Ed. Kekkonen: Ed. Aattelan puheenvuorossaan esittämän vertailun johdosta saattaa asian käsittää myöskin hieman toisin. Asian laitahan on todellakin sillä tavalla, että tässä on pyritty antamaan jonkinlainen hyvitys tai helpotus niille, jotka ovat vapaaehtoisesti ottaneet obligatioita. On otettava huomioon, että korvauslain perusteella ovat obligatioita saaneet sellaiset henkilöt, jotka ovat kärsineet alueluovutuksen johdosta menetyksiä ja joille nämä korvaukset annetaan jälleenrakentamisen suorittamiseksi. Ja lisäksi on otettava myöskin huomioon se, että varsin monissa tapauksissa ilman korvauslainsäädäntöä nämä henkilöt olisivat aikaisemman lainsäädännön perusteella olleet oikeutettuja saamaan valtiolta korvauksen rahassa. Juuri tuo tarkoitus, joka korvauslainsäädännöllä on, nimittäin se, että sillä pyritään edistämään jälleenrakentamista, olisi johtanut luonnollisestikin siihen, että nämä korvaukset olisi ollut suoritettava rahassa. Mutta kun niitä ei ole voitu valtion rahataloudellisen tilanteen takia antaa rahassa, niin korvaukseen oikeutetuille on annettu nämä korvaukset obligatioina. Täytyy katsoa, että näillä on huomattavasti paljon parempi oikeus saada hyvitystä tämän lain yhteydessä siitä, että heille on annettu pakolla obligatioita, kuin niillä henkilöillä, jotka ovat vapaaehtoisesti, koska heillä on ollut varoja, hankkineet obligatioita.

Suuren valiokunnan kanta on mitä parhaiten perusteltu ja sen oikeudenmukaisuutta vastaan ei pitäisi voida esittää mitään vastaväitteitä.