Partisaanisotaa.

Puna-armeijan ylipäällikkö, Neuvostoliiton sotamarsalkka toveri Stalin on antanut kansoilleen viime vappuna päiväkäskyn. Uskollisena pappisseminaarissa saamalleen teologiselle sivistykselle hän jakaa vappujulistuksensa lopun käskyihin, joita hän ei ole kuitenkaan saanut kokoon neljää enempää. Neljäs ja siis viimeinen käsky kuuluu seuraavasti:

"Partisaanit! Tuhotkaa vihollisen varuskuntia ja liikenneteitä sekä vetäkää taisteluun mukaan yhä laajemmat kansankerrokset siten pelastaen samalla neuvostokansan joutumasta orjuuteen Saksaan. On kostettava säälimättömästi viholliselle ja autettava punaista armeijaa kaikin tavoin."

Partisaanit, sissit, vihollisen selustassa toimivat tihutyöntekijät ovat Stalinin päiväkäskyssä saaneet puna-armeijan valiojoukkoihin rinnastetun aseman, joka on todistuksena siitä erikoisesta merkityksestä, mikä partisaanijoukoille Venäjällä annetaan.

Tähän voidaan lisätä, että äskettäin Moskovassa pidetyn 3. yleisslaavilaisen kokouksen slaavilaisille kansoille osoittamassa vetoomuksessa on läpikäyvänä juonena kiihkeä yllytys partisaanitoimintaan, murhiin, tuhopolttoihin ja muihin tihutöihin. Valitsemme seuraavaan muutamia maukkaita otteita tästä vetojaan hakevan kiihoittavassa äänilajissa kirjoitetusta julistuksesta:

"Kaikkialla, missä kuuluu slaavilainen äänenne, järjestäkää sissijoukkoja ja ase kädessä lyökää hitleriläisiä koiria!"

"Slaavilaiset! Antakaa uusia mahtavia iskuja saksalaisille miehittäjille! Tuhotkaa vihollisen huoltoteitä! Saattakaa sekaannukseen sen selusta ja valmistakaa maaperää punaisen armeijan hyökkäykselle, joka tuo teille vapauden!"

"Jugoslavian kansat! Serbialaiset, kroatialaiset ja slovakialaiset! Menkää sissijoukkoihin! Tulkoon sissiarmeijanne yleiskansalliseksi!"

"Tshekkiläisveljet! Voimistuttakaa sabotaashia ja tuhotekoja sotatarviketeollisuudessa! Siirtykää aseelliseen toimintaan saksalaisia miehittäjiä vastaan! Aseisiin tshekkiläiset! Perustakaa sissijoukkoja, tuhotkaa miehittäjiä!"

"Aseisiin ukrainalaisveljet! Teillä on metsissänne suotuisat mahdollisuudet toimintaan! Tuhotkaa vihattuja miehittäjiä."

Ja niin edelleen, samaan tapaan, loppumattomiin.

Venäjän sota on tarjonnut hyökkääjälle monia yllätyksiä ja varmaa on, että venäläisten partisaanitoiminta on ollut yksi sellainen. Sillä on takanaan historiallista perinnettä aina Napoleonin Venäjän retken ajoilta (1812) saakka, mutta varsinaisesti se rakentuu niille opetuksille, mitkä puna-armeija oli saanut kansalaissodan verisiltä vuosilta 1917-1919. Silloin olivat punaiset partisaanit osoittaneet voimansa valkoisten kenraalien kalkkeutunutta sodankäyntiä vastaan ja juuri partisaanisodassa saavutettuihin menestyksiin perustuu marsalkka Budjonnyin sotilasmaine. Siinä sotilaallisessa suunnittelutyössä, jota Venäjällä suoritettiin 1920- ja 1930-luvulla, oli gerillasodalla, sissisodalla oma tärkeä osansa. Koulutus partisaanisodankäyntiin ei rajoittunut ainoastaan armeijassa annettuun opetukseen, vaan varsinaista siviiliväestöäkin koulutettiin aseelliseen toimintaan maahanhyökkäyksen varalta. Niinpä voitiinkin kaikissa suurissa sotilasparaateissa, joita Moskovan punaisella torilla pidettiin 1930-luvulla, nähdä sotilasmuodostelmien keskellä kivääreillä varustettujen siviilimiesten osastoja. On ilmeistä, että partisaanit muodostavat Venäjällä oman aselajinsa, johon kuuluu, paitsi upseereja ja erikoiskoulutuksen saanutta miehistöä, tavallaan koko sen aseelliseen toimintaan kelpaava siviiliväestö, joka on jäänyt vihollislinjojen taakse ja joka on pysynyt bolshevikeille uskollisena.

Partisaanisota kuuluu olennaisena osana neuvostovenäläiseen puolustusstrategiaan, jonka keskeisin periaate on puolustautuminen syvyydessä. Paitsi sitä, että puolustusasemat on rakennettu moniin peräkkäisiin kerrostumiin, tietää syvyyspuolustus Kutusovin esimerkin mukaisesti vuodelta 1812 sitkeästi taistellen suoritettavaa perääntymistä siihen saakka, kunnes miehistö- ja materiaalimenetysten heikentämä vihollinen, jonka on vaikea hoitaa pitentyneitä huoltoyhteyksiään, voidaan ratkaisevassa taistelussa joko lyödä tai ainakin pysäyttää. Missään maassa ei syvyyteen perustuva puolustus ole niin luonnollinen kuin Venäjällä, jonka ääretön alue sallii pitkänkin perääntymisen ilman että maan sotilaallinen vastustuskyky luhistuu. Ja juuri silloin kuin vihollinen on tunkeutunut syvälle maahan, pääsee partisaanitoiminta oikeuksiinsa. Armeija jättää perääntyessään vihollisalueelle joko yhtenäisiä, usein tykistöllä tai ainakin kranaatinheittimillä varustettuja osastoja taikka yksinäisiä siviilipukuun puettuja miehiä paikoilleen jääneen väestön keskuuteen. Partisaaniosastotkin ovat usein siviilipukuun puettuja. Pienehköjen vihollismuodostelmien ahdistaminen, kuljetusten häiritseminen, varastojen, siltojen, teiden, junien ja autojen tuhoaminen, miinoitusten asettaminen, tietojen hankkiminen yms. on näiden rintaman takana toimivien vaarallisena tehtävänä. Partisaanijoukoille on jo etukäteen piilotettu suuria ase- ja elintarvikevarastoja, jota paitsi niitä voidaan huoltaa ilmateitse. Ne saavat paikallisilta asukkailta apua ja miestäydennystäkin. Tällä tavoin ne voivat jatkaa pitkiä aikoja tuhoisaa toimintaansa, jonka torjumiseksi hyökkääjä joutuu sitomaan huomattavia aseellisia voimia selustaansa.

Clausewitz puhuessaan `kansansodasta` mainitsee, että se vaatii menestyäkseen taittumatonta taistelutahtoa ja kansaa, jonka tarpeet eivät ole suuret. Nämä ehdot täyttää bolshevikki hyvin. Neuvostosotilaan epäinhimillinen henkinen kestävyys toivottomassakin tilanteessa on tullut yleisesti tunnetuksi yhtä hyvin kuin hänen eläimellinen kykynsä kärsiä nälkää. Kun partisaanitehtäviin on komennettu joukko parasta upseeri-, aliupseeri- ja miehistöainesta, ei ole lainkaan ihmeteltävää, että partisaanisota tuottaa venäläiseen metsämaastoon tottumattomalle vastustajalle paljon harmia ja uhrejakin.

Partiojoukkojen käyttäminen on yleistä kaikissakin armeijoissa, mutta bolshevikeille on ominaista, että he varustavat partisaaninsa siviilipuvuilla. Tämä on kansainvälisten sopimusten vastaista ja vangiksi saatu siviiliin piiloittautunut partisaani saa vakoojan osan: "lyhyt virsi ja pitkä hirsi". Mutta juuri tällaiseen menettelyyn sisältyykin yksi bolshevikkien pirullisuus: kun partisaanit tietävät kohtalonsa, jos joutuisivat vangiksi, he myyvät nahkansa niin kalliista kuin suinkin. Tämä seikka tekee partisaanisodan Venäjällä niin armottomaksi ja kovaksi.

Punaiset partisaanit eivät sodi ainoastaan vihollista vastaan, vaan suorittavat myöskin venäläisen väestön valvontaa. Siitä, millä tavoin se tapahtuu, kerrotaan mm. Ukrainasta seuraavaa. Moni talonpoika, joka työllään tai muutoin on avustanut saksalaisia, on saanut partisaanin vieraakseen. Tämä on antanut hänelle lentolehtisen, joka on sisältänyt Stalinin allekirjoituksella varustetun kuolemantuomion `neuvostoisänmaan pettureille`, sekä ampunut tuomitun siihen paikkaan. Ruumis ja kuolemantuomio ovat jääneet varoitukseksi muille. Tämä partisaanitoiminnan muoto on häikäilemättömässä raakuudessaan luonteenomaista bolshevikeille, jotka ovat jo rauhan vuosina surmauttaneet miljoonia omia kansalaisiaan.

Saksalaisella taholla oli ennen sotaa kiinnitetty huomiota partisaanisotaan. Eräässä v. 1935 ilmestyneessä sotatieteellisessä tutkimuksessa lausutaan mm.: "Gerillasota strategisena menettelytapana, arvossaan armeijan operaatioiden veroisena, opitaan tuntemaan sinä päivänä, jolloin Neuvostoliitto joutuu sotaan. On epätietoista, tokko Venäjän onnistuu kehittää partisaanisotaansa vastustajan omassa maassa. Mutta jos vihollinen tunkeutuu Neuvostoliiton jättiläisalueelle, tulee se kohtaamaan sitkeää vastarintaa epälukuisten partisaanijoukkojen taholta. Niiden toiminta tulee moninkertaistamaan punaisen armeijan operaatioiden vaikutuksen ja lamauttamaan vastustajaa, kuta syvemmälle se tunkeutuu Venäjän rajattomalle alueelle.

Kirjoittaja lienee tuskin liioitellut häikäilemättömän partisaanisodan merkitystä Venäjän oloissa, mutta ainakin siinä hän on osunut oikeaan, että venäläisten partisaanitoiminta vieraassa maassa ei tuota sanottavia tuloksia. Me suomalaiset sen tiedämme niin hyvin talvisodan kuin myöskin parhaillaan kestävän sodan ajalta. Ja selvyyden vuoksi lienee syytä lisätä, että venäläisten partisaanisota on suomalaisten rintamienkin takana Itä-Karjalassa ollut yleisesti katsoen suhteellisen tuloksetonta. Mutta siellä onkin ryssän partisaaneja vastassa ollut suomalainen sotilas, joka hallitsee paremmin korpisodan kaikki muodot ja metkut kuin ryssä.

On muistettava, että partisaaneja on tämän sodan aikana muuallakin kuin Venäjällä. Sanomalehdet ovat tavan takaa sisältäneet ylimalkaisia viittailuja partisaanitaisteluihin Balkanilla, eritoten Kreikassa ja vanhassa Jugoslaviassa. Jo yli kaksi vuotta on Jugoslavian pakolaishallituksen sotaministeri kenraali Mihailovitsh johtanut sissijoukkojaan Serbian ja Kroatian vuoristoissa. Kyseessä ei ole ollut mikään epäsäännöllisten joukkioiden taistelu, vaan suorastaan kiinteästi järjestettyjen, laajoja maa-alueita hallussaanpitävien joukko-osastojen säännöllinen sota, joka on sitonut divisioonamäärin akselivoimia. Näistä taisteluista ei ole julkisuudessa ollut mitään yksityiskohtaisia tietoja, mutta muutama kuukausi sitten saatettiin Suomenkin sanomalehdistä lukea, että akselijoukot olivat valloittaneet kommunistien hallussa olleen Bihacin kaupungin. Tavallisesta kouluatlaksesta saatetaan nähdä, että Bihacin kaupunki sijaitsee n. 150 km. rautatiematkan päässä Kroatian pääkaupungista Zagrebista. Tämä paikkakunta oli siis ilmeisesti ollut partisaanien käsissä enemmän kuin puolet siitä ajasta, jonka riippumaton Kroatian valtakunta on tähän mennessä ollut olemassa.

Kroatiassa on sissisota ollut niin energistä, että partisaanit ovat ehtineet tapella keskenäänkin. Mihailovitshin joukot ovat joutuneet kahakoimaan sissipäällikkö Titon johtamien kommunistien kanssa, ja Neuvostoliiton hallituksen kerrotaan vaatineen Mihailovitshin erottamista, koska tämä muka on asettunut yhteyteen vihollisen kanssa. Esillä on siis jonkinlainen mukaelma Puolalle kohdistetuista vaatimuksista.

Partisaanitoiminta joutuu luonteensa vuoksi saamaan sodan kuluessa hyvin niukasti sitä julkisuuden loistetta, jota muulle taistelutoiminnalle niin runsaasti tulee. Vasta rauhan tultua voidaan sissisodan vaiheet saattaa julkisuuteen ja vasta silloin voidaan arvioida, mikä merkitys niillä on sodan lopputulokseen ollut. Silloin kyetään myös ratkaisemaan, onko saksalaisen asiantuntijan väite, että partisaanisota on strategisesti armeijan operaatioiden veroinen, Venäjän sodan olosuhteissa osoittautunut oikeaksi.

19.5.1943.