Kirje kotiin 7.5.1925

Rakas kotiväki!

Samalla kun aluksi ilmineeraan yhden pahan asian, että sain takaisin rikoksen tentin siellä eilen 5 1/2 tuntia kestettyäni ja noin 4 tuntia oivallisesti osattuani, mutta huonon tuurin takia silmätikuksi jouduttuani ja siten tentin loputtua jääneeksi todettua, ilmotan, että koetan uusia siviiliin t.k. lopulla, niin että en jouda kotiin ennenkun t.k. viimeisenä päivinä.

Eihän tuo mikään hyvä asia tuo jäänti ollut, mutta ei se nyt kovin suurta hallaa tee, sillä saahan sen ensi syksynä päästää aivan kirkkaasti sitte menemään. Hillilän Kalle pääsi, joten hän kerkiää jättää minua parilla tentillä, mutta sehän ei minun asiaani pahenna.

Sitten Jussille: tuota noin, kun minä joudun ensi kesänä lukemaan saksalaista kirjallisuutta laudatur-kirjotustani varten, niin tarvitsen siinä ehdottomasti hyviä saksalaisia sanakirjoja. Mene nyt, poika, sen yhteislyseon kirjastonhoitajan luo ja selitä tarpeeni ja pyydä häneltä lainaksi saksalais-ruotsalainen (muistaakseni Hoppen) sanakirja kesän ajaksi nimiisi. Ja ellei meillä ole saksalais-suomalaista kotona, niin sekin. Muista tehdä tämä, ettei tarvitsisi monia satoja markkoja maksaviin sanakirjoihin ruveta rahoja tuhlaamaan. - Mutta lue lujasti, veli-Pekka, ettet kyprähä luokallesi. Ensi vuonna, olet 5-sluokkalainen!

No miten se Cirrus-piippu isä-ukon leuoissa oikein suhtautuu ja miltä se mestari Adam Kalabrialainen oikein näyttää. Sitä olisi okeva katsoa, mestari, Cirrus-piippu suussa.

Siirille: Sylvi pyytää minua puolestaan Sinulle kirjottamaan, kun hän, muka, on niin huono kirjottamaan. Joo-o. Niin. Jotta kiitoksia nyt vain kirjeestä. Ja voi sitten hyvin. (no oliko tämä sitten sen parempi!)

Olen minä poika vähän laihtunut, kävin eilen saunassa, punnitsin 70,400 kylpyviitan kanssa. Noin 3,5 kilon laihtuminen sitten kuukauden. Kovalle ottaa. Vaikka hyvin minä olen voinut, silmät vain välistä kronklanneet ja kovasti olen syönyt. Mutta kun ei jouda olemaan ulkona ei yhtikäs mitä. "Kyllä ne koivet saavat, mutta koiset ei." Niin kun koisille annetaan ja koisille ei.

No mitäpä muuta. Kirjotan sitten koska tulen. Ja sitten varatkaa minulle aikaa, aion nukkua ensiksi pari viikkoa oikein lopullisesti. Ja sitten ruveta lukemaan. Työt` on kesken paljon vielä, mies ken kaiken ennättää.

Sylvi lähettää teille kaikille paljon terveisiä.

Ja minä, minä kans.

Miehille e.k:ssa ja Toimi-pikkuiselle. Ja muille tutuille, Airille ja muille.

Hyvästi.

Teidän Urho.