Muistelmia maaottelusta

Kainuun Sanomille kertonut Suomen joukkueen johtaja varatuomari Urho Kekkonen.

(Jatk.)

Lauantain jälkeen oli asia sitten selvä. Ellei mitään ilmeistä epäonnea monessa lajissa tapahtuisi, olisi voitto meidän ja pisteitä yli 100. Mutta ruotsalaiset toivoivat vielä lujasti voittoa. Lauantaina, ennen kilpailujen alkamista tuntui Ruotsin liiton sihteeri Kullerstrand vakuuttavan eräälle epäilevälle toverilleen, että `me (Ruotsi) voitamme aivan varmasti`, ja Ruotsin treenari Holmer ennusti Ruotsille yli 100 pisteen (Perästäpäin Holmerilla on vielä yksi valopilkku, kuten hän sanoo. Ja se on se, että Ruotsihan olisi voinut hävitä vieläkin enemmän!) Sunnuntaina sanoi Bo Ekelund kiekonheiton jälkeen, että nyt hän vasta uskoo Ruotsin häviävän, kun odotettu kaksoisvoitto kiekossa meni väärille miehille.

Jokainen voi arvata, kuinka iloinen koko joukkue oli, kun Sjöstedt voitti 100 m. Hänelle oli voitto balsamia alakuloiselle sydämelle. Koponen ei kestänyt loppuun. Jos Aki olisi ollut Kopon tilalla, olisi meille tullut kaksoisvoitto.

Korkeushypyssä meni voitto epävarmasti hyppäävälle Gatelle ja Ruotsin ilo oli sanomattoman suuri. Voitto oli heille yllätys. Hyppypaikka oli pojillemme outo.

Keihäässä lennätti Penttilän Eino keppiänsä heti 68 m. ja näytti siltä, että Matti Järvinen, joka on tähän asti kehunut, ettei hänellä ole lainkaan hermoja, olisi menettänyt konseptinsa. Vauhti sekaantui ja keihäs lähti kädestä miten milloinkin. Vastustajat olivat sentään luokkaa alempana, joten kaksoisvoitto tuli voimallisesti.

Kuvaavaa kiekonheittäjien epävarmuudelle on se, että ennakkoarvioinnit molemmissa maissa olivat häilyviä ja esim. Kivi asetettiin milloin voittajaksi, milloin viimeiseksi. Kun Antero kuuli, että Urheilulehti oli ennustanut Anteron häviävän, sanoi Antero: `Se on kunnianloukkaus. Koska Antero on hävinnyt Ruotsin miehille.` Ja niin sitten kävi, että suurissa kilpailuissa tavattoman varma Antero voitti kilpailun. `Eri luokkaa, eri luokkaa`, sanoi hän kilpailun päätyttyä ja taputti rintaansa. Vaalamo, joka perjantaina harjoituksissa oli aivan poissa jengoista ja alakuloinen, tuli sunnuntaiksi taas luottavaiseksi kykyihinsä ja varmisti Suomen kaksoisvoiton. Se oli pettymys Ruotsille.

Pituushypyssä oli Tolamo ehdottomasti paras. Hänen hyppysarjansa oli korkea ja vasta kolmanneksi paras hyppy mitattiin 710, joka riitti toiseen sijaan. Tolamo itse samaten kuin suomalainen palkintotuomari vakuuttavat, että hyppy ei ollut yli, mutta ruotsalaiset tuomarit sorkkivat laudalla ja väittivät hypyn olleen yli, eivätkä suostuneet mittaamaan hyppyä. Niin meni Suomelta ansaittu voitto pituushypyssä ja paras mies jätettiin toiseksi.

1,500 toivoivat ruotsalaiset Nyn voittavan, mutta me tiesimme Purjeen tässä kunnossa liian lujaksi mieheksi Nylle. Me sen sijaan toivoimme hiljaa, että hyvässä kunnossa oleva Pohjola päittää paljon kilpailleen Nyn. Pohjola olisi voinut tehdä Nylle lujempaa vastarintaa, ellei olisi erehdytty panemaan häntä johtoon ensimmäisen kierroksen ajaksi. Hän meni niin kuitiksi lopussa, että vain luja sisu esti hänet häviämästä. `Jos Loström olisi ollut suomalainen, olisin hävinnyt kuin potaska`, sanoi Pohjola juoksun jälkeen, `mutta ruotsalaiselle on voinut hävitä.` Ny on tulevaisuuden mies.

400 m. luottivat ruotsalaiset mestaruuskilpailujensa yllätykseen, 19-vuotiaaseen Gustaf Erikssoniin. Mutta sehän on monesti nähty, että nuori mies, joka ennen suurta ja ratkaisevaa kilpailua on saavuttanut yllättävän hyvän tuloksen, ei kestä niitä vaatimuksia, joita hänelle voiton saavuttamiseksi esitetään eikä häneen kiinnitettyä odotusta, vaan hermot keikkaavat tai sitten suorituskyky yleensä alenee. Odotimme näin käyvän Erikssonille. Toiselta puolen lauantain 200 m. jälkeen tiesimme Strandvallin olevan paljon paremmassa kunnossa kuin mestaruuskilpailuissa, jolloin hän hävisi 1,5 m. Akille, mutta voitti 400 ajalla 49.3. Nyt oli Strandvall, jonka Ville risti Sisuvalliksi, juossut miltei tasakilpailun Akin kanssa 200 m:llä. 400 piti siis hyvissä olosuhteissa mennä 49 tienoille. Akista ei tiedetty muuta 400 m:llä kuin hurja kunto 200:lla.

Poikamme juoksivat järkevästi. Yläkurvan lopussa vetivät ruotsalaiset rinnalle ja vähän ohikin, mutta loppusuoran puolivälin tienoilla aloittivat poikamme loppuvedon, jota ei voinut vastustaa. Reilu kaksoisvoitto. Eriksson katkesi kokonaan ja hävisi von Wachenfeldtillekin.

10,000 m. oli kaksoisvoitto selvä kuin juna, vaikka ruotsalainen Magnusson on sinnikäs juoksija. Mutta Nurmi ja Iso-Hollo on pistämätön pari muuallakin. Magnusson roikkui mukana parisen kilometriä, mutta sitten jäi yht`äkkiä rakoa kymmeniä metrejä. Nurmi ja Iso-Hollo johtivat vuoroon ja juttelivat keskenään, Nurmi kertoen kellostaan väliaikoja. Tuossa seitsemän kilometrin kohdalla jäi Iso-Hollo 6-7 m. väsymyskohtauksen vuoksi. Nurmi tämän huomattuaan kääntyi katsomaan taakseen, vinkkasi Hollolle, että tule mukaan ja hiljensi vauhtiaan, ottaen Hollon peräänsä. Osa yleisöä rupesi viheltämään, osa taputtamaan.

Ja sitten seurasi 1,000 m. viesti. Ruotsalaiset olivat sitä lajia pitäneet varmimpana voittolajinaan, mutta me olimme melkoisen toivorikkaita sen voittamisesta ja hiukan ilvehdimme keskenämme Ruotsin voitonvarmuudesta. 200 m. juoksun jälkeen toivo lujittui, mutta 400 m. kova kilpailu, joka oli hiukan yli puoli tuntia ennen viestiä, pani meidät hiukan ajattelemaan. Maaottelu oli jo voitettu: 99 pistettä. Oli saatava yli 100 ja siksi annettiin kaikille määräys vaikka vauhdin kustannuksella huolehtia siitä, että vaihdot eivät epäonnistu. Sjöstedt juoksi hyvin 100 m, nuori, suurilahjainen Salminen päihitti kokeneen Kugelbergin ja Aki titaanisella loppuvedolla teki selvän Areskougista. Ruotsalaisten ankkuri oli Sten Pettersson, aitajuoksija. Hän lähti ajamaan järkevästi juoksevaa Sisuvallia takaa ja jo takasuoralla pääsi kantaan. Sisuvalli piti verrattain kohtalaista vauhtia ja loppusuoralla kiri Sten-Pelle hänen rinnalleen. Silloin lujensi Strandvall vauhtia ja Sten-Pellen yritykset päästä ohi olivat aivan turhat. Bo Ekelund huomasi jo 100 m. maalista, miten tässä oli käynyt ja sanoi: `Stackars Pelle` (Pelle raukka). Strandvall lopetti tuoreena poikana, aikaa hänellä meni n. 50 sek. nurkille.

Yli 100 pistettä oli saatu ja ottelun voittanut joukkue oli voittanut myös 1,000 m. viestin, jota ei ennen ollut tapahtunut. Rajaton riemu.

Ruotsi-Suomi -maaottelu on raskas ja rasittava kilpailu urheilijoille. Monet olympialaiset käyneet pojat kertoivat, että heistä tuntuu vaikealta olla maaottelussa stadionilla sen vihamielisyyden ja painostuksen alaisena, joka siellä vallitsee. Olympialaiset ovat monin verroin helpommat kilpailut, niissä eivät hermot joudu hetikään niin lujalle koetukselle kuin täällä. Lauantaina melusivat katsojat tavattomasti, kun Lindroth hyppäsi, vihelsivät ja huutelivat ja koettivat häntä hermostuttaa. Kilpailujohdon määräys sen lopetti. Sunnuntaina oli yleisö `sattuneesta syystä` rauhallisempi, vain kerran häiritsi kimeä huuto: `Heja Dahlman` toisen korkeushyppääjistämme parhaillaan ottaessa vauhtia. 800 m. aikana ja jälkeen oli huuto ja vihellys hurjaa. Mikkelille vihellettiin ja häntä heitettiin omenanjätteillä, kun hän meni pukusuojaan. Mikkeli vain hymyili iloisesti. Kaksi vuotta sitten, kun Bylehnille Helsingissä vihellettiin, tämä irvisteli yleisölle.