Kenraalimajuri Georg Karl von Döbelniä odotti ratkaiseva taistelu Juuttaan luona. Kenraali oli sairas. Mutta hän nousi ylös tautivuoteeltaan, ratsasti Juuttaalle ja voitti.

Lääketieteenlisensiaatti Hannes Ryömää odotti myös ratkaiseva taistelu. Se piti taisteltaman Porissa, tuossa satamakaupungissa, joka uuden ajan historiassa on tullut tunnetuksi professori Ingmannin aitosuomalaisuushumpuuki-puheesta. Siellä varttoivat Turun ja Porin läänin pohjoisen vaalipiirin sosialidemokraattisesti valveutuneen kansan piirikokousedustajat vaalipiirin yleisehdokasta, juuri tätä tohtori Ryömää, saapuvaksi piirikokoukseen, jonne myös Helsingistä oli saapunut puolueen puheenjohtaja antamaan nuuskaa sille hallituksessaistuneelle politiikalle, jota Ryömä ministerinä oli kannattanut ja ajanut. Mutta Ryömälle oli käynyt kuten Döbelnille, hänkin oli sortunut tautivuoteelle ennen taistelua. Döbeln kylläkin antoi palttua tropeille ja ruiskuille, nousi jaloin horjuvin ja kiirehti taistelukentälle, mutta tämä lääkärien lääkäri Ryömä ei tehnyt vastaavanlaista tempausta. Hän jäi makaamaan mukavaan vuoteeseensa ja jätti taistelukentän toisten hoidettavaksi. Mutta mikäs sotaherra Ryömä olisi ollut, ellei hän olisi lähettänyt päiväkäskyä - tai oliko se taisteluohje - piirikokoukseen Poriin. Hän piirsi sairaan vapisevalla kädellä: "Varokaa kommunistisoluja, aitosuomalais-maalaisliittolaista sekasotkua ja lähetettyjä likaisia juonittelijoita". Selvät ja valaisevat ohjeet.

Mutta Ryömä ei saavuttanut Porissa Juutastaan. Vaan löysi siellä Waterloonsa. Hänen sähkösanomansa herätti halveksumista, kuten kokousselostus sattuvasti ja valaisevasti kertoo.

Tämä pieni episoodi on vain vähäinen kohtaus siinä suuressa kokoillan näytelmässä, jota pelataan sosialidemokraattisessa puolueessa. Se näytelmä ei luonnollisestikaan ole tarkoitettu asiaankuulumattomien katseltavaksi, mutta jokunen kohtaus siitä sentään näytellään kaiken kansan nähden. Kansallismielisillä suomalaisilla on suurempi syy kuin luullaankaan seurata tuon sotaisen näytelmän kulkua ja odottaa jännityksellä sen loppuratkaisua. Se voi koitua varsin merkitykselliseksi suomalaisuuden asian kehitykselle.

Se suunta, joka sosialidemokraattisessa puolueessa on tähän asti ollut viime vuodet vallalla ja jonka apostoleista Hannes Ryömä on yksi, on antanut itsestään hyvän kuvan Tannerin hallituksen menettelyssä, mikäli on kyseessä kannanotto suomalaisuuskysymyksissä. Se suunta on ollut valmis varsin minimaalista palkkiota vastaan antamaan ruotsalaisille myönnytyksiä mitä tärkeimmissä kansallisuuskysymyksissä. Ryömä persoonallisesti edustaa vieläkin enemmän myönnytysvalmista suomalaisuuskantaa kuin sitä, joka lämmittää Ingmanin y.m. kokoomuksen "suomalaisuustaistelijain" sydäntä. Hän on tyypillinen mietosuomalainen, vahinko vain, että on joutunut sosialidemokraattiseen puolueeseen.

Vaikka puolueen tähänastista johtoa vastustavan opposition johtomiehet ovat persoonallisesti monessa suhteessa ja monin verroin suomalaisempia mieleltään kuin esim. hra Ryömä, ei se kuitenkaan ole parhaana takeena siitä, että sosialistien kanta, jos anti-ryömäläinen suunta sosialidemokraattisessa puolueessa pääsee vallalle, muuttuu suopeammaksi suomalaisuuspyrkimyksille. Asian ydin on siinä, että oppositio ei ole niin valmis lehmäkauppoihin hallitukseen pääsemiseksi puolueen ollessa vähemmistönä, ei pidä yksinomaisena päämääränä jonkun tosiasiallisesti vähäpätöisen parannuksen aikaansaamista, kuten ryömäläinen suunta, joka ei punninnut myönnytyksen suuruutta suomalaisuuden kustannuksella, kunhan sai ruotsalaisilta apua jonkun "pikkuparannuksen" ajamisessa. Sosialidemokraattisen opposition jyrkempi kanta näissä asioissa estää sen luisumasta ruotsalaisten syliin ja johdettavaksi. Ja mikäli sosialistit saadaan pysymään erossa ruotsalaisista, sikäli asiallinen suomalaisuustyö on tuloksellista. Valta oli Ryömän politiikalle kaikki kaikessa. Sen säilyttämiseksi Ryömän suunnan johtama puolue teki ruotsalaisille myönnytyksen toisensa jälkeen. Oppositio ei tunnu olevan niin perso haihtuvan vallan ja merkityksettömien pikkuparannusten perään. Silloin se on isoleerattu myönnytyksiltä ruotsalaisille, ainakin osittain. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna on erittäin mielenkiintoista nähdä, miten Ryömän taistelu päättyy. Porissa se päättyi nolosti.

Kun tässä on Ryömästä tullut puhe, emme malta olla siteeraamatta erästä O.W. Kuusisen, tunnustetusti älykkään kommunistin, artikkelia v:lta 1920. Hän kirjoitti: "Tuomari Väinö Tanner, maisteri Väinö Wuolijoki, tohtori Hannes Ryömä, tuomari Väinö Hakkila, senaattori Matti Paasivuori! Te olette kaikki viisaita miehiä (paitsi Ryömä)."

Muistuipahan mieleen, kun luimme Ryömän Poriin lähettämän sähkösanoman.