1.1.1965 radiossa

UUDENVUODENPUHE

Vuosi 1964 on ollut taloudellisesti varsin tyydyttävä. Kokonaistuotantomme määrällinen nousu arvioidaan n. 5 %:iksi, kun kahtena edellisenä vuotena keskiarvo on ollut n. 3,5 %. Nousu on pääasiallisesti johtunut siitä, että suhdanteet päävientituotteidemme, puunjalostusteollisuuden, markkinoilla ovat olleet hyvät. Koko viime vuoden vienti muodostunee yli 400 milj. markkaa eli 11 % suuremmaksi kuin v. 1963. Tulosta voidaan pitää hyvänä siitä huolimatta, että metalliteollisuustuotteiden vienti pysyi vaivoin samansuuruisena kuin v. 1963. Puun ja sen jalosteiden vienti kasvoi yli 12 % ja muiden tavaroiden vienti n. 30 %.

Kokonaistuontimme arvo kasvoi viime vuonna kuitenkin yli 750 milj. markalla. Kasvaneen tuontiylijäämän olemme rahoittaneet varsin tuntuvalla - n. 500 milj. markan - luotonotolla ulkomailta. Todettakoon, että tästä lisäyksestä on 130 milj. mk henkilöautojen tuonnin kasvamista.

Kuten havaitaan, laajentunut tuonti on maksettu osittain ulkomaisella luotolla. Tietynlainen pääoman tuonti on ollut paikallaan nykyisessä vaiheessa, mutta viime vuoden suuruisiin nettoluottomääriin ei talouselämämme kehitystä kuitenkaan voida jatkuvasti rakentaa. Asiantuntijain arvelun mukaan tämä vuosi ei tule osoittamaan yhtä jyrkkää tuonnin kasvua, ja toisaalta vientitulojen voidaan ennustaa myös tänä vuonna lisääntyvän ripeää tahtia.

Näihin suotuisiin kehityksen näkymiin vaikuttavat tuntuvasti myös viime vuonna solmitut uudet sopimukset kaupankäynnistä Neuvostoliiton kanssa - sekä uusi viisivuotissopimus että nyt alkanutta vuotta koskeva toimitussopimus. Molemmat merkitsevät melkoista lisäystä menneen vuoden vientitoimituksiin verrattuna.

Joskin siten, tietyin varauksin, voimme suhtautua optimistisesti alkaneen vuoden ulkomaankaupan näköaloihin, on sanottava, että talouselämän kehitys viime vuonna eräiltä muilta osin oli huolestumista aiheuttavaa. Mm. talonrakennustoiminta, erityisesti asuntojen tuotanto on taantunut. Kuten tunnettua, se vaatii kaikista yhteiskunnan rahoitusvaroista suuren osuuden, mutta samalla se tarjoaa runsaasti työtilaisuuksia. Jos käytettävissä olevat kokonaisvarat syystä tai toisesta sijoitetaan muihin, sinänsä hyödyllisiin, mutta vähemmän työtä antaviin tarkoituksiin, on luonnollista, että työllisyyden ylläpitäminen vaikeutuu ja aiheuttaa suuria menoja valtiolle ja kunnille. Osittain juuri tätä taustaa vasten on ymmärrettävää, että viime vuoden valtiontalous muodostui alijäämäiseksi ja että työttömyysprosentti pysyi korkeampana kuin v. 1963, huolimatta parantuneista suhdanteista ja teollisuustuotannon määrän n. 7 %:n kasvusta. Toisaalta on pidettävä hyvin todennäköisenä ja samalla tietenkin toivottavana, että valtiontaloutta, kuten koko kansantalouttakin, vaikeuttanut hintatason inflatorinen nousu laantuu merkittävästi v:n 1965 aikana.

Vuoden 1964 aikana on kansantaloudessamme ollut erityisesti kolme pahaa seikkaa: valtiontalouden jatkuvat vaikeudet, työttömyyden runsaus ja kustannustason liiallinen nousu palkkojen ja hintojen tai hintojen ja palkkojen - mistäpäin sitä haluaa katsoa - kilpajuoksun tuloksena. Lähinnä näiden vuoksi on jyrkästikin arvosteltu taloudellisten asioiden hoitoa. Arvosteluun on tietenkin ollut aihetta - kuten lienee aina asianlaita - mutta ylenmäärin syyttelevä sävy ei kuitenkaan ole paikallaan. Kyllä taloudellisella alalla on menty voimakkaasti eteenpäin. Esimerkkinä siitä on äskettäin julkisuudessa mainittu selluloosateollisuutemme kehitys. Yhdeksän viime vuoden aikana on selluloosateollisuutemme tuotantokyky noussut kaksinkertaiseksi, vajaasta 3 miljoonasta tonnista liki 6 miljoonaan tonniin. Se, mitä meillä aikaisemmin oli saatu aikaan 95 vuodessa, kyettiin siis 1960-luvun vaihteessa rakentamaan 9 vuodessa. Eiköhän sovita, että taloudellisesta mustamaalauksesta aluksi otetaan puolet pois ja sitten ryhdytään keskustelemaan.

Kuten edellä esittämästäni havaitaan, suhtaudun optimistisesti kansantaloutemme kehitysnäkymiin. Jos voimme säilyttää kilpailukykymme ulkomaanmarkkinoilla, käytämme yhä enemmän hyväksemme tekniikkaa teollisuustoiminnassamme ja kohotamme ammattitaitoa kaikilla aloilla, näyttää kaikki suhteellisen lupaavalta.

Tiedon ja taidon kohottamisen merkitystä ei voitane liika-arvioida. Jos perinteiselle vientiteollisuudellemme - puu- ja paperiteollisuudelle - raaka-aineen tarjonnan rajallisuus asettaa esteen, on meidän myös muilla tavoin luotava enenevässä määrin kasvuun tarvittavaa valuuttaa, siis lisättävä vientiä ja korvattava tuontia kotimaisella tuotannolla. Tällöin tulee esille sellaisten keskeisten alojen kuin metalliteollisuuden ja kemian teollisuuden kehittäminen. Juuri näillä rintamanosilla on kysymys syvän ja laajan teknisen tiedon ja taidon kehittämisestä.

Korostettakoon lisäksi, että sivistyksellisen demokratian kannalta on yleisten koulutusmahdollisuuksien tasainen jakautuminen sinänsä tärkeä tavoite. Alueelliset epäkohdat merkitsevät tässä nykyään jo enemmän kuin varallisuustaso. Eriarvoisuus koulutusmahdollisuuksissa aiheuttaa henkisten lahjojen tuhlausta. Kainuun köyhällä ihmisellä tulee todella olla samat mahdollisuudet lastensa kouluttamiseen kuin Helsingin herralla.

Viime uudenvuodenpuheessani esitin ajatuksen, että meidän olisi siirryttävä valtiontaloudessa nykyisen kalenterivuoden asemesta kahden tai neljän vuoden perusbudjetin vahvistamiseen. Tämä ajatus otettiin yleensä myötämielisesti vastaan. Nyt havaitsen, että kaikkia tärkeimpiä taloudellisia etupiirejämme edustava talousneuvosto on saanut valmiiksi lähivuosien taloudellista kasvupolitiikkaa käsittelevän yksimielisen mietintönsä, jossa ehdotetaan, että koko talouselämämme kehitystä ryhdyttäisiin jatkuvasti suunnittelemaan eli ohjelmoimaan entistä pitemmällä tähtäimellä mahdollisimman suuren ja tasaisen taloudellisen nousun aikaansaamiseksi. Toivon talousneuvoston suositusten saavan myönteisen vastaanoton ja johtavan myös käytännöllisiin toimenpiteisiin.

Lopuksi kiinnitän huomiota erääseen asennekysymykseen.

Uhkaavan suurta tuontiylijäämää vastaan voimme taistella myös kotimaista tuotantoa suosimalla. Ulkomaisten tuotteiden ihannoiminen on ollut meille aina luonteenomaista. Kuitenkin suomalainen työ on saavuttanut niin korkean laatutason, että se yleensä kestää kilpailun. Suosikaamme suomalaista tuotantoa, lakatkaamme olemasta kehitysmaa tässä suhteessa.

Maan kansainvälisistä suhteista tyydyn tällä kertaa toteamaan mielihyvin, että kehitys on ollut vuoden kuluessa suotuisaa.