5.10.1945 radiossa

MIELIALOJEN KEHITYKSESTÄ

VÄLIRAUHAN JÄLKEEN

Vuosi sitten solmitun välirauhasopimuksen otti suuri osa Suomen kansaa vastaan epätietoisin, etten sanoisi epätoivoisin mielin. Tähän vaikutti monen muun seikan ohella erityisesti sodan viimeisen vaiheen aikana harjoitettu propaganda, jonka tarkoituksena oli ollut voimistuvan rauhantahdon nujertaminen sen kuvitelluilla seurauksilla pelottelemalla. Kuka tahansa meistä saattaa muistaa, kuinka mahtisanalla Siperia silloin pyrittiin tukahduttamaan vähäisinkin rauhan puolesta lausuttu sana.

Tyytymättömyyttä siihen, että rauha ylimalkaan tehtiin, ei välttämättömän tapahduttua liene maassa kuitenkaan sanottavasti ilmennyt, sillä varsinaisen kansan keskuudessa olivat ne ulkonaiset olosuhteet, jotka olivat rauhaan vieneet, jo viime syyskuuhun mennessä yleensä käyneet selviksi. Mutta sitä suurempi oli nimenomaan porvarillisen kansanaineksen parissa levottomuus maan tulevaisuudesta. Tähän levottomuuteen sekaantui myös monien omakohtainen huoli vastaisesta aineellisesta toimeentulosta. Ensimmäisinä viikkoina rauhanteon jälkeen kuului eräissä piireissä ikään kuin hyvään kansalaiskuntoon kauhumielialan synnyttäminen ja levittäminen. Maan itsenäisyys -- näin esitettiin -- oli tuhon oma, kansallista elämää uhkasi täydellinen perikato ja koko kansan eläminen nykyisillä asuinsijoilla oli vaarassa. Se, joka näissä piireissä uskalsi esittää optimistisia käsityksiä Suomen kansan edellytyksistä elää omaa elämäänsä uusissakin olosuhteissa, oli vähintään epäisänmaallinen. Tämän mielialan vastapainona oli laajoissa työväestöön kuuluvissa kansalaispiireissä vallalla voimakas kauan aikaa kestäneestä poliittisesta pakkopaidasta vapautumisen tunne.

Tällainen oli karkeasti ottaen se poliittispsykologinen asetelma, joka oli maassa vallalla kohta välirauhasopimuksen jälkeen. Siihen sisältyi monia vaarallisia tekijöitä, jotka olisivat saattaneet mitä vakavimmin häiritä sisäisten olojemme rauhanomaista kehitystä. Kuitenkin on merkillepantavaa, että vähitellen mielialat tasaantuivat, ja siihen vaikutti se suotuisa kehitys, joka Suomen ja Neuvostoliiton välisissä suhteissa tapahtui viime vuoden lopulta lähtien. Sopimukseen pääseminen monista välirauhasopimuksen toteuttamisen yksityiskohdista, ensi sijassa sotakorvaussuorituksista, vapaitten eduskuntavaalien toimittaminen ym. osoittivat Suomen kansalle, että meillä on edellytykset omien asioittemme itsenäiseen hoitamiseen, mikäli sitä järkevästi haluamme. Tämä käsitys on myöhemmän kehityksen valossa yhä vakiintunut.

Mutta aivan viime aikoina on kansalaisten parissa -- tarkoitan lähinnä erästä porvarillista osaa kansasta -- päässyt liikkeelle taas jonkinlainen epävarmuuden ja epäuskon aalto. Missä määrin sen aiheuttajana on ollut tahallinen järjestetty kauhupropaganda, jota sen vahingollisuudesta huolimatta maassa harjoitettaneen, ja missä määrin eräät tosiasialliset tapahtumat ovat sille antaneet vauhtia, on vaikea sanoa. Mutta se olettamus ei liene väärä, että nimenomaisesti asekätköjen tutkimisen yhteydessä suoritetut pidätykset ovat herättäneet eloon viime talvena kuopattua epäuskoa ja epävarmuutta maamme tulevaisuudesta.

Tälle maalle tuskin olisi voitu tehdä suurempaa vahinkoa kuin tehtiin asekätköjä suorittamalla. Voidaan empimättä sanoa, että nuo teot olivat suuri onnettomuus maalle. Niiden suunnittelijat ja vastuussa olevat toteuttajat ovat syyllistyneet mitä raskaimpaan rikokseen maataan kohtaan ja heidän menettelynsä on sitäkin tuomittavampaa, kun he ovat virka-asemaansa ja sodan aikana hankkimaansa auktoriteettia väärin käyttämällä johdattaneet rikollisiin tekoihin suuren joukon -- monia satoja -- suomalaisia, jotka eivät oma-aloitteisesti olisi ryhtyneet mihinkään vehkeilyyn valtakunnan vahingoksi. Tiedän, että sodan jälkeistä epätietoisuutta hyväksi käyttämällä ja väärällä tavalla isänmaallisuuteen vetoamalla asekätköihin osallisiksi on houkuteltu sellaisiakin miehiä, jotka ovat aina olleet tunnettuja kansanvaltaisen järjestelmän luotettavia kannattajia mm. lapuanliikkeeseen ja IKL:ään omaksumansa jyrkän asenteen perusteella. On valitettavaa, että tällaiset henkilöt ovat joutuneet pidätetyiksi, mutta syy ei ole hallituksen, jonka velvollisuus maan edun nimessä on selvittää asekätköasia kokonaan, vaan syy on tämän kevytmielisen seikkailun alullepanijoiden. Valtakunnan asema ja etu vaativat, että juttu selvitetään perusteellisesti. Yhteiskunnan itsensäsuojelu ei sitä vastoin nähdäkseni vaadi, että rangaistus kohtaa myös kaikkia niitä pieniä avustajia, jotka ovat yhtyneet maalle vaaralliseen toimintaan olematta selvillä sen todellisesta tarkoituksesta ja laajuudesta. Jos on varmuus, että tällaiset harhaanjohdetut eivät vastaisuudessa merkitse vaaraa yhteiskunnalle, voitaneen heidän rankaisemisestaan luopua. Mutta heidän osaltaankin on asia tutkimuksissa saatava täysin selväksi. Toiselta puolen valtiovallan tinkimätön velvollisuus on paljastaa asekätköpuuhan todelliset johtajat ja sen varsinaiset toimeenpanijat sekä saattaa heidät siihen ankaraan rangaistukseen, minkä tämä vastuuton teko ansaitsee. Ken on seurannut olosuhteiden kehitystä muualla Euroopassa ja sitä säälimättömän ankaraa kohtelua, minkä yksinpä yksityisten ampuma-aseiden piilottelijat esim. Länsi-Saksassa ovat saaneet, saa olla kiitollinen, että me olemme saaneet itse selvittääksemme tämän erään suurimman salahankkeen, mitä missään hävinneessä maassa on viime sodan jälkeen tähän mennessä sattunut.

Tällä hetkellä asekätköjen eräänä seurauksena on mielialan jonkinlainen kiristyminen eräissä piireissä. Pidätykset ja asian laajuuden sekä tutkijavoimien puutteen aiheuttama tutkimusten valitettava pitkäaikaisuus ovat synnyttäneet hermostuneisuutta eräissä kansalaispiireissä, ja kaikenlaisia kuvitelmia hallituksen tarkoituksista levitellään kautta maan. Hallituksella ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin perin juurin ja päättävästi selvittää tämä vaarallinen hanke. Jollei hallitus olisi sitä tahtonut tai jollei se onnistuisi, aiheutettaisiin tälle maalle ja sen kansalliselle vapaudelle korvaamaton vahinko. Sen estämiseksi on jokainen kansalainen velvollinen avustamaan viranomaisia asian selvittämisessä.

Olen puhunut edellä maan mielialasta. On selvää, että sellaisten poliittisten muutosten jälkeen, mitä meillä on tapahtunut, kuluu aikaa, ennen kuin mieliala maassa tasaantuu. Meillä on yhä vielä joukko häiritseviä tekijöitä, jotka ovat estäneet kansan mielenrauhan palaamisen. Eräs niistä on se, että kaikilla kansalaisilla ei ole selvyyttä maamme asemasta. Siitä muutama sana ensi kerralla.