Hajamuistoja menneiltä päiviltä

Kajaanin Lehti 124/23.10.1918

Ryssien maasta karkottamista valmistellessa oli maamme jo kesällä v. 1917 jaettu piireihin, joilla oli pääpaikkansa ja josta käsin johdettiin kesällistä salaista "palokunta"-toimintaa piirissä. Yhden piirin "pääkaupunkina" oli Kajaani, jonka alle kuului koko Kajaanin kihlakunta. Lopputalvella sai tilanne toisen luonteen. Marraskuun lakon jälkeen ja jo sitä ennenkin saatiin selvästi huomata, että vasemmistososialistiemme johtomiesten muodostamat punakaartit tulevat ryssäläisen sotaväen kanssa yhteistoimintaan, jos puhdistustyöhön ryhdyttäisi Suomessa ja syytä oli epäillä, että vallanhimoiset sosialistijohtajat Venäjän suuren vallankumouksen esimerkistä hurmautuneina voisivat antaa johtamilleen joukoille kapinamerkin, huolimatta siitä, että elettiin yhdessä maailman kansanvaltaisimmassa maassa. Oireet olivat sangen epäilyttävät, kanssakäyminen punakaartien ja ryssän sotaväen kanssa jatkui koko talven ja nyt aikoivat vähitellen nekin, jotka olivat pitäneet suomalaisen työmiehen kansallistuntoa niin korkeana, ett`eivät he voisi perivihollisemme kanssa käsikädessä alottaa veljesveren vuodattamista, nyt sellaisetkin muuttivatkin kantansa ja alkoivat uskoa, että niin todella tulisi tapahtumaan. Suojeluskunnat olivat perustetut tosin v a i n ryssien karkottamiseksi maasta ja estämään heitä konnantöitä suorittamasta, mutta se tulisi myös vastustamaan isänmaansa ja kansallisuutensa pettureita.

Suojeluskuntien toiminnan yhtenäistyttämiseksi oli maamme jaettu piireihin. Kajaani ympäristöineen kuului Kuopiossa olevan piiripäällikön ratsumestari Malmin alle ja myöhemmin vakiintui Pohjois-Savon ja Kajaanin sotilaspiiri sille viralliseksi nimeksi.

Sotaväki oli muodostettava hallitusta suojaamaan, se katsottiin lopulta aivan välttämättömäksi, kun punakaartien vallattomuudet alkoivat saada yhä verisemmän luonteen. Oli jo eräissä hallitsevissa piireissä ollut pohdinnan alaisena eri joukko-osastojen muodostaminen ja olipa jo niille nimetkin suunniteltu. Taisi olla aika kulumassa tuossa tammikuun keskivaiheilla, kun saatiin kuulla ensi kerran, että meistä Kajaanin seutulaisista muodostettaisi K a j a a n i n  S i s s i - R y k m e n t t i. Yleensä oltiin nimeen alusta lähtien sangen tyytyväisiä jo siitäkin syystä, että se viittasi aikoinaan kunniakkaasti isänmaallisen velvollisuutensa täyttäneihin partiolaisiin, sisseihin, jotka ryssäläissotien aikoina kaikin keinoin hälyyttivät verivihollistamme. Sen perästä rintamalla ollessamme, tuli nimi yhä rakkaammaksi ja varmasti jokainen siellä olija tulee kunnialla muistamaan mihin joukkoon hän kuului.

Punakaartit varustautuivat etelässä kuumeisella kiireellä. Aseita saapui Venäjältä vaunulastittain ja pääpaikkoihin saatua niitä alettiin hajottaa yli maan. Mutta suojeluskunnatkaan eivät olleet toimettomia. Saksasta saapui aselähetyksiä useita Pohjanlahden rannoille, missä ne purettiin kaikessa hiljaisuudessa ja punakaartilaisten tarkasta nuuskimisesta ja vartioimisesta huolimatta onnistuivat lastien purkajat ja maihin kuljettajat toimia niin varovasti, ett`eivät punaiset saaneet käsiinsä juuri mitään. Rautateillä lähetys edelleen kuhunkin paikkaan tuotti eniten vaikeuksia, mutta milloin pelattiin se varovaisuudella, milloin röyhkeydellä ja monessa tapauksessa tulivat ne kuin tulivatkin perille.

Kuopiossa ilmestyvä sosialistilehti "Savon Työmies" kertoo 15:nnessä numerossaan, kuinka aseita on saapunut lahtareille Kuopioon vaunulastillinen. "Porvaristo varustautuu lahtaamaan" oli rubriikki ladottu sangen näkyvillä kirjaimilla kahdelle palstalle. Siinä kerrotaan se yöllinen tapahtuma, jolloin kuopiolaiset lahtarit murtautuivat erääseen lukittuun vaunuun, tyhjensivät sen siellä olevista aseista ja mainitaanpa osanottajatkin nimeltään. Lehden seuraavassa numerossa oli uudempia tietoja samasta tapauksesta ja lopussa kerrotaan, että "lahtarien joukossa oli ennen mainittujen lisäksi heilumassa ylioppilas Elja Rihtniemi Kajaanista".

Olipa siellä muitakin kajaanilaisia, jotka lauantaiaamuna 19 pnä tammikuuta toivat tavarajunassa saapuen kaupunkiimme 6 ameriikkalaista kuularuiskua. Iisalmella olivat he yöpyneet, jolloin siellä sikäläiset punakaartilaiset olivat varastaneet patruunarullat ruiskuista, joten ne alussa olivat aivan käyttökunnottomat, kunnes myöhemmin saatiin sijalle toisia. Punakaartilaisillemme oli kyllä ilmoitettu Iisalmelta, että tavarajunassa tulee aselähetys "lahtareille" ja olipa heikäläisiä asemalle kerääntynyt suuri joukko, mutta röyhkeällä menolla ja äkkipikaisella toiminnalla saatiin kaikki ruiskut omien miesten käsiin, jotka kätkivät ne ja pimeän tullen veivät "aktivistikansliaan".

"Järjestökaartin" jäsenet olivat hermostuneita. Joka postijunan tullessa olivat he asemalla mieslukuisasti, jos jotakin tapahtuisi. Myös olivat he radan varren miehittäneet kivääreillä varustetuilla vartijoilla, ett`ei mitenkään heidän asioihin sekaantumatta olisi voinut tuoda aseita rautateitse kaupunkiin tai edes sen lähistölle.

Maanantaina 21 p. tammikuuta tuli asemallemme pari tavaravaunua, jotka punakaartilaisista näyttivät sangen epäilyttäviltä. Koska vaunuja ei vielä avattu heidän pyynnöistään huolimatta ja näytetty sisustaa sai asia yhä vakavamman luonteen. "Järjestökaarti" kutsuttiin koolle kesken kiireintä työaikaa, kiväärejä käytiin hakemassa lainaksikin kansakouluilla majailevilta ryssän soltuilta ja työväen talolta marssittiin uljaasti asemalle, piiritettiin se ja estettiin kaikkinainen yhteys sieltä muualle. Senjälkeen vaadittiin nähtäväksi vaunun sisäpuoli ja koska näytti olevan turha vastustaa, suotiinkin heille se ilo. Hämmästys heidän kesken oli yleinen, kun vaunuissa ei ollut mitään, ei edes vähäisintäkään aselaatikkoa tai murha-aseita. Noloina palasivat piirittäjät päämajaansa takaisin ja tunnustivat "haukanneensa lunta", kuten eräs heistä oli huomauttanut.

Ase-etsintöjä panivat heidän miehensä sentään vielä toimeen. Useampia kertoja joutui postimestarin poni kuormineen epäilyksenalaiseksi ja totta onkin, että kyllä herättääkin sellaisen tunteen kuin jotakin hyvin salaista kuormassa kuljetetaan, kuin se on peitetty monilla niinimatoilla. Useat kerrat sorkkivat punakaartilaiset kuorman sisällön, jonka postimestari viattomasti käytti pienviljelyksessään.

Aikaisemmin oli jo johtavissa piireissämme ollut keskusteluja ja sommitteluja jonkinlaisten kurssien järjestämiseksi lähellä kaupunkia. Vimpelin kurssien mallin mukaan ajettiin siellä olleiden ylioppilaiden Eljas Väyrysen ja Erik Strömbergin y.m. ohjauksella totuttaa kurssilaiset sotilaselämään ja kehittää heidän tietojaan ja taitojaan sotilaallisilla aloilta, että puolestaan voisivat tarpeentullen ryhtyä johtamaan. Kurssit suunniteltiin kestämään viikon tai pari ja olisi niillä ollut kymmenkunta miestä. Ne olisivat tulleet sijaitsemaan jossakin lähitienoilla. Pikaisen sodan syttyminen esti tuumien toteuttamisen.

Samana iltana kun punakaarti "haukkasi lunta" oli suojeluskunta kutsuttu koolle kaupungintalolle. Kun ensiksi oli harjoteltu puukivääreillä, ryhdyttiin jakamaan miehet eri osastoihin, aseiden mukaan. Ensiksi kivääriosasto, sitten käsiaseosasto ja sitten aseettomat. Kivääreillä tai mauser-pistooleilla varustettuja oli likelle parikymmentä ja kahdeksalle heistä oli jaettu vielä käsipommit, joiden vaikutus ja teho tunnustettiin tinkimättömän suureksi. Lisäksi vahvistettiin hälyytysmerkit ja paikka johon vaaran sattuessa tuli kokoutua y.m.s.

Urho Kekkonen