Muistiinmerkinnät 25.1.-5.2.1918

Iisalmelle

Perjantaina tammik. 25 p.nä (1918)

istuin tylsistyneessä mielentilassa latinan tunnilla ja kuuntelin Wäinö Matti Pöystin soinnutonta ääntä, kun ovelle yhtäkkiä koputetaan ja sisään ilmestyi Isi-maisterin naama. Hän supatti hetken W.M.P:n korvaan, jolloin jo arvasin millä asioilla mies liikkuu ja luuloni osottautui todeksi, sillä maisteri vinkkasi minut luokseen ja ilmoitti että klo 1/2 4 aikaan lähtevälle tavarajunalle täytyi minun kiirehtiä täysissä varustuksissa. Samalla tavoin kutsui Isi VIII luokalta Enwaldin Gunnarin, joka lähti luokasta jättäen kesken taululla todistettavansa teoreeman. Riensin luokkaan, kokosin kirjani ja lausuin luokalle: Terve vaan terve sekä lähdin pikavauhtia kotiin. Sydämeni pomppaili toivosta päästä hiukan tutustumaan nykyaikaiseen seikkailurikkaaseen elämään, ja mielestäni kuvittelin kaikellaisia, sillä enhän tiennyt minne meno suuntasi, kenties Viipuriin tai muualle etelä-Suomeen. Kaikkea kuvittelin, mutta pelkoa en tuntenut.

Kotona laitoin itseni lähtövalmiiksi ja riensin asemalle. Mennessä poikkesin sentään konduktööri Laitiseen, jonka Yrjö-pojan punakaartilaiset ampuivat. Vanhemmat olivat kovin suruissaan. Asemalle saavuin hyvään aikaan, ostin piletin Iisalmeen ja astuin vaunuun. Siellä oli seuraavat miehet: ryhmäp. yliopp. Erkki Strömberg, yliopp. Viljo Hyvärinen, räätälimestari Janne Björklund, farmaseutti Ilmari Hyvärinen, lukiol. Gunnar Enwald, yliopp. Hannes Leinonen, yliopp. Kullervo Keravuori, första reservimies Pinne Hortling (oli myöhästyä junasta, sai juosta koville), ja allekirj. lukiolainen. Kova sakki! Matka kului tavarajunamalliin, jylläten ja puhisten. Sukevalla sain Raussin Valtterilta, luokkatoveriltani hiukan leipää ja voita, joten sain syödäkseni. Laulaen ja mukavia jutellen saavuttiin Iisalmeen. Jo matkalla saimme tietää matkamme päämäärän. Oli näet ensi yönä klo 12 tulossa rautatielakko ja iisalmelaiset pyysivät apua meiltä, että saapuisimme pitämään kahta veturia vallassamme säilyttääksemme etappiyhteyden Kuopio-Iisalmi-Kajaani. Sukevalla jo saatiin tosin tieto, että lakko ei koske kuin rataosaa Simola-Viipuri, mutta menimme Iisalmeen saakka. Asemalla oli meitä Huugo Piippo vastaanottamassa ja vei ensin yhteiskoululle, jossa sikäl. suojeluskunta harjotteli, ja sitten Hotelli-Iisalmeen, jossa söimme jumalattomasti. Siellä maistelivat pojat hiukan ja tultiin kaikkien kanssa sinuiksi. Pinne Hortling on hauska mies. Syötyä mentiin asemalle, asemakirjuri Soinin (mies alaalla käynyt) huoneeseen yöksi, kävästiin vahdissa olemassa puoli tuntia ja nukuttiin yö siellä. Seuraava hummattiin kaupungilla, oltiin miltei koko aika maamittari Kainuvaarassa + Kaatin Vienassa ja postijunalla lähdettiin takaisin Kaanaaseen. Tolosen Alppo tuli Ruotsista ja oli hutikassa kuin käki. Rahaa oli poika saanut törkeästi 13 tuhatta. Matka tultiin II luokan vaunussa ja hyvin salaperäisinä ilmestyimme Kaanaan asemalle, jossa punakaartilaiset olivat nuuskien vastassa. Samana iltana oli tanssit kaup. talolla, joissa olin mukana. Soini oli niin hutikassa, että piti miltei väkisin viedä kotiinsa. Tanssin hurjasti ja koska oli kaunis ilma niin kävelin hiukan iltasella jonkin likan kanssa.

Seuraavana sunnuntaina olin suurissa harjotuksissa seminaarilla ja ne kestivät klo 1-4. Iltasella olin huviretkellä Polvilaan ja tanssin siellä hurjasti. Kesken kaiken hälyytettiin kaupunkiin, jossa saatiin tieto, että kaikkialla on syttynyt ilmisota suojelus- ja punakaartien välillä. Meitä jäi vahtiin Strömbergin aktivisti kansliaan Eero Rihtiniemi, A. Tolonen, O. ja E. Puranen, minä sekä huoneen asukas jääkäri Taskinen o.s. Jauhiainen. Yöllä patrulleerattiin, muttei mitään näkynyt. Seuraavan päivän illalla tuossa klo 9 aikaan kutsuttiin suojeluskunta koolle kaup.talolle ja siellä oli aie ottaa ryssiltä aseet pois. Ylipäällikkö luutnantti pankinjohtaja Lindberg "paskansi housuisa" kuten Papin-Eljas hänen kuullensa sanoi ja tahtoi, ettei niitä otettaisi. Miehistön vaatimuksesta lähtivät Lindberg ja Strömberg sekä sähkölennätinkonttorin päällikkö Salovaara (tulkkina) Eero Rihtniemi ja minä (pikalähetteinä) kansakoululle, jossa ryssät majailivat. Lyhyehkön keskustelun jälkeen niiltä saatiin siellä ollut yksi Berdan-kivääri, jonka minä sain saattaa odottavien miesten luo kaup. talolle. - Pojat hurrasivat. Nyt lähti sieltä toista ryhmää miehiä Aleks.kadun kansakoululle, jossa olevat ryssät luovuttivat aseensa toistakymmentä ja tuhansia patruunia.

Kuopio

Helmik. 4 tai 5 p:nä tuossa klo 1 aikaan yöllä herätettiin kaikki Kaj. Yhteiskoululla majailevat kaup. suojeluskuntalaiset ylös ja sanottiin, että nyt lähdetään Kuopioon auttamaan sikäl. suojeluskuntaa punaisia vastaan, jotka olivat vallanneet siellä ryssän kasarmin ja pitivät siellä puoliaan. No mikäs siinä, lähdetään vaan, tuumasivat A-osaston miehet. Seminaarilaiset myös aikoivat yhtyä. Niinpä niin, moni aikoi kävästä kotonaan hakemassa kunnolleen päälleen, muttei kerkiä sanottiin. Odotettiin ja odotettiin kun tuotiin sana, ettei meidän esikunta aio laskeakkaan lähtemään. Hortlingin Pinne ja Röngän Osku tulivat ja sanoivat, että heillä lähdetään vaikka hevosella. He kiihottivat miehiä niin kauan, että useampi mies vaati päästä sinne. Hetken rähäkän perään komennettiin lähtövalmiit riviin ja annettiin 5 berdania matka-avustukseksi ja kun seminaarilaiset saapuivat lähdettiin asemalle. Siellä oli veturi ja pari kolme vaunua valmiina viemään meitä Kuopioon. Kaikki lähtijät eivät kyllä tulleet mukaan, muutama oli perheen mies, joita ei vanhemmat laskeneet.