|
Hajamuistoja menneiltä päiviltä III. Suojeluskunnan aikoja Kajaanin Lehti 116/4.10.1918 Etelä-Suomesta saadun mallin mukaan järjestettiin täälläkin kaupunkiin suojeluskunta, tarkotuksessa turvata asukkaita kaikellaiselta mielivallalta, harjotettiinpa sitä miltä suunnalta tahansa. Todellinen tarkotus oli: ensi talvena karkotetaan ryssät maasta! Sitä varten Pohjanmaalla purettiin saksalaisista laivoista aseita koko syksyn ja sitä varten saapui maahamme yhä useampia Saksassa sotakoulutuksen saaneita jääkäreitä, joiden tehtävä oli ohjata suojeluskuntien miehistöä. Mekin saimme kaupunkiimme yhden, nim. J.B. Jauhiaisen, nykyään jääkäriluutnantti, joka vielä siihen aikaan käytti visusti Taskisen nimeä ja hän antoi meille sotatietoja. Kolmastoista päivä marraskuuta perustettiin tänne suojeluskunta, valittiin sille johtaja ja esikunta sekä jaettiin miehet ryhmiin. Seuravan päivän iltana johti nykyinen jääkärieversti Aarne Sihvo harjotukset siten muodostettujen ryhmien johtajille ja varajohtajille, sekä piti luennon sodankäynnistä yleensä. Aina olen ylpeydellä muistava ja mainitseva, että hänen johdollaan tein ensimmäisen ryhmäkaartoni ja hän antoi m.m. minulle ensimmäiset ohjaukset sotilaan ohdakkeisella polulla. Sihvo oleilikin seudullamme jonkun viikon m.m. silloin kun Haminan punakaarti marraskuun 24. pnä saapui rankaisuretkelle Kuopioon. Huhuttiin näet, että sama huligaanijoukko ulottaisi retkensä tänne asti ja suojeluskunnan kansliassa oli telefonipäivystäjä koko sen ajan, minkä haminalaiset mellastivat Kuopiossa, josta olisi tieto lähetetty milloin ne ovat lähteneet tännepäin. Meillä oli monet suunnitelmat retken keskeyttämiseksi tänne ja vankka aie oli, ett`emme pakene pois kaupungista huligaanien tullessa, vaan ryhdymme ponteviin toimenpiteisiin niitä vastaan. Kaikki toimet raukenivat, kun rankaisuretkikunta 26 p. pyörsi Kuopiosta takaisin etelään. Kajaanissa ollessaan käytti Sihvo Pinomaan nimeä ja vietti aikansa suurimmaksi osaksi postimestari [Teodor] Strömbergin Jylhä nimisessä huvilassa Sokajärvellä, aina välillä käyden kaupungissa ohjaamassa harjotuksia. Mm. on hän lausunut eräälle haastattelijalle vapautussotamme aikana kertoessaan retkistään, että viimeinen eli kahdeksannen kerran tultuaan salaisesti Ruotsista Suomen rajan yli, hän viipyi jonkun aikaa Kajaanissa, "jossa ryhdyin harjoittamaan nyt niin kuuluksi tulleita Kajaanin sissejä", kuten hänen oma lausuntonsa kuului. Kuten tunnettua, on Sihvo myös runoilija, onhan hän julkaissut runokokoelman "Seitsemäskolmatta" ja hänen Jääkärin laulunsahan on kaikkien huulilla. Hänen sepittämänsä on myös "Laulu Galilean Kaanasta", joka sisältää 38 säkeistöä ja on sen sanat sovitettu Nortamon "Palokuntalaisten veisun" säveleeseen. Laulussa kerrotaan suurlakon aikuisista tapauksista Kajaanissa ja viimeinen säkeistö, jossa esitellään laulun tekijät, kuuluu näin: "Laulu uusi on tää ja sen värkäsi nää urhot Mommilan taistelun kuoman On Sicher kans` työs` sekä vielä yks` mies, joka kuuluisa on spionaali". Mommilan taistelun sankarilla tarkotetaan Ville Kalervoa joka oleskeli silloin täällä, Secher on tietysti Sihvo ja "kuuluisa spionaali" Aarne Korhonen Kajaanista. Kuten yli maan, oli seudullemme myös perustettu n.k. työväen järjestökaarti ja lie siihen kuulunut useampia satoja jäseniä. Kivääreitäkin sillä oli toistasataa ja sotilaallinen järjestys vallitsi. Johdosta lie sentään riippunut, että täällä se ei ryhtynyt mihinkään yltiöpäisiin tekemään, vaan pysytteli hiljakseen. Kun n.k. suurlakko alkoi Suomessa marraskuun 14 p:ää vasten yöllä, ulottui se tänne Kajaaniinkin. Torstaina marraskuun 15 päivän aamulla kulkivat lähetystöt kaupasta kauppaan ja vaativat ne suljettaviksi, kaikki pyörät seisovat, kuten Tokoi oli uhannut ja vallan kaupungissa otti käsiinsä työväentalolla hallintonsa pitävä suurlakkokomitea. Se kehotti kaupungin valtuustoa kokoontumaan ja myöntämään sille käyttövaroiksi Smk 5000:-, johon kehotukseen valtuusto alistui ja myönsi työväen järjestökaartille sanotun summan viikkottaisella tilintekovelvollisuudella. Suojeluskunta oli kutsuttu koolle torstai-iltana ja päällystö antoi määräyksen, että seuraava yö täytyi pitää patrullia kaupungilla. Määräys kyllä peruutettiin, kun valtuuston päätöksestä tuli tieto ja järjestökaartille oli luovutettu vartiointi. "Niinpä tyynesti vaan käy he kustantamaan lakkopatrullin päivätyöpaikkaa Lahtikaarti se, hoi; sitä ymmärrä ei Aejmelaeus jo korttinsa pakkaa" 34:s säkeistö Nousi näet suurlakon loputtua kysymys suojeluskunnan kokouksessa valtuuston toiminnan johdosta ja eräät jäsenet katsoivat sen menettelyn olevan suoranaisen epäluottamuslauseen nimenomaan valtuuston itsensä kehotuksesta perustettua suojeluskuntaamme kohtaan. Toiset taas tahtoivat tällaisenkin uhalla säilyttää rauhallisuuden kaupungissa. Metsänhoitaja Aejmelaeus erosi tällöin suojeluskunnasta, joka hyväksyi valtuuston kannan asiassa. Suurlakon alkupuoliskolla säilyi näennäinen rauha ja entinen järjestys kaupungissa, vaikkakin lakkovahdit valvoivat m.m. telefonikeskusteluja, joita ei saanut suorittaa muista kuin elintarveasioista. Sunnuntain seutuvilla sitten sattui muutamia yleistä järjestystä häiritseviä tapauksia. Suurlakkokomitea oli määrännyt asioitsija Albin Tolosen vangittavaksi yhteiskunnalle vaarallisena henkilönä ja koska hän oli uhannut joitakin kuormain tarkastajia, jolloin "Sanan patrulli vei päävahtihin Hei, se mies meitä pilkata tohtii. Hän on pantava kiin` niin hän vangittin hänet silloin [...] Jopa kuuluupi tää käsky kylmä kuin jää kolmekymmentä miestä nyt matkaan. Miehet rohkeempina sotasankareita Ala-Jussille marssissa matkaa." 15:s ja 16:s säkeistö Kolmenkymmenen miehen voimalla lähti järjestökaarti siis muutamana pimeänä iltana Alppoa vangitsemaan, mutta kun tämä jyrkällä äänellä kysäsi, mitä miehillä on hälle asiaa, niin "Miehet pelkurit sai tämä kysymys vain piilopaikkoja katsastamaan Oli kuulleet he kai että Alpolla ain` oli pistooli ja käsi varma. Oli pistooli sen Mauser-mallinen, sitä miestä on viisainta välttää. Sikspä empi he siin` käydä Alppohon kiin` kunis huomasit haksahtaneensa." 18:s ja 19:s säkeistö Vangittava karkasi ja noloina saivat kiinniottajat palata tyhjin käsin työväentalolle, jossa "isät istuvat työss`, sysimustassa yöss`". Poliisilaitostamme vastaan ryhtyivät "vallanpitäjät" nyt rettelöimään. Uuden järjestysmiehistön he asettivat entisen paikalle, komisarion virkaa hoitamaan määrättiin työmies Ilmari Vuori. Kuitenkaan uudet eivät olleet kuin jonkun tunnin toimessaan. Vihdoin loppui tuo surullinen suurlakko ja elämä taas alkoi kulkea entisiä uriaan. Valtuusto maksoi järjestyksenpidosta lakon aikana vaaditun summan järjestökaartille ja tilanne palautui entiselleen. Urho Kekkonen |