Ryssäläisyyden muistot yliopistolla

Viime keväänä, tarkemmin sanottuna viime toukok. 9 p:nä ilmestyneen Ylioppilaslehden 13 numerossa annettiin Helsingin suomalaistuttamispesun kaipaavalle yliopistolle ja sen johtoherroille tiedoksi sellainen vakavassa mielessä kirjoitettu julkilausuma, että ryssäläisen keisarin Aleksanteri ensimmäisen nimikirjaimet pitää kesän 1925 aikana repiä pois yliopiston päädystä, muuten repii ne sieltä pois Suomen ylioppilas, joka viime joulun maissa oli samat nimikirjaimet tervannutkin. Muistiin palautamme vain seuraavat kohdat mainitusta "ultimaattumista":

"On näet kuultu kuiskeita, että yliopistoviranomaiset ensi kesänä suoritettavien korjausten yhteydessä aivan huomaamatta poistaisivat A.I:n yliopiston päädystä. Sillä tavalla he vapautuisivat heitä itseäänkin ilmeisesti hävettävästä suojatistaan, mutta he eivät toiselta puolelta joutuisi, kun näin menettelisivät, siihen valoon, että he ylioppilaiden painostuksesta tämän "uhrauksen" olisivat tehneet. No niin, Suomen ylioppilas ei ole pahanilkinen, se antaa hyvästä sydämestä asianomaisille tällaisen perääntymistien - -".

"Ja varmastikin Suomen ylioppilas voi ensi syksynä saapua opiskelemaan yliopistoon, jota ryssän keisari ei enää ole suojaamassa. Meidän yliopistoherroillamme on, se heidän kunniakseen mielihyvällä sanottakoon, sikäli viisautta, että he kesän aikana edelläkerrotulla kiihkottomalla tavalla luopuvat A.I:stä ja tämä "suuri kysymys" täten kokonaan poistetaan päiväjärjestyksestä heidän kaukonäköisellä menettelyllään. Sitäpaitsi he tietävät, että elleivät he kesän aikana "chifferin" poistamista suorita, voi sen suorittaa Suomen ylioppilas, kuten suoritti tervauksenkin."

Se oli suoraa puhetta. Ja nyt on seuraukset nähtävissä. Kun Suomen ylioppilas palasi tänä syksynä lukemaan, tuoden mukanaan uuden vuosisadon nuoria "maan toivoja", ei hänen enää tarvinnutkaan ryssän keisarin nimeen jatkaa opintojaan. Pahennusta herättänyt puumerkki oli kesän aikana kadonnut. Ja uuden ylioppilaspolven ei tarvitse opinnoitaan suorittaa ryssän tsaarin Santeri ensimmäisen suojelusmerkillä varustetussa valtion yliopistossa, kuten tähän asti on tapa ollut. Nyt on asia siltä kohtaa siinä kunnossa kuin sen vuodesta 1917 lähtien olisi pitänyt olla.

Me muistamme kiusallisen hyvin, mitä pääkaupungin sanomalehdet viime joulun jälkeen kirjoittivat silloin suoritetun A.I:n tervauksen johdosta. Ne leimasivat sen "pieteetin" puutteessa tehdyksi "typeryyden teoksi", puhuivat moisten historiallisten muistomerkkien hellävaraista suojelemisesta, ja vakuuttivat, ettei muka tervattu puumerkkikään voinut loukata kenenkään isänmaallisia tunteita, päinvastoin se toi mieleen "hyvän" keisarin muiston. Mutta mitä sama lehdistö kirjoittaa nyt, kun sen jumaloima "muistomerkki" on yliopistoviranomaisten toimesta poistettu? Miksi se ei huuda ääntään käheäksi "pieteetin loukkauksesta" ja "typeryyden teosta"? Miksi se vaikenee ja sillä tavalla hyväksyy "arvokkaiden historiallisten muistomerkkien" hävittämisen? Yliopistoviranomaiset ovat teollaan osoittaneet, että puumerkki on ollut sopimaton koristamaan itsenäisen Suomen valtion yliopiston päätyä. He ovat teollaan tunnustaneet, että ylioppilaiden kanta puumerkin poistamiseksi on ollut oikea. Mutta miksi lehdistö ei kohtele yliopistoviranomaisten toimia samalla tavalla kuin ylioppilaiden mielipiteenilmaisuja?

Jos nyt yliopistoviranomaiset olisivat johdonmukaisia ja jatkaisivat samaan suomalaiseen (ei edes aitosuomalaiseen, sitä emme vielä vaadi) suuntaan, olisi luonnollisestikin seuraava aste ruman keisarinkuvan poistaminen yliopiston juhlasalista. Se ei koristaisi, herra paratkoon, minkäänlaista huonetta, mutta yliopiston juhlasalissa se on tietenkin enemmän tiellä kuin missään muualla. Onko Suomen tasavalta tosiaan ainoa maa maailmassa, jossa Aleksanteri ensimmäisen muistomerkkiä pidetään julkisissa paikoissa yleisön peloittimena, koskapa "pyhä" Venäjäkään ei kärsi enää saman miehen kuvia toreillaan. Mutta täytyyhän maailmassa olla yksi maa, joka pitää "pieteettiä" kunniassa.

Suomen ylioppilas ei voi tässä asiassa salaviittauksia antaa, sillä Aleksanteri I:n kuva on kovin iso ja suurten lukkojen takana. Senpävuoksi Suomen ylioppilas nöyrästi pyytää: Herrat yliopiston isät! Poistakaa ajoissa tuo ruma ryssän tsaarin kuva yliopiston juhlasalista, ettei.

Hyvä olisi, jos tosiaan Gustaf V olisi ollut viimeinen kruunupää, joka yliopiston juhlasalissa tapasi ensimmäisen Santerin kuvan. Emme näet usko maamme arvoa alentavan, jos ensi vuonna Tanskan ja Norjan kuninkaat Suomessa käydessään eivät yliopiston salissa näekään virkaveljensä kuvapatsasta.

Tässä yhteydessä johtuu mieleen, että oli  maamme maineelle siunattu asia, kun hollantilaisia sanomalehtimiehiä ei johdettu käymään yliopistolla. Hehän kovasti ihmettelivät sitä seikkaa, että valtioneuvoston torilla annettiin seisoa ryssän keisarin Aleksanteri II kuvapatsaan. Mitä he olisivatkaan sanoneet, jos olisivat vielä täällä toisen keisarin kuvan tavanneet ja kaiken kukkuraksi yliopiston juhlasalissa. He eivät olisi voineet ymmärtää meidän suunnatonta "pieteettiämme" entisen sortajavallan muistoja kohtaan. - Mutta menepä puhumaan, että Aleksanteri II:n patsas olisi poistettava torilta, niin saat niskaasi koko pääkaupungin sanomalehdet (maaseutu voisi ymmärtää vaatimuksen, kuten ymmärsi A.I:n tervauksenkin).