Alakerta

Kajaanin Lehti 80/21.7.1920

Sisälläpito: "Akkojen viikko", Runnin ruotsalaiset; "lihunik".

Kesässä on heinäntekokiireineen ja muine touhuineen päästy jo niin pitkälle, että on paraikaa kestämässä n.k. "akkojen viikko", joka on ollut kautta aikojen kuulu vesipitoisuudestaan. "Akkojen viikon" kuluessa useastikin vielä parhailla heinäajoilla on satanut, milloin Saaran, Reetan tai Johannan milloin Magdaleenan, Olgan tai Kirstin päivinä vettä kuin saavista kaataen ja kastellut luo`ot. Edellämainitussa järjestyksessä on almanakkaan koko viikon ajaksi vaimojen nimiä piirretty. Mikä sitten syynä lienee, kuin niin koko naisten viikko on vain mahdollisimman vesiperäistä.

Tätä kirjoittaessa on ollut Reetan nimipäivä koko vuorokauden. Aurinko paistaa pilvenmöhkäleiden raosta. Tuulee kylmästi, viimaa kuin syysahavoitten aikana. Mutta ei jaksa sataa. Mieli tuntuu Reetalla olevan näyttää taas tapansa, mutta joku voittamaton voima on asettunut poikkihankaan ja sadetta vain ei synny.

Hiukan omituista, sillä miesmuistiin ei Reetan päivä ole satamatta ollut.

Naisten viikko alkoi muuten aivan säännöllisesti. Näet maanantai-päivä, ja se oli Saaran, oli sangen vesiperäinen, satoi ilkeästi ja tuuli tuimasti. Kasteli pahoin monen heinämiehen ja monen heinättömänkin!

Miksi nyt loppuviikko kehittynee? Toivotaan, että kansa saisi rauhassa heinätyönsä päättää, ja että "akkojen viikko" lopettaisi edes täksi kesäksi vesitaipumuksensa.

Joka tapauksessa lähetämme nimipäiväonnittelumme Saarasta Kirstiin. Kelle kelpaa, kuitatkoon kiitollisuudella, ken halpa-arvoiseksi katsoo, sille anteeksi suomme typeryytensä.

Samalla toivomme lukijoille kohta alkavalle mätäkuun ajalle kovia hermoja ja hyväntapaista ruoansulatusta, sillä kaikissa "valon soihduissa" on tänä aikana legioona kaikenkarvaisia, keksittyjä mätäkuun uutisia, alkaen kooltaan hirvittävistä merikäärmeistä ja päätyen pienimpiinkin kotieläviimme. Aivojenpehmennystä potevat kesätoimittajat niitä rustaavat lukijoiden kauhuksi ja pelotukseksi. Sydämettömiä ihmisiä ne kesätoimittajat.

Huomautamme myös tietävämme, että Jaakko heittää kylmän kiven veteen. Jaakoppi on ensi tulevana sunnuntaina, joten kukin käyttäköön hyvin etsikkoaikansa ja rypeköön Vellamon neitsyjen helmassa sen ajan minkä nahkansa veden vielä lämpimänä ollessa kestää.

*

Iisalmen Runnilla on taasen tänäkin kesänä käynyt vetten tykö halajavia ja parannusta kaipaavia ihmisiä. Siellä lähtee syylät, savipuolet, kesakot ja rohtumat, siellä kaikkoaa vatsanväänteet, ja kaikkinaiset sisusviat, pois pilvenevät siellä hetken aikaa juotua ruostevettä myöskin halvautuminen, reumatismi j.n.e. Siis vastaa Runni suunnilleen Illodinia, joka sangen taattu on tähän asti ollut kaikkien mahdollisten taudintapausten sattuessa.

Ainakin ennenvanhaan olivat suomenkieliset Runnilla enemmistönä. Ihmeeksi vain joskus oli "kapula"-kieltä kuultu. Mutta mitä kertoo nyt eräs ystävämme, ken piipahti Runnille, ei tosin niinkään paljon paranemisaikeissa, sillä erikoisia, ankaria taudinkohtauksia ei hänellä ollut, vaan paljaastaan harrastuksen vuoksi. Näinpä kertoi tuo kaupunkilainen, ettei kuule enää Runnin hotellirakennuksessa tai edes sen tienoillakaan suomenkielellä puhuttavan. "Kapula"kieli siellä vallankukkuloilla kukkuilee, se jalkoihinsa on suomen polkenut. Senpävuoksi ovat ruotsinkielen polittajat karkottaneet, vareksetkin pois koko Runnilta, kertoi kaupunkilainen.

Ja lisäksi on ero suuri sen kansan välillä, ken hotellissa asuu ja sen ken on ulkopuolelle sitä sortunut. Patriisit ja plebeijit siellä nyt ovat, joitten molempien välillä ei rauhaa ole ollut eikä tehty.

Ei aikonut kaupunkilaisemme Runnille mennä. Sanoi siihen "kapula-"-kieleen kyllästyneensä. Ja jutteli paljon lisää, jonka parturissa käydessänne voitte kyselemällä saada selville. Hän näet oli kansanopettajaparturimme.

Asiasta mekin tahdomme sanasen sanoa. Ilomielin toiseltapuolen Runnin asiaintilan toteamme, sillä todistaahan ruotsikkojen Betesdan-lammikolla olo, että he parannusta kaipaavat. Raihnaista ovatkin väkeä, kuinkahan täällä Suomen maassa pärjäävät lainkaan. Suomalaisten terveydentila on erinomainen, ei tarvitse Runnillakaan käydä.

Ja mitä Runnin vareksiin tulee, niin terve menoa! kunhan eivät tänne tule.

Ja jos lisäksi ruotsikot ovat kovin kauan Runnilla niin pannaan suomalaistumaan. Vai aikovatko nuo sen Wilsonin 14:nnen pykälän nojalla ryhtyä Runnin Ruotsiin hinkkaamaan? Siinäpä sekin pulma.

Kaiken ratkasuksi paljastamme sananlaskukokoelmastamme sopivan otteen: - Maassa maan tavalla, tai maasta pois. Jos sitä toteutetaan, niin hyvä tulee.

*

"Suomen Sosialidemokraatissa", tuossa "porvarien hännystelijässä", on pakinoitsijana Sasu Punanen [Yrjö Räisänen]. Ja sama Sasu sai kunnian olla mukana Virossa Tarton rauhanneuvotteluissa. Virosta saamiaan vaikutteita on hän nyt lehden palstoilla esilletuonut. Esimerkiksi tämän: Hän ehdottaa, että niistä henkilöistä, joita ennen "lahtareiksi" kutsuttiin, ryhdyttäisiin käyttämään nimitystä lihunik, joka on eestiläinen sana ja on suomeksi teurastaja. Ehdotus on saavuttanut monen kommunistilehden kannatuksen.

Vähäisestäkin sitä keritään keskustella ja ajatuksia vaihtaa kesken maanalaisen agitatsioonin ja kommunistisen myyräntyön!

Muuten miksi mennä merta edemmäs kalaan? Ellei vastustajien haukkumanimi "lahtarit" enää miellyttä niin muutettakoon "lihanikkareiksi". On ainakin suomalaisperäinen. Ja yhtä hyvä kuin lihunik. Kai naapurit huomautuksen onkeensa ottavat, vaikka se tuleekin tältä taholta.

Erasmus