Sotilas ja valtio

Kajaanin Lehti 102/12.9.1919

- Tämä suomalainen sotilas on aina sangen iloluontoinen ja tyytyväinen. Syö Valtion eväitä säädetyn annoksen, marssii ja äkseeraa monet kerrat ylikin säädetyn annoksen sekä viettää iltalomaa ja muuta vapautta eli "volnaa" joskus yli luvallisenkin. Mutta kaikesta reglementtien ohi otetusta ilosta kärsii sotilas nahassaan rangaistuksen. Sanovatpa jotkut kärsineensä syyttäkin, mutta tyhjänpuhujiakinhan on paljon, näin alotti kertomuksensa matalalla ja jonkun verran alakuloisellakin äänellä eräs armeijamme uskollisista sotilaista, joka oli saanut pienen loman palveluspaikastaan, missä katukätyrien puhdistamisella oli valmistautunut ja kouluuttanut ankaraan tehtäväänsä asevoimin puoltamaan isänmaata verivainolaista vastaan.

Nyökäytimme päätämme hyväksyvästi.

Ja näin jatkoi sotilas:

- Sotamies on Valtioon ja Valtio häneen tyytyväinen silloin milloin asiat ovat hyvin.

Mutta nyt on sotamiehellä jonkun verran närää ukko Valtiota kohtaan. Ukko Valtio on sangen kenkusti kohdellut suomalaista maanpuolustajaa. Ja sen asian laita on juuri näin: Valtio maksaa asevelvolliselle Smk. 1:- päivältä ja korpraalille Smk. 1:10 samalta ajalta, kohottaen maksua arvoluokan mukaan. Suurin osa asevelvollisista on raakoja solttuja, joten he kuukaudessa saavat 30 mk. Se on rahaa sekin. Mutta olisi typerää luulla, että valtio kenkkäisi tätä rahamäärää asevelvollisille, eihän toki. Päinvastoin se osaa ottaa rahat korkoineen takaisin. Valtio on sangen viisas, turhaan ei se ole päätään harmentanut satavuotisten keinottelupuuhiensa keskessä. Se ottaa näin palkkarahat takaisin: ohjaa asevelvolliset palvelemaan kotiseudultaan mahdollisimman kaukana olevaan isänmaan kolkkaan. Antaa lomaakin joskus sotilaille parin viikon ajan ja junamaksuista helpottaa vain 50 %. Täten saa se takaisin nuo uhratut palkkarahansa. - Monessa joukko-osastossa annetaan lomaa joka 3 kk. jälkeen 2 viikkoa. Kolmessa kuukaudessa saa sotilas palkkaa 90 mk, ja junamaksut vievät suunnilleen yhtäpaljon. Loma-ajalta ei anneta palkkaa, ukko Valtio voittaa näinollen. Se on jonkun verran hävytöntä ja sotilas onkin nämä havaiten himpun sisuissaan ukolle. Surren muistuttaa hän mieleensä, kuinka ukko antoi haisevampien ryssän soltaattien ajaa ilmaiseksi niin paljon kuin mieli tekee S.V.R:llä. Eikä sotamies eläisi sillä palkallakaan, mutta senkin ukko Valtio napistaa takaisin lompsaansa. Pirullinen äijä!

Sotilas lopetti ja katseli sangen surumielin harmahtavalle taivaalle missä pilvenriekaleet risteilivät. Ilma oli sateinen.

- Saisipa lopettaa äijä sen kiskomisen, huomautimme.

- Ja kenkkuilemisen, esitti sotilas.

Känä