I Puheita ja lausuntoja

16. Tasavallan Presidentin puhe Suomen Messujen 50-vuotisjuhlassa 19.9.1969

Jos silmiemme edessä kulkisi kavalkadinomaisesti Suomen Messujen viiden vuosikymmenen aikana toimeenpanemien näyttelyiden aineisto, meillä olisi havainnollinen kuva itsenäisen Suomen talous- ja sivistyselämän vaiheista. Varmaan monista messuista 1920-luvulla olisi näkynyt Suomen elinkeinoelämän maatalousvaltaisuus; saihan enemmän kuin puolet maan työvoimasta silloin elatuksensa maa- ja metsätaloudesta.

Vuosikymmenien mittaan teollisuus sai yhä hallitsevamman aseman messunäyttelyissä, mikä on merkkinä teollisuuden osuuden voimakkaasta lisääntymisestä talouselämässämme. Teollisuustoiminnan kasvu perustui ensi sijassa suuriin metsävaroihimme, joita olemme oppineet yhä paremmin eksploatoimaan, käyttämään hyödyksemme. Kun yhä edelleenkin metsäteollisuustuotteiden vienti edustaa enemmän kuin puolta koko viennistämme, on paikallaan antaa tunnustus sille työlle, mikä meillä on tehty metsävarojemme teollisen jalostamisen hyväksi.

Siinä Suomen Messujen kuvitellussa historiallisessa kavalkadissa, josta alussa mainitsin, maamme metalliteollisuudella ja sen nopealla nousulla olisi meille paljon kerrottavaa. Vaatimattomasta alusta lähtien se oli jo 1920- ja 1930-luvulla noussut merkittäväksi tekijäksi talouselämässämme. Osaltaan sotakorvaustoimitusten jälkisatoa on nimenomaan konepajateollisuutemme kasvaminen ja monipuolistuminen. Minuun on niin voimakkaasti vaikuttanut tieto, että jokaisesta kymmenestä uudesta paperikoneesta maailmassa on viime vuosien aikana yksi ollut suomalainen, että en ole sitä salannut ulkomaisilta kuulijoiltani.

Mielestäni on paikallaan, että tällainen puolivuosisataisjuhla, jota vietämme, käytetään tilintekoon siitä, mitä on tehty. Mutta välttämätöntä on, että samalla tarkastellaan kuljetun tien antamin opetuksin tulevaisuuden näköaloja. Silloin nousee esille kysymys onko meillä mahdollisuuksia selviytyä siitä taloudellisesta kilpailusta, jonka valtavan vauhdin näemme ympärillämme maailmassa. Tarjoaako oma taloudellinen kehityksemme johtolankoja tämän asian arvioimiseksi?

Jos uskoisimme siihen, että on maamme köyhä, siksi jää, jos kultaa kaivannet, me olisimme tuominneet itsemme takapajun kansaksi. Mutta eivät määrättömätkään luonnonrikkaudet yksin kykene nostamaan maata taloudelliseen kukoistukseen, siitä on meillä lukuisia esimerkkejä. Ratkaiseva on ihminen ja ihmisen työ. Jos mitään merkitsee se, että olemme pohjoisen napapiirin vaiheille kovaa luontoa vastaan taistellen kyenneet rakentamaan modernin yhteiskunnan, niin meidän täytyy selviytyä myös niiden vaatimusten paineessa, joiden eteen joudumme tulevaisuudessa.

Se, mitä olemme saavuttaneet, ei ole ollut mahdollista ilman rohkeutta ja luottamusta. Rohkeus ja luottamus kohdistuvat omiin voimiimme, mutta ne kohdistuvat myös kanssaihmisiimme ja toisiin kansoihin, joiden luottamuksen olemme toimenpiteillämme saavuttaneet. Ilman näitä perustekijöitä emme olisi voineet tavoittaa nykyistä taloudellista asemaamme ja hyvinvointiamme emmekä yhteiskunnassamme ilmenevää rauhallista dynaamisuutta. Mutta ilman niitä emme myöskään voi kuvitella selviytyvämme tulevaisuuden maailmassa, missä kehitys eteenpäin on yhä nopeampaa, missä meille asetetaan yhä suurempia vaatimuksia, mutta missä meillä myös on odotettavissa yhä paremmat elinehdot ja mahdollisuudet omien inhimillisten pyrkimystemme toteuttamiseksi.

On kaksi tapaa tarkastella merkittäviä tapahtumia. Toinen tapa on tyytyä ne noteeraamaan, joko hyväksyen tai tuomiten. Toinen tapa on etsiä inhimillisiä motiiveja, jotka ovat tapahtuman synnyttäneet. Tämän jälkeen voidaan lisäksi tutkia, mitä näköaloja toimineiden ihmisten motiivit tarjoavat tulevaisuutta arvioitaessa.

Viime vuoden keväällä solmittu vakauttamistoimenpiteitä koskeva sopimus sekä niiden jatkamisesta äskettäin tehty päätös osoittavat mielestäni, että tällaiseen tulokseen on voitu päästä ainoastaan kasvaneen sisäisen, keskinäisen luottamuksen avulla. Talouselämässä yhtä hyvin kuin politiikassa tarvitaan rohkeutta, milloin luovutaan lyhytaikaisista etunäkökohdista pitempiaikaisten ja pysyvämpien etujen turvaamiseksi. Sitä rohkeutta on tässä vaadittu. Mutta vielä tärkeämpänä pidän, että osapuolten välillä on syntynyt luottamusta siihen, että annettu sana pitää, että eri piirit todella noudattavat sovittua pidättyvyyttä ja luopuvat välistävedoista, joihin tällaisissa tilanteissa voi olla houkutus langeta.

Pidän nyt solmittua vakauttamisen jatkosopimusta erityisen suuressa arvossa. Olen kiitollinen sopimuksen aikaansaaneille henkilöille heidän osoittamastaan rohkeudesta ja luottamuksesta. Vaikka vuoden 1970 jälkeen ei nykyisen kaltaista vakauttamisohjelmaa tiukkoine säännöstelyineen ehkä tarvitakaan, ei silti saa tulla kysymykseen palaaminen takaisin vanhoille teille. Saamamme kokemukset ovat näet osoittaneet, että hinta- ja tulokehitystä on vastaisuudessakin käsiteltävä kokonaisuutena ja nähtävä se koko taloudellisen kehityksen osana.

Vi har exempel från tiden efter det andra världskriget på sådana åtgärder inom det internationella ekonomiska samarbetet, som då krävde mod, men vilkas värde inte längre ifrågasättes.

I tiden väckte det stor tvekan och fruktan, att handelsförbindelserna med Sovjetunionen lades på en helt ny och bred bas vid en tidpunkt, då krigsskadeståndet ännu erlades och då framtiden icke tedde sig som allra ljusast för vårt näringsliv. Under de gångna två decennierna har vi dock kunnat konstatera hur detta handelsutbyte varit nyttigt för vårt land, hur i synnerhet metall- och verkstadsindustrin har kunnat utveckla sig till en betydande faktor inte endast i vår handel med Sovjetunionen utan också i vår export till västländerna.

Öppnandet av våra gränser för handeln år 1957 samt vår associering med EFTA i början av 1960-talet krävde även de mod och framförallt tilltro till våra egna krafter. Utvecklandet av helt nya exportgebit, uppkomsten av den så kallade nyexporten, är ett bevis på att vi lyckats. Härom talar bland annat den kraftiga ökningen av vår export till Sverige.

Toisen maailmansodan jälkeiseltä ajalta meillä on esimerkkejä kansainväliseen taloudelliseen kanssakäymiseen liittyvistä toimenpiteistä, joissa silloin tarvittiin uskallusta, mutta joiden arvoa ei enää epäillä.

Kaupallisten suhteiden järjestäminen aivan uudella ja laajalla pohjalla Neuvostoliittoon aikana, jolloin sotakorvauksia vielä suoritettiin ja jolloin talouselämämme tulevaisuus ei näyttänyt kaikkein turvatuimmalta, oli toimenpide, joka aikanaan herätti suuresti epäilyjä ja pelkoa. Kuluneina parin vuosikymmenen aikana olemme kuitenkin voineet todeta, miten tuo kaupankäynti on ollut maallemme eduksi, miten nimenomaan metalli- ja konepajateollisuutemme on voinut kehittyä huomattavaksi tekijäksi, ei vain Neuvostoliiton kanssa käymässämme kaupassa, vaan myös viennissämme länsimaihin.

Rajojemme avaaminen vuonna 1957 kaupankäynnille sekä assosioitumisemme EFTAan 1960-luvun alussa vaativat myös rohkeutta ja nimenomaan luottamusta omiin voimiimme. Kokonaan uusien vientiteollisuuden alojen kehittyminen, ns. uusviennin syntyminen, on osoituksena onnistumisestamme, ja siitähän kertoo muun muassa vientimme voimakas kasvu Ruotsiin.

Kansainvälisissä puitteissa emme esiinny vain eräänä kansantaloutena, vaan samalla myös itsenäisenä valtiona. Osallistuminen ei silloin riipu enää pelkästään kansantaloutemme suorituskyvystä, vaan myös asemastamme valtiona muiden joukossa. Harjoittamamme puolueettomuuspolitiikan ansiosta voimme luottaa itseemme valtiona ja myös muut maat voivat suhtautua meihin samalla luottamuksella kuin me niihin. Tämä asema meidän tulee säilyttää edelleenkin ja sen myös tulemme tekemään.

Kun asemamme kansainvälisen politiikan kentällä on selkeä ja turvattu, voimme itse ratkaista, millaisissa puitteissa ja muodoissa on oman etumme kannalta tarkoituksenmukaista osallistua kansainväliseen työnjakoon ja yhä läheisempään taloudelliseen yhteistyöhön muiden maiden kanssa. Kun voimme luottaa omiin voimavaroihimme, tarjoaa se meille hyvän pohjan ratkaisuillemme. Me lähdemme siitä, että me itse pystymme parhaiten arvioimaan, mikä on oma etumme, mikä on meidän kannaltamme viisasta tehdä ja viisasta torjua. Näin tulemme ratkaisemaan ne laajakantoiset ja kauas tulevaisuuteen vaikuttavat taloudelliset kysymykset, joita nyt on edessämme ja joita tulevaisuus tuo vastedeskin mukanaan.

Voidaan sanoa, että politiikka luo edellytykset talouselämän kasvulle tai vaikeuttaa sitä tai tuhoaa sen. Mikäli kykenemme jatkamaan puolueettomuuteen rakentuvaa ulkopoliittista linjaamme, jonka perustekijöinä ovat viisas varovaisuus, punnittu rohkeus ja hankkimamme luottamuksen säilyttäminen, silloin valtiovalta on siltä osalta luonut hyvät edellytykset taloudelliselle toiminnalle ja talouselämän nousulle.