Inflaatiomme ulosmyyntiä

LIIMATAINEN

23/11 1973

Suomen ja Euroopan Talousyhteisön välillä allekirjoitetun sopimuksen käsittelyn yhteydessä on myös sopimusta kannattavien taholta esitetty, että Suomen on pidettävä huolellisesti mielessä mahdolliset haittavaikutukset, joita uusi länteen päin tapahtunut kaupallinen järjestelymme saattaa aiheuttaa. Tällöin on ensi kädessä pidetty silmällä sitä, että lännen kaupan laajentuminen voi johtaa itäisen kaupan vähenemiseen.

  Toden totta, huolenpitoon on täysi syy. Vaikka Neuvostoliiton kanssa käymämme kaupan numerot ovat voimakkaastikin nousseet, on kuitenkin tosiasia, että kauppavaihtomme Neuvostoliiton kanssa on enää n. 11% ulkomaankaupastamme, kun se muutama vuosi sitten oli 16 % paikkeilla. Suhteellisesti katsoen - niin kuin tulee tehdä - kauppamme Neuvostoliiton kanssa on alentunut noin viidellä prosenttiyksiköllä. Tämä ei ole leikin asia. Siinä on eräs selitys ulkomaankauppamme valtavaan alijäämään, kun asiaa perinjuurin tutkii.

  Neuvostoliiton kauppamme on meille taloudellisesti erittäin edullista. Se on sitä nimenomaan sen vuoksi, että me viemme itäiseen naapurimaahamme ensi sijassa konepaja-, puunjalostelaivanrakennusteollisuuden korkeasti jalostettuja tuotteita. Sinne menee suomalaista työtä, suomalaisten ammattimiesten työtä. Neuvostoliitosta me taas ostamme runsaasti talouselämämme tarvitsemia raaka-aineita. Jokainen käsittää tällaisen tavaranvaihdon edullisuuden Suomelle.

  Neuvostoliiton taholta on tähän seikkaan kiinnitetty vuosien mittaan huomiota. Ilmeistä on, että meidän on paremman tasapainon saavuttamiseksi ryhdyttävä ostamaan Neuvostoliitosta enemmän kuin tähän saakka koneita ja laitteita. Kuta paremmin teollisuus- ja liikemiehemme oppivat tuntemaan Neuvostoliiton tuotantoelämää, sitä helpommin tämä käy päinsä. Kehitys on kulkemassa oikeaan suuntaan, mutta työtä se vaatii.

  Tämän kirjoituksen tarkoitus kuitenkin on kiinnittää huomiota uuteen taloudellisen yhteistyön muotoon, joka on pantu alulle Suomen ja Neuvostoliiton välillä. Kysymyksessä ovat ns. suuret projektit, joista jo ovat käynnissä Svetogorskin (Enson) paperitehtaan laajentamis- ja uudistamistyöt sekä Pääjärven metsätalouskeskuksen rakentaminen. Nämä molemmatkin mutta ensi kädessä Svetogorsk, ovat suuria työtehtäviä. Suomalainen rakentaja on vastannut suunnitelmista ja vastaa niiden mukaisten rakennustöiden suorittamisesta suomalaisella työvoimalla avaimet käteen -sopimuksen perusteella. Tiedossa on, että mikään muu Sev-ryhmään kuulumaton maa ei Neuvostoliiton alueella suorita rakennustöitä omalla työvoimallaan.

  Äskettäin allekirjoitettiin Helsingissä Suomen ja Neuvostoliiton hallitusten välinen sopimus Kostamuksen kaivoskaupungin rakentamisesta suomalaisten yrittäjien toimesta suomalaisella rakennustyövoimalla. Nyt otettiin jo varsin rohkea askel uuden taloudellisen yhteistyömuodon alalla, sillä Kostamuksen työt kestävät arviolta 10 vuotta ja niiden kustannusten voidaan arvioida olevan miljardiluokkaa. Työtä tarjoutuu paikan päällä useammalle tuhannelle miehelle. Myös suomalaiselle rakennusaine- ja konepajateollisuudelle Kostamus antaa suuria tilauksia.

  Jo ennen Kostamuksen tuloa kuvaan puhuttiin Siperiaan, Jenisein varrelle rakennettavasta suuresta puunjalostuskombinaatista. Sitä oli tarjottu suomalaisten suunniteltavaksi ja rakennettavaksi. On oletettavaa, että seuraavat neuvottelut, jotka koskevat suurten projektien toteuttamista suomalaisella työvoimalla, käydään juuri Jenisein jättiläistehtaan rakentamisesta.

  On tietenkin täysin selvää, että tällaisten suurimittaisten yritysten tiellä on monia vaikeuksia. Rahoituskysymykset eivät ole niin pääomaköyhän maan kuin Suomen kannalta mitään helppoja asioita. Ainakin eräiden kohteiden maksuksi on Neuvostoliitto tarjonnut laitoksen tuotteita, sitten kun se on saatu toimintaan. Miten suomalainen yrittäjä kykenee selviämään sen maksettavaksi koituvista rakennusaikaisista kustannuksista ynnä sanokaamme siitä kymmenestä vuodesta, jonka kuluessa Neuvostoliitto tehtaan tuotteilla maksaa sen rakentamisen, siinä on ongelmaa aivan liian kanssa. Eiköhän siihen sentään keinoa keksitä.

  Ehkä vaikeimman pulman tulee sittenkin muodostamaan rakentamisen hinta. Puolin ja toisin ollaan jo siihen määrään kokeneita, että kohtuullisesta hinnasta voidaan neuvottelujen avulla päästä yksimielisyyteen. Mutta kun suuren projektin rakennustyö kestää osaurakoidenkin osalta vuosikausia, miten kontrahtia tehtäessä voidaan ottaa huomioon välttämätön kustannusten nousu. Jos elettäisiin normaalia talouselämän tilaa, jossa kyetään melkoisella todennäköisyydellä arvioimaan edessäolevat kustannustason vähäiset nousut, niin hintakysymys ei tuottaisi suuriakaan vaikeuksia. Mutta esimerkiksi nykyisin Suomessa vallallepäässeen tai -päästetyn inflaation aikana on suomalaisen yrittäjän mahdotonta tietää, mitkä ovat rakennuskustannukset sanokaamme kolmen vuoden perästä, jolloin työn tulee valmistua. Tämän epätietoisuuden aiheuttaman riskin yrittää suomalainen rakentaja tietenkin ottaa varteen siten, että mätkäyttää summassa urakkahintaan ylimääräistä niin ja niin monen kymmenen prosentin verran. Tässä toistuu sama, mikä on joskus ennenkin, esim. 1950-luvun alussa, vallinnut suomalais-neuvostoliittolaisissa kauppasuhteissa. Kun suomalainen toimittaja silloin esitti melkoiset riskivaraukset, vastasivat neuvostoliittolaiset kauppakumppanit, että te koetatte myydä meille inflaatiotanne, mutta sitä me emme osta. Tämä sama juttu toistuu nyt ja se tapahtuu aikana, jolloin meidän tulisi kyetä etulyöntiasemaamme hyväksikäyttäen solmimaan monia suuria sopimuksia rakennustöistä Neuvostoliitossa.

  Inflaation haittavaikutuksista puhuvat kaikki ja kaikille tuo jokapäiväinen elämä nämä haittavaikutukset aina ruokapöydän ääreen saakka. On uskomattoman vaikeaa pysäyttää inflaatio, vaikka jokainen osapuoli tietää, että se on välttämätöntä. Kun niin aidolla vakaumuksella todistetaan, että Neuvostoliiton kauppa on tärkeää ja kun jokainen näkee, kuinka merkittäviksi taloudellisille suhteille suuret rakennushankkeet tulevat muodostumaan, ei luulisi olevan vaikeaa asettua ehdoitta rintamaan inflaation pysäyttämiseksi.

  Tässä kirjoituksessa on tuotu esille yksi uusi näkökohta inflaationvastaisen taistelun tukemiseksi.