vastaan. Samoin olemme aikaisemmin esittäneet, että muistutuksenteko-oikeus vaaliluetteloa vastaan on sekä muistutuksen tekijän että sen sisällön osalta rajoitettu. Tästä huolimatta voitaisiin kyseellisessä tapauksessa käyttää prosessuaalista kantelua, koska se on luvallinen niissäkin tapauksissa, missä säännöllinen muutoksenhaku erikoissäännöksin on kielletty. (39)

Asian luonnosta kuitenkin täytyy katsoa johtuvan, että OK 25 luvun 22 §:n edellyttämää kantelua, jonka saisi tehdä yön ja vuoden kuluessa tiedoksisaamisesta lukien, ei voida vaaliluetteloja vastaan käytettäväksi hyväksyä. Sitä vastoin näyttää OK 25 luvun 21 :n nojalla voitavan esittää prosessuaalinen kantelu vaaliluetteloja vastaan, jolloin kanteluaika olisi sama kuin valitusaika vaalilautakunnan päätöksestä, (40) kantelu olisi siis kvl. 6 §:n 5 momentin mukaan tehtävä maaherralle ennen lokakuun 15 päivää ja 6 §:n 6 momentin mukaan maaherran päätöksestä Korkeimmalle hallinto-oikeudelle viimeistään 30 päivässä maaherran päätöksen antopäivästä lukien. Jos vaaliluetteloa vastaan tehty kantelu johtaa lainvoimaiseen päätökseen, jolla kantelunalainen vaaliluettelo kumotaan, ja jos tämä päätös tulee tiedoksi ennen kunnassa toimitettavia vaaleja, ei vaaleja voida panna toimeen, vaan valtioneuvostolta tulee kvl. 47 §:n nojalla anoa uutta aikaa vaalien toimittamista varten. Uusia vaaleja varten tulee laatia uudet vaaliluettelot niissä äänestysalueissa, joissa ne on kumottu. Mutta mikäli kantelun johdosta tapahtunut vaaliluettelon kumoaminen ei ehdi tiedoksi tai ei ehdi tapahtua niin ajoissa, että vaalien toimittaminen sen perusteella estyy, ei toimitettuja vaaleja tämän nojalla voida katsoa mitättömiksi, vaan niiden kumoamiseksi on kaikesta huolimatta tehtävä valitus kvl. 44 §:n edellyttämässä järjestyksessä. Tätä valitusta käsiteltäessä tietenkin otetaan huomioon se päätös, joka kantelun johdosta oli annettu vaaliluettelon kumoamisesta. Tällöin saattaa lopputulos kuitenkin olla se, että vaalit jäävät voimaan, sillä vaalivalituksen ratkaisussa on merkitystä myöskin sillä seikalla, oliko vaaliluettelossa asiallisia virheitä ja oliko niillä saattanut olla vaikutusta vaalin tulokseen.

Lopuksi mainitsemme, että emme ole katsoneet tarpeelliseksi emmekä tutkimuksemme puitteissa edes asiaankuuluvaksikaan tehdä selkoa niistä perusteista, joiden vuoksi vaaliluettelo hallinto-oikeuden yleisten oppien mukaisen hallintotoimen mitättömyyden nojalla on katsottava olemattomaksi.

(1) *O. Mayer* I s. 131; *Walter Jellinek*, Verwaltungsrecht s. 290.

(2) Vrt. *Gluth*, AföR III s. 570: "die Verletzung eines subjektiven Rechtes durch einen Verwaltungsakt ist Voraussetzung der Verwaltungsklage". Samoin mm. *Mayer-Anschütz* III s. 788 s.

(3) Vrt. mm. *Hatschek*, Verwaltungsrecht s. 393.

(4) Vrt. *Herrnritt*, Verwaltungsrecht s. 74 ss.

(5) Ks. v. 1865 mka 57 § 2 mom., 62 § ja 18 §.

(6) Saman käsityksen esittää *Erich*, Lakimies 1909 s. 224, mainitessaan, että kun Ranskassa vaaliluettelon oikaisuvaatimus ei mene ns. kunnallista revisionikomissionia pitemmälle, ei se aiheuta mitään oikeudenkäyntimenettelyä. Tämän kanssa ei tosin näytä sopivan oikein yhteen se *Erich*in, m. t. s. 224 aliv. 1 esittämä maininta, että Suomessa olisi asianlaita sama, "jos laki säätäisi, että vaalilautakunta ensi asteena ratkaisee asian, ja sen toimenpiteeseen sitten voitaisiin hakea muutosta kuvernööriltä", mitä vastaava menettely nyt on kvl:ssa säädetty. Vrt. edelleen *Staub*, Das Stimmregister im schweizerschen Recht s. 80.

*Ståhlberg*, Maalaiskuntain hallinto s. 324, lausuu, että vaaliluettelon oikaisemista koskeva asia voidaan käsitellä kolmessa eri oikeusasteessa: I vaalilautakunta, II maaherra, III Korkein hallinto-oikeus. Tämä rinnastus näyttäisi viittaavan siihen, että myöskin vaalilautakunta olisi *Ståhlberg*in käsityksen mukaan hallinto-oikeudellisen lainkäytön oikeusaste. *Seydel-Piloty* I s. 597: "Die Gemeindebehörden entscheiden in diesen Fälle als Verwaltungsgerichte erster Instanz." Ks. myös *Helmreich-Rock*, Bayerische Gemeindeordnung s. 451.

(7) On huomattavaa, että kvl. 6 §:ssä puhutaan vaalilautakunnalle tehtävästä "oikaisusta" ja "oikaisuvaatimuksesta" sekä "muistutuksesta", mutta kun on kysymys muutoksen hakemisesta vaalilautakunnan antamaan päätökseen, silloin käytetään joko sanaa "valitus" taikka "muutoksenhakeminen". Vrt. myöskin kvl. 7 §.

(8) Vrt. *Ståhlberg*, m. t. s. 325 ja *Saarialho*, Maalaiskunta 1928 s. 373. Sekä *Ståhlberg* että *Saarialho* rajoittavat valitusoikeuden sillä perusteella, että valittaja on määrätty poistettavaksi vaaliluettelosta, siihen tapaukseen, jolloin vaalilautakunta on tehnyt tällaisen päätöksen tehdyn oikaisuvaatimuksen nojalla. Mutta vaikka vaalilautakunta olisi päätöksensä tehnyt viran puolesta, on poistettavaksi määrätyllä tai vaalioikeutta vailla olevaksi merkityllä valitusoikeus.

(9) KHO päätös 3/9 1930 n:o 183: Helsingin kaupungin maistraatti oli Uudenmaan läänin maaherralle esittänyt, että Suomen kansalainen tohtorinna C.T., jonka nimi oli virheellisesti vaaliluettelosta pyyhitty siksi, että hänet oli merkitty ulkomaalaiseksi, otettaisiin uudelleen vaaliluetteloon. Maaherra: koska tohtorinna C.T. ei ollut tehnyt oikaisuvaatimusta, ei maistraatin esitystä otettu huomioon. KHO vahvisti maaherran päätöksen.

(10) Laki säädettyjen määräaikain laskemisesta (25/4 1930) § 2 sekä laki okeudesta lähettää viranomaisille ja niiltä saada asiakirjoja postitse (31/1 1930). Jälkimmäinen laki on tässä mainittu siksi, että sen mukaan ei ole oikeutta lähettää asiakirjoja Korkeimpaan hallinto-oikeuteen postitse.

(13) Näin *Ståhlberg*, m. t. s. 325 ja *Saarialho*, m. t. s. 373.

(14) Ks. *Saarialho*, Suomen Kunnallislehti 1933 s. 105; *Itkonen*, Kunnallislait s. 199.

(15) Ks. kvl. 6 §:n 5 momentti, jossa säädetään maaherran päätöksen tiedoksipanosta.

(16) KHO1922 I 94.

(17) KHO 1927 II 974; *Ståhlberg*, Yleinen osa s. 437 aliv. 3.

(18) Näin mm. *Ståhlberg*, m. t. s. 437. Vrt. myös *sama*, Maalaiskuntain hallinto s. 681.

(19) KHO 1924 I 22, 1928 II 2241, 1933 II 3281. Vrt. edelleen KHO päätös 6/3 1935 (Maalaiskunta 1935 s. 119 s.). Ks. myöskin Maalaiskunta 1934 s. 119.

(20) Vrt. aliv. 75 s. 240.

(21) Senaatin päätös 28/12 1909; *Ahava* s. 19; KHO 1928 II 2425 ja päätös 6/3 1935 (Maalaiskunta 1935 s. 119 s.); Maalaiskunta 1934 s. 119.

Hallintoprosessissamme tosin varsin yleisesti otetaan huomioon prosessin kestäessä taphtuneet muutokset prosessin esineeseen vaikuttavissa olosuhteissa. Ks. mm. *Ståhlberg*, Maalaiskuntain hallinto s. 266, 268, 274 s. Milloin vaalioikeutta koskevissa tapauksissa on kyseessä valittajan riitapuolikelpoisuus, ei sen asiallista puuttumista voida prosessin alettua enää korjata. Vrt. *Hermanson*, Inhemsk förvaltningsrätt I s. 142: "Inlämnar en icke kompetent person ansökan, tages den alls icke under pröfning, försåvidt det icke är särskildt stadgadt, att åt sökande kan lämnas tid att göra sig kompetent."

(22) KHO 1929 II 2814. - Vrt. *von Jan*, Die wahlrechtlichen Bestimmungen s. 36 sekä O.V.G. XX n:o 2 ja Regerinsrättens årsbok 1916 not. C. 91, 1921 ref. 62, 1922 ref. 78 ja 1930 not. S. 376.

(23) *Stier-Somlo*, Handbuch I (1. painos) s. 323.

(24) *Hatschek*, Parlamentsrecht s. 564; Ball, Das materielle Wahlprüfungsrecht s. 67; *Stier-Somlo*, m. t. s. 322.

(25) KHO 1929 II2574. - Vrt. myös *Stier-Somlo*, m. t. s. 322.

(26) KHO 1925 I 9.

(27) Vrt. *Stier-Somlo*, Verwaltungsarchiv XII s. 427 aliv. 156.

(28) Kirkkolain 312 §:n mukaan, sellaisena kuin tämä lainkohta on muutettuna lailla 25/6 1918, on kirkkoneuvoston toimesta tehtävä vuosittain kirkonkokouksia varten marraskuun aikana seuraavaa vuotta varten ääniluettelo. Näin valmistettu ääniluettelo on pidettävä tarkastamista varten kuulutetussa paikassa nähtävänä neljätoista päivää, ja on äänivaltaisella seurakunnan jäsenellä oikeus tehdä muistutuksia luetteloa vastaan, jos katsoo, että äänivalta on häneltä oikeudettomasti kielletty tai äänet liian alhaiseksi laskettu tahi että äänivalta on jollekulle, jolla ei ole siihen oikeutta, myönnetty tai jonkun äänivaltaisen äänet liian korkeiksi laskettu. Muistutukset on tehtvä kirjallisesti, kuitenkin saa omaa äänivaltaa koskevat muistutukset tehdä suullisestikin. Ääniluetteloa vastaan tehdyt muistutukset ratkaisee tutkijakunta, joka kokoontuu neljäntoista päivän kuluttua ääniluettelon nähtävilläoloajan päättymisestä käsittelemään ääniluetteloa vastaan tehtyjä muistutuksia. Kirjalliset muistutukset on jätettävä ääniluettelon nähtävilläolon aikana tutkijakunnan puheenjohtajalle, mutta suulliset muistutukset on tehtävä tutkijakunnan kokouksessa. Tutkijakunnan päätöksestä saadaan valittaa tuomiokapituliin. Tutkijakunta tehköön päätöksistänsä aiheutuneet muutokset ääniluetteloon ja kirjoittakoon luetteloon todistuksen siitä, että sitä vastaan tehdyt muistutukset on ratkaistu taikka ettei muistutuksia ole tehty. Ääniluettelo olkoon sinä vuonna noudatettavana. - Kirkkolain 196 §:n mukaan tehdään vaaliluettelo papinvaalia varten siten, että voimassaolevasta kirkonkokouksen ääniluettelosta kirjoitetaan jäljennös.

Iisalmen kaupunkiseurakunnassa 20/8 1933 toimitetusta kirkkoherran vaalista, jossa ensimmäisellä ehdokassijalla ollut kirkkoherra B.G.E.B. oli saanut 686 ja kolmannella ehdokassijalla ollut pastori E.K-S. 740 ääntä, oli valitettu Oulun tuomiokapituliin mm. sillä perusteella, että vaalissa käytettyä ääniluetteloa ei oltu laadittu laillisessa järjestyksessä, koska sitä ei oltu tehty eikä asetettu tarkastettavaksi kirkkolain 312 §:ssä säädettyinä määräaikoina, vaan ääniluettelona oli käytetty vuosia vanhaa luetteloa, jonka vuoksi äänestämään oli päässyt äänioikeutta vailla olevia henkilöitä. Tuomiokapituli katsoi tosin selvitetyksi, että vaaliluettelon perusteena ollut ääniluettelo ei ollut syntynyt siinä järjestyksessä kuin kirkkolain 312 §:sä säädetään, mutta koska sitä vastaan ei oltu tehty aikanaan muistutuksia siten kuin samassa lainpaikassa on sanottu eikä vaaliluettelon oltu väitettykään poikkeavan ääniluettelosta, katsoi tuomiokapituli, että vaaliluetteloa oli pidettävä laillisena ja hylkäsi valituksen.

Tuomiokapitulin päätöksestä valittivat työnjohtaja M.P. ym valtioneuvostoon. Valtioneuvosto 11/10 1934 antamassaan päätöksessä katsoi, että koska sen tutkijakunnan, joka käsittelee ja ratkaisee ääniluetteloa vastaan tehdyt muistutukset, on kokoonnuttava 14 päivän kuluttua ääniluettelon nähtävänä ololle säädetyn määräajan päättymisestä ja suulliset muistutukset saman pykälän 6 momentin mukaan on mainitussa kokouksessa tehtävä, sentähden ja kun vuoden 1933 ääniluettelo Iisalmen kaupunkiseurakunnassa on ollut nähtävänä saman helmikuun 20 päivästä lukien 14 päivän ajan, mutta tutkijakunnan kokousta ei ole pidetty 14 päivän kuluttua tämän ajan päättymisestä, eikä sitä tutkijakunnan kokousta, joka on pidetty seuranneen maaliskuun 10 päivänä eli ainoastaan 4 päivää jo mainitun määräajan päättymisestä, voida pitää ensinmainittuna, laissa aikaansa nähden nimenomaan määrättynä kokouksena, ja kun se ääniluettelo, jota valituksen alaisessa vaalissa on käytetty, niin ollen ei ole ollut kirkolaissa edellytetyllä tavalla tarkastettu ja hyväksytty, valtioneuvosto nojautuen kirkkolain 234 §:ään kumosi kyseellisen vaalin sekä määräsi, että uusi vaali kirkkolain 196 §:n mukaisesti laaditun vaaliluettelon mukaan on asianmukaisessa järjestyksessä toimitettava.

Valtioneuvoston päätöksen johdosta jättivät maanmittausinsinööri J.P.U. ym. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle hakemuksen valtioneuvoston päätöksen purkamisesta ja esittivät hakemuksessaan, että koska Iisalmen kaupunkiseurakunnan tutkijakunta 10/3 1933 oli tarkastanut ja hyväksynyt seurakunnan ääniluettelon, eikä siihen toimenpiteeseen oltu haettu eikä saatu muutosta, oli tuota ääniluetteloa pidettävä sanotun seurakunnan vuonna 1933 voimassaolleena ääniluettelona, josta kirjoitettua jäljennöstä niin ollen oli ollut, niinkuin oli tapahtunutkin, käytettävä vaaliluettelona puheenalaisessa vaalissa. Tämän vuoksi ja kun valtioneuvoston toimivaltaan ei ollut kuulunut niiden muistutusten tutkiminen, jotka vaalista tehdyn valituksen yhteydessä oli tehty sanottua ääniluetteloa vastaan, ja valtioneuvoston päätös, jolla toimitettu vaali mainittujen muistutusten johdosta oli kumottu, siis oli lakiin perustumaton, olivat J.P.U. ym. anoneet, että valtioneuvoston päätös kumottaisiin.

KHO päätöksessään 19/2 1935 n:o 91/683 A.D. 1934 lausui, että koska se Iisalmen kaupunkiseurakunnan tutkijakunnan virheellinen menettely, josta mainitaan valtioneuvoston edelläkerrotussa päätöksessä, ei ole laadultaan sellainen, että puheenaoleva ääniluettelo sen johdosta olisi pidettävä laillista voimaa vailla olevana, sen tähden ja kun 20/8 1933 toimitetussa sanotun seurakunnan kirkkoherranvaalissa niin ollen on katsottava käytetyn sellaista hyväksytyn ja tarkastetun ääniluettelon mukaan tehtyä vaaliluetteloa, jota tarkoitetaan kirkkolain 234 §:ssä, KHO katsoi, että valtioneuvoston päätöstä, jolla siinä mainituin perustein vaalitoimitus oli kumottu ja uuden vaalin toimittamisesta on määrätty, ei ole perustettu laillisiin syihin, jonka vuoksi KHO, KHO:sta 22/7 1918 annetun lain 3 §:n 2 kohdan nojalla, suostuen tehtyyn hakemukseen, purki ja poisti valtioneuvoston puheenaolevan päätöksen.

Tällä välin, joulukuun 9 ja 10 päivänä 1934, oli Iisalmen kaupunkiseurakunnassa toimitettu uusi vaali, jossa ensimmäisellä ehdokassijalla ollut kirkkoherra B.G.E.B. oli saanut 1184 ääntä ja kolmannella ehdokassijalla ollut pastori E.K-S. 932 ääntä.

Valtioneuvosto käsitteli uudelleen työnjohtaja M.P:n valituksen 26/9 1935 ja pysytti voimassa Oulun länin tuomiokapitulin päätöksen.

Mikäli hyväksytään, niinkuin tässä esityksessä on tehty, se kanta, että tietyt vaaliluettelon laatimisessa tapahtuneet virheet voivat tulla vaalien jälkeen laillisesti tutkittaviksi ja että ne tietyissä tapauksissa, jolloin kansalaisten oikeutta ryhtyä toimenpiteisiin vaaliluettelon oikaisemiseksi on loukattu, voivat aiheuttaa virheellisesti laadittujen vaaliluettelojen perusteella toimitettujen vaalien kumoamisen, minkä kannan KHO:kin on ainakin kahdessa tapauksessa (1925 I 9 ja 1929 II 2574) hyväksynyt, niin täytyy todeta, että kun esilläolevassa tapauksessa virheellisyys ääniluettelon valmistamisessa oli ollut omiaan supistamaan sitä oikeutta, mikä kansalaisille on varattu ääniluettelon oikaisemismenettelyn yhteydessä, on valtioneuvoston ensimmäistä ratkaisua pidettävä tässä suhteessa oikeana ja KHO:n aikaisemman kannan mukaisena. (Vrt. kuitenkin aliv. 33 s. 281 ss.) On huomattava, että kun se kokous, jossa ainoastaan suullisia muistutuksia ääniluetteloa vastaan sai tehdä, pidettiin 10 päivää lain säätämää ajankohtaa aikaisemmin, riistettiin kansalaisilta, jotka tahtoivat tehdä muistutuksia omasta äänioikeudestaan, kokonaan muistutusten teko-oikeus. Valtioneuvoston myöhäisempi ratkaisu on ilmeisesti virheellinen, sillä voimassa pysytetty tuomiokapitulin perustelu ei ole kirkkolain mukainen. Tuomiokapitulihan toteaa, että ääniluettelo ei tosin ollut syntynyt siinä järjestyksessä kuin kirkkolain 312 §:ssä säädetään, mutta että ääniluettelo oli tullut lailliseksi, koska sitä vastaan ei oltu tehty aikoinaan muistutuksia siten kuin kirkkolain 312 §:ssä säädetään. Sanotun kirkkolain pykälän mukaan saa kuitenkin muistutuksia tehdä luetteloa vastaan "jos katsoo, että äänivalta on häneltä oikeudettomasti kielletty tai äänet liian alhaiseksi laskettu tahi että äänivalta on jollekin, jolla ei ole siihen oikeutta, myönnetty tai jonkun äänivaltaisen äänet liian korkeiksi laskettu". Tästä havaitaan, että seurakunnan jäsenillä ei tässä yhteydessä edes olisi ollut oikeutta tehdä muistutusta siitä, että tutkijakunta piti kokouksensa aikaisemmin kuin mitä laissa oli säädetty. Ja vaikkapa seurakuntalaisilla tällainenkin oikeus olisi ollut, olisi muistutus kirkkolain 312 §:n 2 momentin mukaan pitänyt silloin tehdä kirjallisesti, eikä seurakunnan jäsenillä voinut olla tutkijakunnan laittomasta menettelystä silloin, kun kirjalliset muistutukset piti jättää ääniluettelon nähtävilläoloajan kuluessa, vielä tietoakaan.

(29) Regeringsrättens årsbok 1919 not. C. 154, 1921 ref. 57, 1925 not. E. 169.

(30) Absatz 3: "2. Wird für festgestellt erachtet, dass bei der Vorbereitung der Wahl oder bei der Wahlhandlung Unregelmässigkeiten vorgekommen sind, die auf das Wahlergebnis von Einfluss gewesen sein können, so ist die ganze Wahl für ungültig zu erklären."

(31) KHO 1926 II 1752, 1929 II 2297 ja 2300, 1931 II 1247 ja päätös 23/5 1935 n:o 1860 (Maalaiskunta 1935 s. 221 s.). - Vrt. myös KHO 1919 II 2168 ja 1929 II 2349 (vähemmistö): sen selvityksen nojalla, joka voitiin saada asiakirjoista, ei käynyt toteaminen, että vaalin tulos ei ollut tullut toiseksi, kuin mikä se olisi ollut, jos laissa säädettyä menettelyä olisi noudatettu.

(32) KHO 1929 II 2298, 2350 sekä 1931 II 1126.

(33) Ks. *Ståhlberg*, Yleinen osa s. 446.

Edelläselostetussa Iisalmen kaupunkiseurakunnan kirkkoherranvaalia koskevassa asiassa esiintyy tuomiokapitulille osoitetussa valituskirjassa väite, että virheellisesti laaditusta ääniluettelosta tehdyn vaaliluettelon mukaan oli äänestämään päässyt aineellista äänioikeutta vailla olevia henkilöitä. Tuomiokapitulin päätöksessä alennettiin pastori E.K-S:n äänimäärä kahdella äänellä. Opetusministeriössä valitusasiakirjojen yhteydessä säilytetyssä esittelijäneuvos *Yrjö Loimarannan* promemoriassa mainitaan, että ääniluettelossa oli ollut yhden sellaisen henkilön nimi, joka ei ollut ollut aineellisesti äänioikeutettu, mutta valtioneuvoston enempää kuin KHO:n päätöksissä ei tästä seikasta ole esitetty lausuntoa. Jos asianlaita on niin kuin mainitussa promemoriassa on esitetty, ei vaaliluettelon sisällössä ollut virhe ollut saattanut vaikuttaa vaalin tulokseen, joten vaaliluettelon laatimisessa tapahtuneen virheen ei olisi - mikäli tekstissä esitetty kanta hyväksytään - pitänyt vaikuttaa vaalin kumoamiseen. Mutta kun valtioneuvosto oli kuitenkin vaalin kumonnut, näyttää siltä, että KHO:lla ei ole ollut syytä purkaa valtioneuvoston päätöstä tulkintakysymyksen vuoksi (vrt. *Erich* II s. 11, jossa, tosin toisessa yhteydessä, esitetään, että KHO:sta annetun lain kyseellistä kohtaa on tulkittava *stricte*, sekä *Tarjanne*, Virkasuhteen lakkaaminen s. 229: purkaminen sallittua, jos toimenpide "selvästi lainvastainen". KHO:n asiakirjavihkoon liitetyssä hallintosihteeri *M. Louhivaaran* promemoriassa esitetään samoin käsitys, että purkamispäätös ei voi tulla kysymykseen tulkinnanalaisissa tapauksissa).

(34) *Laband* I s. 325 aliv. 1.

(35) Samaan tapaan myöskin *Staub*, m. t. s. 132 ja *Jeze*, Das Verwaltungsrecht der Französischen Republik s. 134 aliv. 1.

<35a> KHO 1929 II 2814 mainitsemassa tapauksessa olivat kunnan vaalilautakunnat lakia väärin soveltaen poistaneet vaaliluetteloista niin runaasti vaalioikeutettuja (esim. eräästä äänestysalueesta yli 50 vaalioikeutettua), että sen oli täytynyt vaikuttaa vaalin tulokseen, mutta KHO ei kumonnut vaalia "kun vaaliluettelot - - - ovat saaneet lain voiman ja niitä on ollut vaalissa noudatettava, eikä näiden luettelojen perusteella toimitettuja kunnallisvaaleja ole kumottava niiden vaaliluettelossa kenties olleiden virheellisyyksien takia, joiden oikaisemista ei ole säädetyssä järjestyksessä vaadittu".

(36) Vrt. Regeringsrättens årsbok 1922 not. S. 252: "Enär, enligt vad upplyst blivit, klgdn vore såsom icke röstberättigad vid val av kommunalfullmäktige upptagen i den för kommunen gällande röstlängden, samt förty rösträtt rätteligen blivit klgdn förvägrad, lämnade Reg. R. besvären utan avseende."

(37) Festskrift för Granfelt s. 400-419.

(38) Festskrift för Granfelt s. 411 ss.

(39) Näin *Tarjanne*, Defensor legis 1929 s. 392, Festskrift för Granfelt s. 408.

(40) *Tarjanne*, m. t. s. 415 s.: kantelu lainaa määräajan säännölliseltä valitukselta, mutta milloin valitusaika on 30 päivää pitempi tai lyhyempi, on kantelun tekemiseen sama pitempi tai lyhyempi aika.