Puolustusministeri Arvo Pentti          16/8 1965

  Uudenkylän räjähdysonnettomuuden johdosta antamassaan lausunnossa on Puolustusvoimien komentaja jalkaväenkenraali Sakari Simelius esittänyt mm. seuraavaa: "Samoin on turvallisuudelle vaarallisia varastoja pyritty siirtämään annettujen paikkakuntien läheltä syrjäisemmille seuduille ja laajentamaan varmuusvyöhykkeitä varastojen ympärillä. Tämä on kuitenkin ensisijassa varoja koskeva kysymys, joten tällä puolella on päästy vain hitaasti eteenpäin."

  Olen pannut merkille, että puolustusvoimien ylimmän johdon piiristä on silloin tällöin vuosien mittaan esitetty julkisuudessa arvostelua sen johdosta, että maan poliittinen johto ei ole antanut puolustusvoimien käytettäväksi riittävästi varoja. Minulla ei ole tämän johdosta ollut mitään muistuttamista, koska olen katsonut, että tällaisesta kritiikistä on vuosikymmenien käytännön perusteella tullut ikäänkuin saavutettu oikeus.

  Kun tällä kertaa arvostelu valtiovaltaa kohtaan riittämättömien määrärahojen johdosta esiintyy sellaisessa yhteydessä, josta suuri yleisö helposti voi saada käsityksen, että monia ihmishenkiä ja suuria aineellisia vahinkoja aiheuttaneesta onnettomuudesta kantavat syyn kitsas ja ymmärtämätön hallitus ynnä eduskunta, on pakko todeta, että puolustusvoimien korkeimman päällystön taholta tapahtuva valtioelinten kritiikki ei voi jatkua. (Esimerkkinä siitä, miten jalkaväenkenraali Simeliuksen lausunto käsitetään, voidaan mainita, että Turun Sanomat oli varustanut edellä mainitun lausunnon otsikolla: "Ammusvarastojen siirtämiseksi syrjäseuduille ei riitä varoja.")

  Minulla ei ole tietoa siitä, onko puolustusvoimien taholta tehty konkreettisia esityksiä "turvallisuudelle vaarallisten varastojen" siirtämiseksi syrjäseuduille. Jos tällainen esitys on tehty ja se ei ole johtanut tulokseen, ei siitä kuitenkaan seuraa, että puolustusvoimien johto olisi tehnyt kaiken, mikä tehtävissä on. Jos nimittäin puolustusvoimien johto on tietänyt "turvallisuudelle vaarallisten varastojen" olemassaolon, on sen tietenkin ollut huolehdittava tällaisten varastojen siirtämisestä tai muista toimenpiteistä vaaran poistamiseksi myös siinä tapauksessa, että nimenomaan tähän tarkoitukseen tarkoitettua määrärahaa ei ole saatu. Puolustusvoimien velvollisuus on - kuten hallintotoiminnassa yleensä - pyrkiä ratkaisemaan asioiden tärkeysjärjestyksen mukaan saatavissa olevien määrärahojen käyttö. Jos esim. "turvallisuudelle vaarallisten varastojen" siirtämiseen ei ole saatu määrärahaa, olisi puolustusvoimien johdon velvollisuus ollut esittää vähennettäväksi jotakin muuta menoa ja syntyneellä säästöllä suoritettava varastojen välttämättömän turvallisuuden takaaminen. Ei voi näet olla puolustuslaitoksen edun mukaista ostaa lisää aseita ja ammuksia, jos olemassaolevista aseista ja ammuksista ei ole huolehdittu, vaan tiedossa on ollut, että niitä on pakko säilyttää "turvallisuudelle vaarallisissa varastoissa".

  Pyydän Herra Ministeriä huolehtimaan siitä, että puolustusvoimien korkeimman päällystön taholta ei tästä lähtien esitetä eduskuntaan ja hallitukseen kohdistuvaa kritiikkiä riittämättömien määrärahojen johdosta.