|
23.6.1954 Torniossa NUORISON KASVATTAMINEN KANSANVALTAAN Tuhansia nuoria ihmisiä on näiksi päiviksi maan kaikilta kulmilta kokoontunut tänne Pohjan Tornioon viettämään oman järjestönsä, Maaseudun Nuorten Liiton, MNL:n, suvijuhlaa. Meitä on täällä paljon, koska MNL on maan suurin yhteiskunnallis-poliittinen nuorisojärjestö. Vaatimattomasta alusta MNL on vajaassa kymmenessä vuodessa saavuttanut johtavan aseman yhteiskunnallista kasvatusta harjoittavien nuorisojärjestöjen joukossa, sivuuttaen kaikki vanhemmat, jo vuosikymmeniä toimineet järjestöt. Mikä on ollut tähän syynä, mikä on tehnyt MNL:n nopean nousun mahdolliseksi? Tähän on ollut syynä se, että maaseudun nuoriso kaipaa aatteellisuutta, joka liittyy jokapäiväisen elämän tarpeisiin, aatteellisuutta, joka liittyy maaseutunuorison tulevaisuuteen ja sen turvaamiseen. Tätä aatteellisuutta voi sille antaa ainoastaan maaseutunuorison oma yhteenliittymä, jonka piirissä tunnetaan maaseudun olosuhteet, se ankara paine, joka kaupunkimaistuvan yhteiskunnan taholta kohdistuu maaseudun nuoriin ihmisiin, ja siksi myös tunnetaan yhteen liittymisen välttämättömyys terveen maaseudun puolustamiseksi. MNL:n piirissä on kaikilla se yhteinen vakaumus, että terveen maaseudun rakentaminen on kallista rakennustyötä sanan vaativimmassa merkityksessä. MNL:n toiminnan aatteellisuus perustuu juuri tähän vakaumukseen. Nykypäivien suomalaisessa yhteiskunnassa suoritetaan työtä terveen maaseudun puolesta monessa eri muodossa, monella eri rintamalla. Mutta työkenttää riittää. Ja kun tätä työtä tarkastellaan, en luule olevani väärässä jos sanon, että niitä aatteellisia arvoja, jotka sisältyvät maaseutuolojen kaikinpuoliseen parantamiseen, terveen maaseudun rakentamiseen, on puhtaimpina ottanut varteen ja puhtaimpina vaalinut nuoriso MNL:n piirissä. Vuosijuhlassa voitaisiin tarkastella niitä saavutuksia, joita MNL:llä on takanaan, ja tällainen välitilinpäätös on tarpeenkin suorittaa. Mutta kun minulle on suotu puheenvuoro tässä yhteisessä juhlassamme, en halua katsella menneisyyteen, vaan tunnen tarvetta puhua tulevaisuudesta ja tulevaisuudelle. Maaseudun nuorison ja sen oman järjestön on tehtävä työtä tulevaisuuden hyväksi. Muistakaa, nuoret, teille ei ole olemassa kauniimpaa sanaa kuin tulevaisuus, ei innoittavampaa sanaa kuin tulevaisuus, mutta ei myöskään velvoittavampaa sanaa kuin tulevaisuus. Se on nuorten sana, se on nuorten tunnus, se on toiveiden sana, se on rohkeuden sana. Tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskovat omaan tehtäväänsä, omaan kutsumukseensa, ja jotka jo nuoruutensa vuosina valmistautuvat tehtävänsä kunniakkaaseen täyttämiseen. Tulevaisuus kuuluu niille, jotka näkevät edessä olevien vuosien vastukset, mutta jotka tietävät rohkeudellaan ja intomielellään voivansa voittaa vastoinkäymiset. Tulevaisuus ei avaudu niille, joille se merkitsee meltoa tunteilua ja toiveilemista, vaan sen saavat ne, jotka valppain katsein ja päättäväisin, teräksisin mielin ovat valmistautuneet taistelemaan tulevaisuutta varten. Näitä nuoria, joille kuuluu tulevaisuus, on kymmenin tuhansin kokoontunut MNL:ään. Hyvät ystävät, pitäkää huoli siitä, että sekin osa maaseudun nuorisosta, joka vielä tänä päivänä kulkee vierailla teillä, saa oikean tiedon meidän yhteisestä päämäärästämme, pitäkää huoli siitä, että te vedätte mukaan nuo nuoret ja annatte heille osan omasta uskostanne, niin että työ terveen maaseudun rakentamiseksi voidaan suorittaa koko maaseutunuorison yhtynein voimin. Ennen tänne suvijuhlille tuloani otin esille MNL:n periaateohjelman ja luin sen uudelleen vakuuttuakseni, että tämä järjestö rakentaa työnsä oikealle ja kestävälle pohjalle. Tuon tutustumisen perusteella minun on uudelleen todettava, kuinka vaativat mitat tuo ohjelma täyttää. MNL:n työ rakentuu vapaan itsenäisen isänmaan ja terveen kansanvallan pohjalle. MNL korostaa keskustapolitiikan merkitystä sovinnon rakentajana eri yhteiskuntaryhmien välisissä ristiriidoissa. Äkkijyrkkyys politiikassa on sielullisesti helppoa, yksipuolinen asennoituminen: joko--tahi, ei vaadi etsimistä. Mutta tällainen asennoituminen näivettää henkisesti, se kasvattaa toissilmäisiä ihmisiä. Keskustapolitiikka edellyttää itsenäistä ajattelemista. Itsenäiset mielipiteet eivät ole suosittuja, silloin kun äärimmäisyyssuuntien nostattama kiihkomieli on vallalla. Mutta demokratia ja sen suojana oleva keskustalinja on vapaiden ihmisten poliittinen maailmankatsomus. MNL on voimakkaasti korostanut rauhan perustavaa merkitystä yhteiskunnallemme. "Raskaat koettelemukset ovat kirkastaneet kansallemme entistä selvemmäksi rauhan siunauksellisen merkityksen ja tehneet työn rauhan säilyttämiseksi läheisemmäksi." Nämä sanat ovat suomalaisen kansan sana rauhan merkityksestä. Rauhan asian ympärillä on meillä tänä päivänä riitaa. Tietyt piirit ovat monopolisoineet rauhan aatteen edistämisen omaksi asiakseen, mutta se seikka ei saa estää rauhan ohjelman esittämistä. Kun me täällä pohjoisessa puhumme rauhasta, on se meidän oma julistuksemme, emmekä me säiky sitä, että myös muut siitä puhuvat. MNL:n periaateohjelmaan sisältyy edelleen maaseudun yhteiskunnallisen ja taloudellisen merkityksen tähdentäminen. Maaseudun sivistysihanne, ihmisyyden vaatimus, tulee siinä selkeästi esille. Yhteenvetona voi sanoa, että MNL:n ohjelma on poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti korkeat mitat täyttävä, terveen, vastuuntuntoisen nuorison ohjelma. Siitä tuulahtaa vastaan uusi, rohkea sanoma maaseudun hyväksi. MNL:n ohjelma on tulevaisuuden ohjelma. Ohjelmamme velvoittava tunnussana on: eteenpäin. Tämä tunnus on antanut leimansa myös suvijuhlillemme täällä. Eikö totta: eteenpäin on ollut tunnuksena niiden tuhansien nuorien sydämissä, jotka ovat täällä kokoontuneet MNL:n merkeissä. Maaseudun rakentaminen sisältää kahdenlaista työtä: vanhan turvaamista ja uuden, elinkelpoisen luomista. Nimenomaan uuden luominen on nuorten erikoistehtävä. Kun maaseudun nykyisiä oloja tarkastelemme, havaitsemme tällöin, että asutustoiminnan kehittäminen ja pienteollisuuden laajentaminen maaseudulla erityisesti kuuluvat nuorison työskentelyn piiriin. Santeri Alkio kirjoitti v. 1917: "Ajan oloon tulee näin perustetuista viljelyksistä ja niiden asujista valtiolle lujaa kantajoukkoa, jonka olemassaolo on itse valtion turva. -- -- Tahtoisimme kasvattaa yhteiskunnalle uusia, vastuunalaisia kannattajia, jotka uusien oikeuksiensa korvaukseksi kykenevät miehuullisesti täyttämään velvollisuutensa."
Nämä olivat rohkeita sanoja aikana, jolloin valtaosa maaseudun asukkaista suurissa osissa maata oli tilatonta väestöä tai vuokraviljelijöitä. Kun yhteiskunta oli kohtalokkaasti viivytellyt torpparivapautuksen toimeenpanossa, se sai sen kalliisti maksaa v. 1918, jolloin kapinaliike sai taakseen runsaasti Etelä-Suomen torpparialueiden maaseutuväestöä. Vuoden 1918 traagillisten tapahtumien jälkeen avautuivat monien arvostelukykyisten ihmisten silmät näkemään, mikä suuri totuus oli sisältynyt Alkion sanoihin itsenäisten viljelysten omistajista valtion lujana kannattajajoukkona. Mutta sama omistavien piirien itsekkyys, joka ennen torpparivapautusta johti onnettomaan tulokseen, nostaa päätään taas tänäänkin. Asutustoiminnasta on tullut kirosana oikeistolaisissa piireissä, joissa on menty niin pitkälle, että on käyty vastustamaan sodan aikana annettujen pyhien lupausten täyttämiseksi välttämätöntä ns. lisämaalakia. MNL:n piirissä on aina ollut elävänä käsitys terveen asutustoiminnan siunauksellisuudesta. Varsinkin niissä osissa maata, joissa MNL joutuu suorittamaan päivästä päivään raskasta etuvartiotaistelua äärimmäistä vasemmistoa vastaan, tiedetään hyvin, että silloin kun niissä puutteen täyttämissä oloissa halutaan kasvattaa valtiolle lujaa kannattajajoukkoa, eivät auta korkealentoiset, ontot juhlapuheet. Siellä tarvitaan tekoja, ja tehokas asutustoiminta on ainoa tie, jolla valtakunnallista ajatustapaa voidaan maan vähäväkisten ihmisten maakunnissa levittää ja vahvistaa. Me tiedämme, että nykypäivien yhteiskunnassa maaseutuun ja erityisesti maaseudun nuorisoon kohdistuva paine on ankara. Murskaako historian ja teknisen kehityksen armoton vauhtipyörä maaseutunuorison toiveet terveen maaseudun onnellisemmasta tulevaisuudesta? Onko ulkopuolinen paine niin kova, että intomielisinkään työ maaseudun hyväksi ei voi menestyä? Aaro Hellaakoski on kirjoittanut: "Juuremme kunhan kestää, mikään ei voi estää nousua uudelleen, kasvua yhä esiin satoisampiin kesiin, valoon ja vapauteen." Kestävätkö suomalaisen maaseutunuorison juuret? Tarkastelkaamme. Juuret vaativat maan, jossa ne ovat lujasti kiinni. Isänmaasta muuttanut siirtolainen saattaa tuntea palavaa rakkautta omaa synnyinmaataan kohtaan, mutta hänen juurensa eivät tapaa sitä maata, johon hän on kiintynyt. Hänellä on juuret, mutta ei ole maata. Ja eikö ole kuin juureton puu sellainen onneton ihminen, joka pitää vierasta maata parempana kuin omaa isänmaataan. Hänellä on maa, mutta ei ole juuria, jotka liittyisivät omaan maahan. Suomen maaseutunuorison juuret ovat lujasti suomalaisen isänmaan kamarassa. Kenen juuret voisivatkaan olla lujemmin kiinni Suomen maaperässä kuin maaseudun nuorten, jotka elämänkutsumuksenaan muokkaavat ja viljelevat maata. Heidän kallis perintöosansa on tehdä työtä maan hyväksi, jotta vilja valmistuisi ja ahkerat kädet voisivat leipoa leivän oman maan kasvuista. Maaseudun nuorilla on juuret lujasti, syvällä suomalaisessa maaperässä. Silloin juuret ovat samaa kuin isänmaallisuus. Me tiedämme, että maaseutunuorison isänmaallisuus on pettämätön ja sen vuoksi uskomme terveen maaseudun onnelliseen tulevaisuuteen on kestävällä pohjalla, sillä "juuremme kunhan kestää, mikään ei voi estää nousua uudelleen, kasvua yhä esiin satoisampiin kesiin, valoon ja vapauteen." |