Mieluisa velvollisuutemme on aivan aluksi lausua kunnioittavat muistosanat vainajalle, eräälle nuorena nukahtaneelle. Kun vasta nyt on tullut tieto tämän toivorikkaan lapsen lopullisesta kuolemasta, niin vasta nyt voimme nämä muistosanat lausua julki. Viime vuoden lopulla ilmestymään ryhtynyt "Suomalainen Ylioppilas" -niminen lehti on näet kuuleman mukaan kuollut pois tästä pahasta maailmasta, elettyään täällä murheen laaksossa likipitäen parin kuukauden ajan vaappelehtivaa elämäänsä. Tämä kuolema ei tullut odottamatta, sillä koko elämänsä ajan oli vainajaksi kääntynyt pakotettu tulemaan toimeen tekohengityksen avulla, johon synnytysvuoteen vierelle kutsutut vanhat ja viisaat lääkärit olivat neuvoneet turvautumaan ja avustaneet vaatimattomissa oloissa eläviä nuoria vanhuksia, se on vanhempia hengityskustannusten suorittamisessa. Maailma on kova ja parhaitakin pyrkimyksiä se voi kohdella julmasti, siitä on "Suomalaisen Ylioppilaan" kova kohtalo kouraantuntuvana todistuksena.

Kun tämä kuolemantapaus on laadultaan suurempia näköaloja avaava kuin kaksi kuukautta eläneen lapsosen hautaan kaatuminen tavallisesti on, suomme itsellemme vapauden hiukan laajemmin selvitellä tämän oireellisen kuolemantapauksen merkitystä. - Kun Itsenäisyyden Liiton suojiin kääntynyt vähäinen ylioppilasjoukko huomasi, että se ei voi saada "Ylioppilaslehteä" aitosuomalaisuutta vastustavan ajatuskantansa tulkiksi, juuri siitä syystä, että ylioppilaiden valtava enemmistö ei halunnut kuulla puhuttavankaan oman äänenkannattajansa suulla epäkansallisia juttuja, niin päätti tuo vähäinen joukko nuoruuden innossaan perustaa oman äänenkannattajansa, joka tulisi lyömään yhdellä iskulla "Ylioppilaslehden" hengettömäksi. Niin perustivat muutamat nuoret tuon lehden, jota ei edes Itsenäisyyden Liitto iljennyt nimiinsä ottaa. Kuka tuon yrityksen rahoitti, siitä ovat sen "omistajat" visusti vaienneet, mutta lehti ei tuottanut ilmotuksilla ja tilaushinnoilla suoraan sanoen yhtään mitään. Mistä tuli rahat korkeapalkkaisen toimituksen menojen maksuun, mistä tuli penningit painatuskustannusten suorittamiseen. Ei tietenkään I.L. ole "vieraalle" yritykselle rahoja antanut? Kerrotaan eräistä huomattavista luotonannoista tämän lehden yhteydessä y.m.s., mutta nythän on turha kuolleen elämästä pitemmälle puhua. Kuolema vain osotti, että ylioppilaat eivät halua edes lukea lehteä sellaista kuin "Suomalainen ylioppilas", jonka päävirtenä oli nykyisten jyrkkien suomalaisuusvaatimusten vastustaminen, saatikka sitten tilata. Emme lausune väärää todistusta vainajasta, jos rohkenemme sanoa, että lehti vastusti suomalaisen valtionyliopiston aikaansaamista. Ainakaan ei lehti sitä koskaan puolustanut. Herra paratkoon, kuinka sellainen "avisi" voi elää "Suomalaisena ylioppilaana", joka ei ymmärrä, mikä on suomalaisen ylioppilaan tämän hetken kipein ja tärkein kysymys, suomalaisen valtionyliopiston aikaansaaminen.

Mutta niinpä tuo lehtipaha kuolikin. Viimeisen elonmerkin se antoi joku aika sitten ilmestyneen Suomen ruotsalaisten ylioppilaiden äänenkannattajan "Studentbladetin" 15-vuotisjuhlaan lähettämällään sähkösanomalla, jolla se toivoi tuolle viikinkilehdelle kaikkea onnea ja menestystä. Kuvaava loppu!

Totta jos joku ylioppilas tulee maaseudulla kertomaan, että maltilliset I.L:n ympärille ryhmittyneet ylioppilaat ovat enemmistönä ylioppilaiden joukossa niin viitatkaa hänelle kintaalla ja kehottakaa muistamaan "Suomalaisen ylioppilaan" surunvoittoista ja paljon sanovaa kuolemaa. Se kyllä lyö luun valheenkengillä kulkevan kurkkuun. Ja niitä tuntuu olevan sen Itsenäisyyden Liiton simapuheisia agentteja liikkeellä ympäri maan. Mikkelikin antoi tuolle epäkansalliselle seuralle viitisenkymmentä "jäsentä", vaikka seutu on tähän asti tunnettu taatusti aitosuomalaisena. Eräs mikkeliläinen kirjottikin suruissaan: "Influenssa on levinnyt Mikkeliinkin. I.L. on saanut houkutelluksi sieltä viitisenkymmentä jäsentä". - Pitäkää varanne, suomalaiset, älkää antako suurten nimien itseänne pettää. Ylioppilaiden valta enemmistö on tuominnut I.L:n politiikan.