|
Sopiva raha. Kajaanin Lehti 149/29.12.1916 Egypti! Hiljaa! Älkää häiritkö minua, puhukaa sipisten hiljaa, kävelkää sukkasillanne sipsuttaen, älkää hirnuko kuin hevonen, älkää ammuko kuin lehmä, älkää möliskö kuin mölyapina, älkääkä kiekuko kuin kukko, sillä ne häiritseisivät minua, herättäisivät minut syvämietteisestä aattelustani, vakavasta pohdinnasta, johon olen vaipunut joulun, tuon juhlan jalon ja arvokkaan aikana, ne irroittaisivat minut ajattelun ihanilta kylvöheinä-nurmilta, aina viheriöiviltä seuduilta! Minä mietin, miksi en saanut sitä 100 000 mk. kiinteimistöä sieltä suurista arpajaisista. Minä aattelen ja aprikoin, ponnistelen voimia saadakseni syyn tietää. - Ahaa! Jopas älysin. Sanon sen muillekin. Se oli nimittäin siksi, ettei se numero, jonka omistamiseen olin luopunut katkerin mielin "puumarkastani", ollut tarttunut etusormen ja peukalon pihtiin sen onnellisen, joka sai määrätä toiset taivaaseen ja toiset - sille toiselle puolen. Siksi en voittanut sitä suurta rahaa. Se siitä. Toisekseen ajattelen minä etusormi suussa ankaraa kysymystä, pohdin suurta asiaa; nimittäin: mikä on sopiva raha? Tätäkin olen ajatellut niin kovin, että harvat hiukseni alkavat päivä päivältä harmaantua ja hopioitua. Kissansilmäni ovat keksineet usein lehdistä ilmoituksia, joissa käsketään mukaan ottaa sopiva raha. Kerran menin hakemaan voita perhekunnalleni meijeriltä, ja koska oli käsketty ottaa sopiva raha mukaan, niin menin kellariini, avasin siellä voidrittelin (joka voinpuutteessa oli täynnään pientä rahaa) ja näppäsin kouriini viisikolmattaisen eli "hilikun", arvellen sen sopivan pienestäkin kolosta. Meijerille menin, näytin voikorttiani, repäisin siitä yhden kappaleen ja minulle mitattiin voita. Odottamatta myyjän rahanpyyntöä vetäsin ylimielisesti oikean käden peukalolla ja etusormella oikeasta liivinplakkarista "hilikun" ja työnsin sen salamielistä hymyä sädehtien hänen ojolla olevaan kopraansa, painoin sen hellävaroin kiinni ja käskin olla kenellekään näyttämättä, sillä se on miltei puhdasta hopeaa, vaihtorahaa. Näin sanoen otin tiskiltä röyhkeästi voipaketin ja ylpeästi lähdin loikkimaan ulos. Mutta samassa hyökkäsi myyjä kimppuuni ja karjasi korvani juuressa, että anna sopiva raha ja tarttui minua "hanttapuolesta". Koetin hänelle selittää antamani rahan sopivaisuutta, kokonsa ja kokoomuksensa puolesta, mutta myyjä vain kylmäverisesti sanoi tarvitsevansa sopivaa rahaa. Kiukustuin, suutuin, silmäni alkoivat verestää, sierameni laajenivat ja vihani vimmoissa vedin laihan lompakkoni ja löin sen voimalla tiskiin ja käskin ottaa sieltä sopivampaa. Myyjä yhä vaati sopivaa rahaa ja siitä niin vimmastuin että jätin koko voin tiskille ja riensin ulos. Arvelin, etten tarvitse koko meijerin käsiinhajoavaa voita ja päätin levittää kakun päälle - saippuaa, jos en muuta saa. Menin kahvilaan: kysyttiin sopivaa rahaa. Menin asemalle; kysyttiin sopivaa rahaa. Menin puotiin: kysyttiin sopivaa rahaa. Meninpä vaikka minne: kysyttiin sopivaa rahaa. Ja minä onneton en tiedä, mikä on sopiva raha. Ja jos tietäisinkin, niin eihän minulla ole vaihtorahaa paljonkaan. Hyvät ystävät, kauppiaat kahviloitsijat, y.m. arvoisat kylänmiehet! Älkää vaatiko minulta, edes minulta, sopivaa tai pientä rahaa, sillä eihän minulla ole kuin se yksi drittelillinen! Ottakaa niiltä, joilla on enempi! Muuten olen voinut hyvin ruumiin ja sielunkin puolesta. Joulu meni ohi rauhallisesti ilman sanottavimpia mellakoita. Vanha vuosi alkaa loppua ja uusi vuosi alkaa. Onnellista uutta vuotta toivon ystävilleni ja vihamiehilleni sekä kaikille lehden lukijakunnalle. Esaijas Kohennuskeppi |