Hajahuomioita päivän poliittisista näkymistä     5/4 1975

Palattuani 4.4.1975 työhuoneeseeni hiihtoretkeltäni Kuusamosta, havaitsin joutuneeni monien pulmakysymysten keskelle, joista poliittiselta merkitykseltään päällimmäisenä näytti olevan keskustapuolueen eduskuntaryhmässä yksimielisesti tehty päätös tarpeellisista muutoksista hallituksen antamiin aluepoliittisiin lakiehdotuksiin. Kun muutamat muutkin kysymykset nousivat vaivaamaan mieltäni päätin käyttää osan lauantaita, 5.4.1975, esittääkseni kirjallisesti ensisijassa omaksi valistuksekseni, mutta tiedoksi mahdollisesti myös joillekuille politiikkamme johtohenkilöille, miltä tietyt asiat minusta näyttivät. Voi olla, että tietoni, jotka miltei pelkästään perustuvat julkiseen sanaan, ovat yksipuolisia ja virheellisiä, mutta sellaisinakin niiden pohtiminen voi nykyisissä oloissa olla paikallaan.

  Aluepoliittisiin kysymyksiin en enemmälti puutu. Niitä on puitu eri instansseissa ehkä parisen vuotta. Niissä on saatu aikaan esityksiä, päätöksiä ja kompromisseja. Tällä hetkellä tilanne on se, että keskustapuolueen ja sos.dem. puolueen kannanotot ovat selkeästi toisistaan poikkeavat. On ajauduttu siihen, että puolihuolimattomasti tehdystä kompromissista irtaantuminen on muodostunut arvovaltakysymykseksi puolin ja toisin. Tällä tavoin itsessään ilmeisesti sovitettavissa olevat erimielisyydet ovat saaneet alkuperäistä ehkä vain taktillista tarkoitusta silmälläpitäen tehtyjä kannanottoja laajemman merkityksen.

  Tästä pulmasta selviydyttäisiin kivuttomasti, jollei ETYKin kolmatta vaihetta pidettäisi ensi kesänä Helsingissä. Kokouksen päivämäärä ei ole tiedossa, mutta oletetaan, että kokousta ei pidetä ennen heinäkuun alkua, mahdollisesti vasta elo- tai syyskuussa. (Kissinger ja Kanadan ulkoministeri Maceachen: loppukesällä, late summer Pusan sähke 5.4.1975)

  Mahdollisuuksien rajoissa on, että uudet vaalit voitaisiin toimittaa ja eduskunta hajoittaa niin, että varsinainen vaalitaistelu kuitenkin suoritettaisiin ennen ETYK:in kokousta. Jos hajoittamispäätös tehtäisiin esim. kuluvan huhtikuun aikana, niin vaalit pidettäisiin tulevan heinäkuun 20 ja 21 päivinä ja uusi eduskunta kokoontuisi elokuun 1 päivänä. Tämä järjestely ei sanottavasti haittaisi ETYKiä. "Talo elää tavallaan, vieras käypi ajallaan."

  Se seikka, että enempää vastaanpanematta pohdin uusien vaalien toimittamista, saattaa vaikuttaa oudoksuttavalta. Mutta viime kuukausien kuluessa olen eduskuntatyössä, hallitusryhmien välisissä erimielisyyksissä ja talouden ynnä tulopolitiikan alalla esiintyvien vaikeuksien vuoksi usein tutkinut eduskunnan hajoittamisen mahdollisuutta, siitä kenellekään puhumatta.

  Kukaan ei osanne sanoa, miten aluepoliittisten lakien liepeillä vallitsevat erimielisyydet ratkeavat. Kuitenkin on selvää, että jos tästä pulmasta selvitään, mielialat hallituksen sisällä ovat niin suuresti tulehtuneet, että uutta kriisiä tai kriisinpoikasta ei tarvinne kauan odottaa. Sen vuoksi on ollut hyvä, että uusien vaalien määrääminen ja eduskunnan hajoittaminen on tullut vakavasti keskustelun piiriin.

  Puhuin alussa pulmakysymyksistä, jotka ovat pari päivää vaivanneet päätäni. Yksi niistä on valtioneuvoston jäsenten palkkojen korottaminen. Tiedän, että valtioneuvoston jäsenet eivät ole palkankorotusta vaatineet tai sen hyväksi puuhanneet, se on ollut looginen tulos eräiden virkamiesten palkankorotushankkeesta. Mutta sille tosiasialle ei voida mitään, että "kurkistusneuvottelut" ovat johtaneet siihen, että valtioneuvoston jäsenten palkka kohoaa viidenneksellä eli n. 20 prosentilla, kun alempipalkkaisten osalta korotukset lienevät 5 a10 % paikkeilla. Kun tämän kevään palkankorotusvaihe ei ole päättynyt, on hyvin valitettavaa, että ministereiden suhteellisen pyöreä palkankorotus on tehty ja se - kuten oikein oli - on saatettu julkisuuteen.

  Tässä yhteydessä haluan esittää kummastukseni, että maan valtiovarainministeri on ollut valtiontalouden kannalta mitä ratkaisevimpana aikana parisen viikkoa ulkomailla. Meillä on valtion- ja kansantalouden pelastamiseksi tehty kokonaisohjelma, jonka yksityiskohtien toteuttaminen ja uusien säästämissuunnitelmien valmistaminen vaatisi nyt kaikkien äärimmäisiä ponnistuksia. Mutta työn johtaja ja siitä vastuussa oleva ministeri on poissa. Minusta tuntuu, että Kansainvälisen Parlamentaarisen Unionin Ceylonissa pidetyssä kokouksessa ei olisi kaivattu kansainvälisen parlamentarismin suomalaista asiantuntijaa siinä määrin kuin juuri nyt Suomessa maan valtiovarainministeriä.

  Jos valtiovarainministeri on pyytänyt lupaa matkalleen pääministeriltä ja hän on siihen suostunut, hän on menetellyt virheellisesti. Jos valtiovarainministeri ei ole saanut matkalleen pääministerin lupaa, valtiovarainministeri on menetellyt edesvastuuttomasti.

  Olemme lukeneet sanomalehdistä, että eduskunta on lähettänyt monilukuisen parlamentaarisen valtuuskunnan Pohjois-Koreaan. Delegaation puheenjohtajana on eduskunnan puhemies. Kansanedustuslaitosten välinen kosketus ja yhteistyö ovat hyviä ja kannatettavia asioita Äskettäin kävi Pohjois-Koreassa suomalainen kauppavaltuuskunta, jonka tehtävänä oli mm. saada maksu eräästä Suomen Pohjois-Korealle myymästä tehdaslaitoksesta. Onko parlamenttivaltuuskunta ehkä onnekkaampi? Kun otetaan huomioon kotimaiset vaikeudet, vierailun ajankohta oli huonosti valittu. Mutta päätös on eduskunnan tekemä.

  Kokonaan riippumatta edellä mainituista hyvin ajankohtaisista kysymyksistä, tahdon mainita, että yksi taustaltaan toisenlainen ja merkitykseltään ehkä tärkeämpi asia on ajatteluttanut minua viime aikoina, nimittäin virkojen täyttämiskysymys ja -järjestelmä.

  Myönnän avoimesti, että saattaa olla hyvin vaikeaa valita virkaan henkilö, joka kyvyn, taidon ja koetellun kansalaiskunnon puolesta on virkaan pätevin. Erityisesti 1920- ja 1930-luvulla vasemmistolaisuus oli koetellun kansalaiskunnon kannalta katsottuna yleensä syrjäyttämisperuste. Tämän nojalla ymmärrän, että kun uusiin oloihin on päästy, on ollut perusteltua oikeutusta ajatukselle, että vasemmistolaisten on saatava normaalia suurempi osuus täytettävänä olevista paikoista.

  Mutta se ei voi olla oikein, että virkoja täytettäessä käytetään pakettisysteemiä, s.o. kymmenkuntakin avoinna olevaa tai aikanaan avoimeksi joutuvaa virkaa sidotaan yhteen siten, että ne sovitaan täytettäviksi jonkinlaisen kvoottijaon pohjalla. Minulle on kerrottu, että tällainen yksi ja sama paketti saattaa käsittää paikkoja nuoremmasta hallitussihteeristä pääjohtajaan saakka.

  Olen ollut ja olen sitä mieltä, että on joukko korkeita virkamiespaikkoja, joiden täyttämisessä on oikein ja kohtuullista ottaa huomioon yhteiskunnalliset näkökohdat aina puoluesidonnaisuutta myöten. Sellaisia ovat esim. maaherran ja tiettyjen pääjohtajien virat. Tarkempi tutkiminen voi tuoda esille muitakin virkamiesryhmiä.

  Tasavallan presidenttinä olen noudattanut miltei poikkeuksetta sitä menettelyä, että olen nimittänyt avoinna olevaan virkaan valtioneuvoston enemmistön ehdokkaan. Mutta jos nyt saan tietää, että ehdotus on osa pakettisysteemin sisäisistä neuvotteluista ja kompromisseista, niin pyydän kunnioittavasti saada luvan lähemmin tutustua asiakirjoihin.