Kirje Kansainväliselle Yleisurheiluliitolle 30.9.1933

Arvoisan kirjeenne johdosta 30/9-33 saan kunnian esittää seuraavaa:

Kysymys siitä, millä tavalla IAAF:lle varataan oikeus valvoa sitä, että kansalliset liitot noudattavat voimassaolevia amatöörimääräyksiä, ei ole niinkään paljon kysymys yksityisen urheilijan oikeudesta saada ottaa osaa urheilukilpailuihin kuin IAAF:n kansallisten jäsenliittojen oikeudesta itse hoitaa maansa urheiluoloja niiden kansainvälisten ja kansallisten sääntöjen mukaan, jotka sen toimintaa ohjaavat ja sitovat. Kansallisten liittojen on luonnollisesti noudatettava niitä sääntöjä, jotka ovat voimassa siinä kansainvälisessä keskusjärjestössä, jonka jäsenyyteen ne maat ovat liittyneet ja jonka säännöt he siten ovat hyväksyneet. Mutta on pidettävä selvänä, että kansallisille liitoille on varattava täysi itsenäisyys toimia näiden sääntöjen puitteissa.

Se itsenäisyys, joka kansallisille liitoille luonnostaan kuuluu ja jota ennen Nurmi-juttua ei oltu edes saatettu kyseenalaiseksi, vaatii, että kansallisilla liitoilla tulee olla oikeus lopullisesti ratkaista sen alaisen urheilijan tai sen alueella kilpailleen urheilijan amatööriyttä koskevan kysymys. Voimassaolevien IAAF:n sääntöjen mukaan on asia näin ja näin sen tulee olla edelleenkin. On väärin jos kongressilla yritetään tulkita olevan yksityisen urheilijan diskvalidisoimisoikeus, samoin on tarpeetonta ja vahingollista, jos säännöissä tämä oikeus annetaan liiton neuvostolle.

Käsitykseni on että kansallisille liitoille tulee säilyttää itsenäinen oikeus omalla vastuuntunnollaan lopullisesti ratkaista niiden alaisten urheilijain amatööriyttä koskeva kysymys. Vain sille pohjalle rakentaen voidaan lujittaa liittojen asema ja kansainvälistä luottamuksellista urheiluyhteistyötä.

Mutta tämä ei merkitse sitä, että IAAF:ltä kiellettäisiin oikeus valvontaan amatöörisääntöjen noudattamisessa. Päinvastoin, IAAF:lle tulee luoda sääntöihin nojautuva oikeus (ettei sellaista ole pakko tehdä vastoin sääntöjä, kuten on tapahtunut) tarpeen tullen pakkotoimenpiteillä pakottaa kansalliset liitot noudattamaan amatöörisääntöjä. Mutta pakkotoimenpide on kohdistettava sitä kansallista liittoa vastaan, joka IAAF:n käsityksen mukaan ei noudata sääntöjä, eikä yksityisiä urheilijoita vastaan, jotka on jätettävä siihen asemaan, että he ovat vain liittonsa kurinpitovallan alaisia, eivätkä lisäksi IAAF:n, jonka kaikki toiminta tulee olla kansainvälisen keskusjärjestön yleisen luonteen mukaan rajoitettua jäsenliitojen välityksellä tapahtuvan kurinpitovallan käyttämiseen.

Herra Presidentti Edström kirjoittaa: "On ilmeistä, että liiton kongressilla on oikeus sulkea pois kansainvälisistä kilpailuista kenet tahansa sen jäsenistä tai urheilijoista. Ellei kongressilla olisi tätä valtaa, ei se voisi hoitaa liiton asioita." Tämä käsitys, kuten huomataan, poikkeaa aivan oleellisesti siitä, minkä olen edellä esittänyt. Mielestäni se ei vastaa sitä yleistä luonnetta, mikä on tällaisella suurella maailmanliitolla, jonka jäseninä ovat itsenäisten valtakuntien itsenäiset urheilujärjestöt. Organisatoorisena virheenä pitäisin keskusliitolle myönnettyä oikeutta rangaista ohi jäsenliittojen näiden alaisia urheilijoita. Sama tuloshan olisi saavutettavissa sitä tietä, että keskusliitolle varataan oikeus ryhtyä riittävän tehokkaisiin toimenpiteisiin jäsenliittoja vastaan. Hyväksynkin herra Edströmin kannan siten modifioituna, että on ilmeistä, että liiton kongressilla on oikeus sulkea liiton jäsenyydestä kenet tahansa liiton jäsenliitoista, jos jäsenliitto on rikkonut liiton sääntöjä. Tämän oikeuden olen valmis myöntämään kongressien välisenä aikana liiton neuvostolle, kuitenkin sillä tavoin, että neuvostossa olisi täysivaltaisena edustajana päätöstä tehtäessä saapuvilla sen liiton edustaja, jonka suspendoimisesta on kysymys.

Ehdotukseni on siis:

IAAF:n sääntöihin tulee ottaa nimenomainen säännös siitä, että kongressilla on oikeus määräajaksi erottaa liitosta ja kansainvälisestä urheiluyhteistyöstä jäsenliitto, joka ei noudata IAAF:n sääntöjä. Tämä oikeus on kongressien väliaikoina neuvostolla, jota tällaisen asian käsittelyä varten täydennetään sen liiton edustajalla, jonka rankaisemisesta on kysymys, ellei liitolla jo ennestään ole neuvostossa edustajia. Erottamispäätös neuvostossa voidaan tehdä vain jos tätä kannattaa vähintään 2/3 läsnäolevista edustajista. Neuvoston päätös voidaan saattaa valitusteitse kongressin käsiteltäväksi.

Herra Merricampin ehdotus, että neuvoston suspendoimispäätöksen tulisi käsittää myös kansalliset kilpailut, on täysin paikallaan. Neuvoston tähänastisia päätöksiä, jotka suspendoimistapauksessa ovat rajoittuneet kansainvälisiin kilpailuihin, ei, paitsi sitä, että ne ovat olleet sääntöjenvastaisia, voida, kuten jokainen ymmärtää, ottaa ohjeeksi tulevaisuutta varten, jolloin tällaiset kysymykset toivottavasti ratkaistaan sääntöjen ja terveen järjen mukaan.