6.9.1963 Helsingissä

RAUHANTAVOITTELU

Vierailunne palauttaa elävänä mieleemme kaksi vuotta sitten Yhdysvaltoihin tekemämme matkan, joka jätti meihin unohtumattoman vaikutuksen. Saimme nähdä laajalti suurta Amerikan mannerta, mutta valitettavasti ohjelmaan ei ollut sisällytetty käyntiä teidän valtiossanne Texasissa. Niin jäi näkemättä mm. Texasin legendaarinen karja, jonka ominaisuuksista te texasilaiset ette yleensä vähättelevästi puhu. Kansalliseepoksemme Kalevala kertoo sonnista, jonka häntä heilui Hämehessä, pää keikkui Kemijoella, sata syltä sarvet pitkät, puoltatoista turpa paksu. Se on ollut tuntemistani karjaesittelyistä yliveto. Mutta tutustuttuani Texasin mahdollisuuksiin tiedän, että tämä on vain pelkkää ilmaa, kun texasilainen rupeaa runolle karjataloutensa todellisuuspohjaisessa kaavailussa.

Tervehdimme Teitä tänään paitsi johtavana texasilaisena myös amerikkalaisena valtiomiehenä, joka esittää aktiivista ja keskeistä osaa niin hyvin Yhdysvaltain valtiollisessa elämässä kuin myös kansainvälisellä näyttämöllä. Teidän puheenjohdollanne Yhdysvaltain senaatti on viime viikkojen ajan käsitellyt Moskovassa elokuun 5. päivänä solmittua sopimusta ydinkokeiden osittaisesta kieltämisestä. Sopimuksen ratifiointi niissä kolmessa suurvallassa, jotka ovat sen ensimmäisinä allekirjoittaneet, tulee varmasti edelleen vahvistamaan sitä toiveikkuutta, joka sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen on kansojen keskuuteen levinnyt.

Tiedämme kaikki, että tämä sopimus oli vasta ensimmäinen askel kansainvälisten suhteiden parantamisen tiellä. Tiedämme, miten vaikeakulkuinen tuo tie on. Mutta olen henkilökohtaisesti vakuuttunut siitä, että jos vain kummallakin puolella on tahtoa - ja myös ennakkoluulotonta uskallusta luottaa toisen tahtoon - yhteistoimintaan rauhan varmistamiseksi, niin voidaan raivata tieltä nekin esteet, jotka nykyisessä keskinäisen epäluulon myrkyttämässä ilmapiirissä näyttävät suorastaan ylipääsemättömiltä.

Tässä yhteydessä tahtoisin lainata presidentti Kennedyn viime kesäkuun 10. päivänä pitämästä rohkeasta ja viisaasta puheesta erästä kohtaa, joka jäi erityisesti sitä lukiessani mieleeni. Se oli seuraava: "Tiedän, että rauhan tavoittelu ei ole yhtä dramaattista kuin sodan tavoittelu -- ja että usein sen tavoittelijain sanat tapaavat penseitä kuulijoita. Kuitenkaan meillä ei ole mitään sen kiireellisempää tehtävää." Presidentti Kennedyn kanssa käymieni keskustelujen perusteella uskon tietäväni, että nämä eivät ole hänen sanominaan mitään korulauseita, vaan ilmaisevat hänen vakaumuksensa. Tiedän myös varmasti, että Neuvostoliiton hallituksen päämiestä, pääministeri Hrushtsevia elähdyttää sama vakaumus. Tietoisuus näiden kahden maailman johtavan valtiomiehen rauhantahdosta vahvistaa uskoamme tulevaisuuteen.

Suomen kaltaisen pienen valtion mahdollisuudet vaikuttaa kansainvälisen kehityksen suuntaan ovat tietenkin vähäiset. Uskon, että noudattamalla puolueettomuuspolitiikkaa, pysyttelemällä erossa suurvaltain eturistiriidoista, voimme parhaiten palvella paitsi omia kansallisia etujamme myös rauhan säilymistä erityisesti Pohjois-Euroopassa. Suomelle on arvokas asia, että omaksumamme puolueettomuuspolitiikka on kohdannut ymmärtämystä Yhdysvaltain presidentin ja hallituksen taholta, jotka ovat todenneet tahtovansa sitä kunnioittaa.

Suomen ja Yhdysvaltain välisissä suhteissa ei ole ratkaisemattomia ongelmia. Monet siteet yhdistävät maitamme jo vanhastaan. Kansojemme välinen ystävyys on jatkunut ja lujittunut ajan vaihteluista huolimatta.

Teidän vierailunne, Herra Varapresidentti ja Rouva Johnson, on jälleen vakuuttava todistus maittemme välillä vallitsevasta ystävyydestä ja vuorovaikutuksesta. Vilpitön toivoni on, että Teille jäisi miellyttäviä muistoja tästä matkasta, jonka aikana voitte omakohtaisesti vakuuttua siitä, että olette tervetulleita ja mieluisia vieraita Suomeen.