Alustus maalaisliiton eduskuntaryhmässä 22.2.1934

Poliittinen tilanne maassamme tällä hetkellä on kansanvallan säilymisen kannalta asioita tarkasteltaessa vaaranalaisempi kuin koskaan tätä ennen itsenäisyytemme aikana kuningasseikkailua lukuunottamatta. Se kansanvallanvastainen toiminta, joka näki Lapuan Liikkeessä keinon de-mokratian nujertamiseksi, mutta joka ei ollut kesällä 1930 valmistunut käyttämään otollista tilaisuutta hyväkseen on saanut määrätietoisuutta ja, mikä tärkeintä, se on koonnut kannattajansa tiiviisti suljettuun järjestöön. Ikl. ulkolaisten esikuvien mukaan toimivana, on ohjelmallisesti selkeentynyt ja mikä siinä on uhkaavinta, se on organisatioltaan luja ja siinä on meidän poliittisissa oloissa ennen näkemätöntä alttiutta ja työtarmoa, siinä on reippautta ja häikäilemättömyyttä. Sen taktiikkaan kuuluu tällä hetkellä maalaisväestön voittaminen puolelleen, jon-ka sivussa on aloitettu työväestön vieroittaminen sosdemoista. Taloudellisesti vasemmistolaisia suunnitelmia ja ohjelmia voidaan esittää ilman, että ne sanottavasti loitontaisivat porvarillisiakaan piirejä itse asiassa Ikl:stä, sillä nuo piirit tietävät, että vasemmistolaisten ohjelmien tarkoitus on ainoastaan houkutella työväki Ikl:n kannalle [mutta] niitä ei valtaan päästyä sitten kuitenkaan toteuteta. Pääpyrkimys kuitenkin Ikl:llä on saada maalaisliiton kannattajat luopumaan maalaisliitosta. On totta, että tämä maalaisliittoon suuntautunut hylkäystoiminta on kasvattanut monessa tapauksessa ml:on kannattajien taistelumieltä, mutta jo nyt on sentään menetyksiäkin huomattavissa. Ja ilmeistä on, että jos ml:on vähäotteisuus politiikassa jatkuu, jos ml. ei voi esittää jotakin ratkaisevaa, silloin saadaan valmistua uusiin tappioihin. Nyt vielä ei ml:on piiristä ole poistunut sille taholle kuin kenties joku sellainen, joka sinne joutaa, mutta asioiden kehittyessä ja valhepropagandan jatkuessa alkaa kääntyneitä tulla enemmän. Jos normaalin demokratian tietä aiotaan tilanne hoitaa, niin huomataan vihdoin, että siinä on pahasti petytty. Kun kyseessä on vallankumouksellinen liike, joka turvautuu aivan poikkeuksellisiin keinoihin, täytyy sitä vastaan taisteltaessa samoin turvautua poikkeuksellisiin keinoihin. On kuvaava, että pääministeri Kivimäki vielä viime kesänä piti Ikl:ää täysin merkityksettömänä ja näki sen vaikutuksen kohdistuvan ainoastaan ml:oa vastaan, joka Ikl:n toimesta saa "syödä omat oksennuksensa", kuten sanat kuuluivat. Mutta nyt on pääministerin kanta kokolailla toinen, hän pitää Ikl:ää jo vaarallisena koko yhteiskunnalle ja arvatenkin edistyspuolueellekin. On päivänselvää, että ellei sulkua saada asetetuksi Ikl:n kiihoitukselle, lähestyy hetki, jolloin valtiovallalla ei ole enää siihen riittävästi voimia, vaikka haluakin jo olisi. Ikl. on LL:n jatko. Lain mukaan tulee lakkautetun yhdistyksen seuraajaksi perustettu yhdistys myös lakkauttaa. Kahden vuoden kuluttua arviolta on LL:n lakkauttamisvaatimus hyväksytty lopullisesti. Silloin pitäisi Ikl. lakkauttaa. Mutta jos kehitys kulkee tähänastista suuntaa, valtiovallalla ei ole keinoja 2 vuoden kuluttua sitä suorittaa. Nyt on viimeinen tilaisuus siihen. On vain tarkasteltava, onko se tehtävä.

Vastauksemme on: se on tehtävä, periaatteellisesti oikeutettu itsepuolustustoimenpide. Demokratia on oikeutettu puolustamaan itseään, pakkokeinoilla, elleivät muut auta. Ja ellei nyt tehdä, mitä seuraa. Ikl:n vähittäinen voimistuminen ja riittävän pohjan saatua se on valmis käyttämään hyväkseen niitä edellytyksiä, mitä sillä on sotaväen ja suojeluskuntien johdon sympatiat omatessaan.

Nousee esiin kysymys: voidaanko pakkotoimenpiteillä estää Ikl:n valtaanpääsy? Eikö sitä vastaan kohdistettu pakko koidu sen voiton tietä tasoittavaksi?

Vastaus: voidaan, 1) jos maan taloustilanteessa vähäväkisten ja maalaisväestön osaltakin saadaan parannus aikaan ja jos hallitusvalta sitä toimenpiteillään edistää, 2) jos alusta loppuun luja ote hallituksen taholta Ikl:ää vastaan pakottaa vastustajatkin kunnioittamaan demokratian diktatuuria, 3) jos poistetaan vähin erin ne puutteet, joita kansanvallan organisaatiossa meillä on.

Voiko nykyinen hallitus sen tehdä? - Ei. Syyt siihen: 1) sen talouspolitiikka ei koskaan ole maata rauhoittava siinä mielessä kuin edellä sanottu ja nyt tarvitaan. Se on rahapiirien hallitus, tyypillisemmin kuin ehkä yksikään aikaisempi. Laskekaa kuinka monta teollisuuspiirien ja pankkipiirien edustajaa siellä on? 2) sen toiminta Ikl:ää vastaan juuri suurkapitalismia palvelevana ei olisi koskaan tarpeeksi määrätietoista eikä päättävää. 3) sen johtavat miehet ovat pelkästään järkeistyyppejä, jotka eivät voi johtaa politiikkaa levottomina aikoina, sillä heillä ei ole poliittista vaistoa.

Mikä hallitus maan rauhoittamisen sitten voi suorittaa? - Sitä tarkasteltaessa täytyy muistaa, että talonpoikaisväestö on kansanvallan paras tuki. Eikö silloin ole luonnollista, että juuri sen väestön valtiollinen edustus pitää huolen taistelusta kansanvallan säilyttämiseksi. Talonpoikaisväestön uskollisuus kansanvaltaa kohtaan lujittuu, jos oma hallitus on sitä puolustamassa. Nyt, kun talonpoikasväestön taloudellisille eduille vieras ja vihamielinen vähemmistö on vastaamassa kansanvallan puolustamisesta, ei voi syntyä kansanvallan vahvimman turvan, maalaisväestön, ja hallituksen välille sitä läheistä yhteyttä, jota taistelun erikoinen vaikeus vaatii. Jos maalaisväestön oma hallitus, silloin voidaan saada se väestö aktiiviseen järjestötoimintaan puolueensa, hallituksensa ja kansanvallan puolesta. Ja vaikka puolueitsekkyys tällaisina vaaranalaisina aikoina on jätettävä syrjään, niin sopii kysyä, minkä arvon talonpoikaisväestö antaa puolueelleen, jos se taistelussa talonpoikaisväestön valtiollisten oikeuksien puolesta on ollut sivussa edistyspuolueen hansikkaana. Kaikki nämä näkökohdat vievät siihen että maalaisliittolainen hallitus voi maan rauhoittaa taloudellisesti ja poliittisesti. Taloudellinen rauhoitus on todella enemmän kuin välttämätön, sillä talonpojan omaisuus on ainoa taatusti suomalainen pääoma tässä maassa, ja se on ollut asetettu kapitalistien mielivallan varaan viime vuosina. Yhteistoiminta poliittisissa asioissa voisi tulla kysymykseen edistyspuolueen kanssa, mutta taloudellisissa kysymyksissä se ajaa vastakkaisia etuja ja siksi hallitusyhteistoiminta on mahdotonta, varsinkin kun kokoomushallituksista on yleensä niin huonot kokemukset.

Voiko sitten ml-hallitus maan rauhoittaa? Ml. hallituksilla on ollut aina se paha vika, että ne ovat antaneet vaikuttaa liiaksi itseensä. Luin muutama aika sitten erästä ml. vuosikertomusta, jossa toistetaan erään ei-mllaisen korkean virkamiehen lause: ml. hallitus oli hyvä, sen olisi vain pitänyt olla vielä enemmän mllainen. Siinä on totuutta enemmän kuin voidaan uskoakaan. Se on syvälle ulottuva luotaus ml. hallituspolitiikan heikkouksista. Sama epäkohta voi esiintyä nytkin. Olen tavattomasti epäileväinen, voiko ml. olla itsenäinen hallituksessa, taloudellisten ja poliittisten piirien lujasti painostamana. Jos annetaan tähän kysymykseen kielteinen vastaus, jos siis ei uskota, että ml. hallitus voi ajaa järkkymättä perille sellaisen ohjelman, mitä se lähtee toteuttamaan, niin on parasta, että ml-nimistä hallitusta ei enää aseteta puolueen ja kansanvallan asiaa turmelemaan. Mutta jos ml. on näin heikko, silloin voidaan olla varmat, että kansanvallan asia on menetetty. Minulla on aivan kirvelevä vakaumus siitä, että ainoastaan sen kansanosan etuja ja katsomuksia edustava hallitus, joka on kansanvallan varmin tuki, talonpoikaisväestöä edustava hallitus, voi kansanvallan pelastaa, ja että nykyinen rahamiespiirien hallitus ei koskaan saa osakseen sitä taisteluun valmista kannatusta, jota nykyinen aika vaatii, että se voisi pysähdyttää kansanvallanvastaiset voimat. Siksi ml:on on rohjettava, kaiken uhalla, ja lähdettävä entisistä erehdyksistä oppineena.

Mikä on ohjelma. Ensiksikin on hyväksyttävä hiljaisen kiiruhtamisen taktiikka. Kemal-paschan elämäkerran kirjoittaja v. Mikusch näkee Kemalin voiman siinä, että hän toteutti ohjelmakohdan kerrallaan, hajoittamatta voimiaan riuhtomiseen monella rintamalla. Tämä on ml hallituksen otettava ohjenuorakseen. Tehtävä kerrallaan, ja siten, että vastustaja enempää kuin ystäväkään ei tiedä, mikä on milloinkin edessä. Ml. hallituksen työohjelma olisi seuraava: 1) taloudellinen rauhoittaminen, 2) oikeistokiihoituksen lopettaminen, 3) kielikysymyksen järjestäminen, 4) sosialidemokraattien kansallistuttaminen.

Talousohjelman toteuttaminen tietää ainakin kolme pikaista toimenpidettä: 1) pakkohuutokauppojen keskeyttäminen, 2) kultaklausuulin poistaminen ja 3) koron alentaminen. Kun nämä on tehty, silloin on maa kypsä Ikl:n kukistamiselle. Sillä aikaa kun nämä asiat hoidetaan, valmistutaan seuraaviin työohjelmiin, asetetaan komitea kielikysymyksen järjestämistä varten ja kaikessa hiljaisuudessa valmistetaan yksityiskohtainen suunnitelma oikeistokiihoituksen lopettamiseksi. Kun se on valmis, se toteutetaan muutamassa päivässä. Te voitte kuvitella, millä innostuksella otetaan vastaan kansan riveissä nämä toimenpiteet. Ei koskaan hallitus ole saanut sellaista intomielistä kannatusta osakseen, eikä sellaista voimaa, kuin silloin. Mutta vika on vain vähäinen. Ja vihdoin, kun oikeistokiihoitus on tehty tyhjäksi, joka on tehtävissä, sitten yhtyneillä porvariston voimilla pakotetaan vasemmisto kansakunnan menestyksen kannalta terveeseen työväen etuja ajavaan politiikkaan. Kommunisteja ei alusta alkaenkaan sallita eduskuntaan.

Mutta kaikki tämä vaatii päättäväisyyttä. Askel kerrallaan on edettävä tämän viisivuotissuunnitelman mukaan, horjahtamatta oikealle taikka vasemmalle. Kylmästi, harkiten tehtävä, mitä kullakin ajankohdalla välttämättömyys vaatii. Ja jos joku pitkästyy hänen mielestään tärkeimmän reformin viipymisestä, ei ole huudosta säikähdettävä, suoritetaan ajallaan ohjelman mukaan. Tällainen suuri suunnitelma on kansallinen välttämättömyys, se tietää kansankunnan pelastamista arveluttavilta kokeiluilta ja kohtaloilta.