6.8.1963 Helsingissä

ISON-BRITANNIAN

SUHTAUTUMINEN SUOMEEN

Pyydän lausua Teidät, Herra Pääministeri ja Lady Dorothy, vaimoni ja omasta puolestani sydämellisesti tervetulleiksi Suomeen. Meillä on mitä mieluisimmat muistot kaksi vuotta sitten Englantiin suorittamastamme vierailusta, jonka aikana osoititte meille runsaasti ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta, ja olemme erittäin iloisia siitä, että saamme nyt nähdä Teidät luonamme. Iloomme yhtyvät, siitä olen varma, kaikki suomalaiset. Käsitämme vierailunne - olette ensimmäinen Englannin pääministeri, joka milloinkaan on maassamme käynyt - voimakkaaksi osoitukseksi maittemme välillä perinteisesti vallinneista ystävyyssuhteista. Tämä ystävyys on Suomelle arvokas asia.

Kanonisoiduksi tavaksi on kaikesta karmeudestaan huolimatta tullut aloittaa Suomen ja Englannin hedelmällisen vuorovaikutuksen historia kertomalla brittiläisen piispan Henrikin saapumisesta maahamme kahdeksan vuosisataa sitten käännyttämään pakanalliset esi-isämme kristinuskoon. Yritys epäonnistui, sillä piispa surmattiin täällä kirveellä. Mutta esi-isämme eivät olleet epäkiitollisia murhamiehiä - siitä on todistuksena, että päästyään myöhemmin selville piispavainajan hyvistä ja rehellisistä tarkoituksista he korottivat hänet Suomen kansallispyhimykseksi. Tapahtumasarjaa, ainakin sen jälkimmäistä osaa, sanottaisiin Englannissa todennäköisesti fair playksi.

Tästä ensi kohtaamisesta lähtien Suomen ja Englannin suhteet ovat kehittyneet yleisesti ottaen suotuisaan suuntaan. Historiassamme on samankaltaisuuksia ja erilaisuuksia. Jälkimmäisistä voitaisiin mainita, että kun Englanti tunnetusti on hävinnyt kaikki taistelut paitsi viimeisen, Suomi on noudattanut päinvastaista menettelytapaa. Näyttää siltä, että elinvoimaiselle kansalle molemmat tavat ovat mahdollisia. Meille kohtalomme on osoittanut, että voimme saavuttaa voittoja vain rauhan työssä.

Kaupankäynti on kautta aikojen ollut vahvana siteenä maittemme välillä. Mutta myös brittiläinen kulttuurivaikutus on Suomessa huomattava. Erityisesti brittiläinen poliittinen filosofia ja käytäntö on osaksi muovannut valtiollisen elämämme kehitystä. Monen muun nuoren Euroopan valtion tavoin olemme pyrkineet soveltamaan brittiläisen parlamentarismin periaatteita omiin oloihimme. Kuinka menestyksellisesti, sitä ei ole helppo määritellä, mutta jos tässä yhteydessä käytän sanaa vaihteleva, niin uskon, että en osu kauas totuudesta. Asianlaita lienee sama meillä kuin monissa muissa maissa, joissa parlamentarismi ja monipuoluesysteemi harjoittavat rauhanomaista rinnakkaiseloa.

Herra Pääministeri. Tervehdimme Teitä paitsi johtavana brittiläisenä parlamentaarikkona myös kansainvälisenä valtiomiehenä, joka johdonmukaisesti ja väsymättömästi on työskennellyt kansainvälisen jännityksen lieventämisen ja rauhan varmistamisen hyväksi. Tiedän, että henkilökohtainen panoksenne eilen Moskovassa allekirjoitetun ydinkoekieltosopimuksen aikaansaamisessa on ollut merkittävä. Vaikka kaikki vilpittömästi valitamme, että ulkoministeri, lordi Home ei ole voinut saapua tänään Suomeen, iloitsemme siitä, mikä on estänyt häntä tulemasta. Sillä Moskovan sopimus ei koske vain niitä kolmea valtaa, jotka sen eilen allekirjoittivat, vaan se hyödyttää koko ihmiskuntaa. Onkin luonnollista, että lukuisat valtiot, niiden joukossa Suomi, ovat jo ehtineet ilmoittaa aikovansa yhtyä siihen. Sopimus on ensimmäinen askel ydinaseiden pelottavan kehittämisen ja niiden leviämisen estämiseksi. Tämän päämäärän hyväksi tahdomme myös me toimia.

Tiedän hyvin, että ne suuret kiistakysymykset, joiden luoma jännitys on aiheuttanut varustekilvan, ovat edelleen ratkaisematta. Niiden selvittäminen edellyttää ennen kaikkea sen keskinäisen epäluulojen muurin murtamista, joka yhä erottaa idän ja lännen toisistaan. Tehtävä ei ole helppo. Mutta olen vakuuttunut siitä, että vain ennakkoluuloton yhteistoiminta ideologisten rajojen yli voi varmistaa rauhan säilymisen. Moskovassa eilen allekirjoitettu sopimus on käsitykseni mukaan ilmaus asianomaisten suurvaltojen tahdosta pyrkiä tällaiseen yhteistoimintaan: siksi se on vahvistanut meidän kaikkien uskoa tulevaisuuteen.

Pienet valtiot voivat nykyisenä aikana varsin vähäisessä määrin vaikuttaa kansainvälisen kehityksen suuntaan. Mutta ne voivat ainakin pidättyä kaikesta sellaisesta, mikä saattaisi kärjistää ristiriitoja tai lisätä jännitystä. Uskonkin, että Suomi noudattamalla puolueettomuuspolitiikkaa, pysyttelemällä erillään suurvaltain ristiriidoista ja ylläpitämällä hyviä suhteita kaikkien valtioiden kanssa voi parhaiten palvella paitsi omaa kansallista etuaan myös rauhanasiaa. Se ymmärtämys, jota Englannin hallitus niin sanoin kuin teoin on osoittanut Suomen pyrkimyksiä kohtaan, on meille arvokas. Olen vakuuttunut siitä, Herra Pääministeri, että vierailunne tulee edelleen vahvistamaan maittemme välistä luottamusta ja ystävyyttä.