I Puheita ja lausuntoja

24. Tasavallan Presidentin radio- ja televisiopuhe 11.9.1971

Kansalaiset,

Olemme parhaillaan todistamassa erään historiallisen aikakauden vaihtumista Euroopassa ja koko maailmanpolitiikassa. Muutokset, joita tietysti on tapahtunut jatkuvasti, ovat nyt kehittymässä laadullisten asemesta jo rakenteellisiksi. Niitä on havaittavissa suurvaltojen keskinäisissä suhteissa, sotilasliittoutumien ja ideologisten ryhmittymien sisäisessä kehityksessä sekä tavassa, jolla maailman johtavat valtiot arvioivat tavoitteensa ja politiikkansa tärkeysjärjestyksen uudelleen.

Rakenteellisia muutoksia on havaittavissa ennen muuta oman maanosamme olosuhteissa. Suomen ulkopolitiikan tehtävänä on pitää huolta siitä, että vihdoinkin alueelle päässyt myönteinen kehitys Euroopassa, kehitys kohti jännityksen lievenemistä ja yhteistyön lisääntymistä, johtaa myös Suomen aseman kannalta myönteiseen lopputulokseen. Myönteinen lopputulos meidän kannaltamme merkitsee Suomen aseman lujittumista ja kansamme hyvinvoinnin edellytysten parantumista. Enempää emme pyydä, vähempään meidän ei tarvitse tyytyä.

Suomen ulkopoliittisena linjana on kansamme turvallisuuden lujittaminen ja hyvinvoinnin takaaminen rauhanomaisen puolueettomuuspolitiikan avulla. Puolueettomuuspolitiikallamme on jo perinteitä ja se tunnetaan kaikkialla. Suomi ei ole ollut minkään kansainvälisen ristiriidan aiheena tai kohteena, mikä seikka osaltaan on vaikuttanut siihen, että Suomi on voinut edistää kansainvälisiä pyrkimyksiä ristiriitojen selvittämiseksi ja rauhanomaisen maailmanjärjestyksen kehittämiseksi. Luonteenomaista ulkopolitiikkamme nykyiselle kehitysjaksolle on nimenomaan toimeliaisuus yhä laajemmilla kansainvälisillä forumeilla, varsinkin Yhdistyneiden Kansakuntien puitteissa, ja osallistuminen yhä uusiin kansainvälisiin tehtäviin.

Tämä kaikki on ollut mahdollista vain siksi, että Suomen suhteet lähialueeseensa ovat vakaat ja vailla ristiriitoja. Ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimukselle perustuvat hyvät ja ystävälliset naapuruussuhteet Neuvostoliittoon ja perinteellisesti ongelmattomat suhteet pohjoismaisiin veljeskansoihimme luovat yhdessä tilanteen, jonka tuloksena Pohjois-Eurooppa on jäänyt kansainvälisten kriisien ulkopuolelle. Näissä puitteissa olemme voineet puolueettomuuspolitiikkamme rakentaa.

Meille varsin läheinen Keski-Eurooppa on valtiollisten suhteittemme kannalta esiintynyt poikkeuksena säännöstä. Vaikka meillä ei ole mitään tekemistä sikäläisten ristiriitojen kanssa, olemme takavuosina kerta toisensa jälkeen huolestuneina seuranneet ongelmien kärjistymistä siellä ja myös kokeneet niiden heijastusvaikutuksia omaan asemaamme. Berliinin nimi esiintyy jälleen uutisotsikoissa. Tällä kertaa se ei kuitenkaan ennakoi kriisin uhkaa, vaan entistä rauhanomaisemman ja turvallisemman kehityksen toivoa.

Suomen hallitus on eilen ehdottanut molempien Saksojen hallituksille neuvotteluja sopimuksista, joilla päätettäisiin suhteiden järjestämisestä Suomen ja näiden maiden välillä. Nyt ottamamme askel merkitsee uutta avausta, mutta samalla johdonmukaista jatkoa tähän asti noudattamallemme Saksan-politiikalle. Kun maailma muuttuu, myös puolueettomuuspolitiikkamme soveltaminen muuttuu, vaikka itse politiikan perusteet pysyvät.

Tähän asti on Saksojen tunnustamiskysymys ollut puolueettoman Suomen kannalta ensi sijassa riidan symboli. Siksi emme ole ottaneet tunnustamiseen kantaa, ja siksi meillä ei ole ollut normaalin kansainvälisen tavan mukaisia diplomaattisuhteita Saksan hallitusten kanssa. Yhteydenpidon niihin olemme hoitaneet käytännön vaatimalla tavalla ja täydellistä tasapuolisuutta noudattaen. Suomen hallitus on nyt arvioinut, että yleispoliittinen kehitys on tehnyt mahdolliseksi neuvottelujen aloittamisen molempien Saksojen diplomaattisesta tunnustamisesta. Suomen Saksan-politiikan perusperiaatteen mukaisesti myös tämä toimenpide tullaan hoitamaan siten, että molempia Saksoja kohdellaan tasapuolisesti. Itsestään selvää on, että nyt solmittavat sopimukset eivät tule vaikuttamaan niihin sopimuksiin, jotka Suomella jo on.

Suomen hallitus haluaa saada aikaan lopullisen pesänselvityksen viimeisestä osasta meille tahtomattamme langennutta toisen maailmansodan perintöä. Pyrimme siksi laaja-alaiseen sopimukseen, eräänlaiseen pakettiratkaisuun, molempien Saksojen kanssa. Tunnustamiskysymys on vain osa asiakokonaisuudesta, eikä sitä voida käsitellä erillisenä. Asian luonteesta johtuu, että kannaltamme ovat sopimusten välttämättömiä osia Suomen puolueettomuuden tunnustaminen ja väkivallan käytön nimenomainen hylkääminen, olivatpa kysymyksessä toisen sopimuspuolen omat toimenpiteet tai kolmansien maiden toiminta soimuspuolen alueelta käsin. Väkivalta erilaisissa rooleissaan on hyvin monessa vaiheessa liittynyt Suomen suhteisiin historialliseen Saksaan. Tälle tosiasialle emme voi mitään. Mutta me voimme toimia niin, että väkivallan käyttömahdollisuudet tulevaisuudessa sopimusteitse torjutaan ja Suomen suhteet molempiin Saksoihin tätä tietä kytketään kehkeytymässä olevaan Euroopan uuteen rauhanjärjestelmään.

Suomen ja Saksan historiallisten suhteiden pesänselvityksen kouriintuntuvin kohde on saksalaisten joukkojen suorittama Lapin hävitys vuosina 1944-45. Sekä yksityiseen että yhteisöjen omaisuuteen kohdistuneet aineelliset tuhot olivat tuolloin valtavat. Suomen valtio ei ole koskaan luopunut tästä johtuvista vaatimuksistaan, joskaan ei sopivan foorumin puuttuessa ole niitä esittänytkään. Saksan Valtakunnan ja Suomen välillä vallinneesta sotatilasta johtui monia muitakin avoimiksi jääneitä oikeudellisia ja taloudellisia ongelmia. Kaikkien näiden kysymysten täydellinen ja lopullinen selvittäminen on suhteidenjärjestelysopimuksista käytävien neuvottelujen keskeinen osa.

Kansainvälinen politiikka on muuttumista, milloin peitetymmin, milloin selvemmin. Tämän tosiasian vahvistaa nyt Euroopan kohdalla tapahtuva prosessi, rakenteellisesti uuden tilanteen syntyminen. Se on asettanut Suomen ulkopolitiikan uuden problematiikan eteen: meidän on selvitettävä itsellemme, mitä tuo muutos eurooppalaisissa olosuhteissa vaikuttaa meidän asemaamme, edelleen minkälaiset tehtävät ovat odottamassa kannanottojamme ja vihdoin miten ne ovat ratkaistavissa maan edun mukaisesti. Kun tällaisia ratkaisuja etsimme, on paikallaan ottaa varteen presidentti de Gaullen viisas neuvo: on aina hyvä nähdä maailma sellaisena kuin se on. Saksan kysymyksen poistaminen päiväjärjestyksestä kohdallamme ei ole ainoa juuri nyt ajankohtaiseksi käyvä haaste ulkopolitiikallemme. Niinpä Euroopan turvallisuutta ja yhteistyötä käsittelevän konferenssin hyväksi tekemämme työ saattaa pian kantaa hedelmiä. En tarkoita, että Suomen hallitus olisi luonut kokouksen edellytykset. Tarkoitan, että johdonmukaisella ja kärsivällisellä politiikalla olemme luoneet itsellemme mahdollisuuden toimia menestyksellisesti sitten, kun laaja yhteisymmärrys konferenssin pitämisen edullisuudesta on syntynyt. Tähän vaiheeseen ollaan nyt ratkaisevasti siirtymässä. Asianomaisten hallitusten keskuudessa ei myöskään tietämämme mukaan esiinny epäilyjä Helsingin sopivaisuudesta konferenssikaupungiksi. Järjestelyistä tiedämme selviytyvämme. Kun Suomen konferenssipolitiikka tulee vastaisuudessakin seuraamaan jo vakiintunutta työmetodia, yhteisymmärryksen saavuttamista kaikkien asianomaisten hallitusten kesken, olen vakuuttunut siitä, että saavutamme myönteisiä tuloksia.

Ajankohtaisena ulkopolitiikkamme työlohkona palautan mieleen kauppa- ja talouspoliittiset tehtävämme. Euroopan yhdentymiskehityksessä ovat muutokset ehtineet merkittävään vaiheeseen, muuttuneet rakennemuutoksiksi. Myös tältä osin Suomi on mukana palana pelissä, tahdoimmepa sitä tai emme. Meidän itsemme on pidettävä huolta eduistamme.

Suomen hallitus on päättänyt järjestää suhteensa Euroopan Talousyhteisöön tarkasti puolueettomuuspolitiikkansa pohjalla pysyen. Kysymys kaupallisesta yhteistyöstä EEC:n kanssa on niin suuren luokan kysymys, että on täysin luonnollista, jos sen tiimoilta esiintyy erilaisia mielipiteitä. Olen kuitenkin havainnut, että eräät EEC-politiikkaamme arvostelevat henkilöt ovat lainanneet sellaisenaan skandinaavisissa naapurimaissamme esiintynyttä yleistä EEC-kritiikkiä yrittäen soveltaa sitä meidän tilanteeseemme. Kuitenkin Suomen politiikka lähtee tykkänään eri pohjalta kuin läntisten Skandinavian maiden EEC-politiikka. Meillä ei ole koskaan harkittu eikä tulla harkitsemaan liittymistä tai assosioitumista EEC:hen. Tältä osalta arvostelu on hyödytöntä, koska siltä puuttuu pohja. Sen sijaan me tutkimme eri vaihtoehtoja suhteittemme järjestämiseksi yhteismarkkinoiden kanssa, aivan samoin kuin me tutkimme mahdollisuuksia molemminpuolisesti edulliseen yhteistyöhön Euroopan sosialististen maiden taloudellisen yhteistyöjärjestön SEV:in investointipankin kanssa. Suomen hallituksen tavoitteena on aivan yksinkertaisesti saada aikaan sellaiset kauppapoliittiset ratkaisut, jotka turvaavat taloudellisen hyvinvointimme jatkumisen ja kansainvälisen kilpailukykymme. Epäilyksittä tämä on ulkopolitiikkamme keskeisimpiä ja vaativimpia tehtäviä.

Minulta ei ole suinkaan jäänyt huomaamatta, että eräät arvostelijat katsovat myös pelkästään kaupallisen yhteistyön EEC:n kanssa muodostavan uhkan puolueettomuuspolitiikallemme, koska se voi välillisesti saattaa maamme poliittiseen riippuvuussuhteeseen. Tietyissä olosuhteissa tällainen vaara saattaa olla olemassa. Mutta kun kaupalliset sopimuksemme laaditaan sitä silmälläpitäen, että tällaiselta kehitykseltä suljetaan portit, jää vaara enemmän kuvitelluksi kuin todelliseksi. Olen myös varma, että maamme poliittinen johto tulee nyt ja vastaisuudessa pitämään huolen siitä, että kaupankäynti EEC:n kanssa ei johda vieraan vallan kaupalliseen tai poliittiseen infiltraatioon, soluttautumiseen tai tunkeutumiseen maahamme.

Kun olen edellä suhteellisen laajasti selostanut ulkopolitiikkamme uusia tehtäviä, on paikallaan kiinnittää kansalaistemme huomiota maamme omaksuman ulkopoliittisen toimintalinjan yhteen pysyvään peruspilariin: että puolueettomuuspolitiikkaamme luotetaan. Se käsitys, jonka olemme perustellusti voineet kansastamme antaa, nimittäin että kansamme käytännöllisesti katsoen yksimielisenä tukee ulkopoliittista linjaamme, on lisännyt luottamusta ulkopolitiikkaamme ja sen jatkuvuuteen. Minun on kuitenkin sanottava että olen tietyllä huolestuneisuudella pannut merkille viime aikoina maassamme esiintyneet valitettavat ilmiöt, mielenosoitukset, järjestyshäiriöt, joiden perimmäinen tarkoitus on ollut Suomen ja Neuvostoliiton välisen hyvän naapuruussuhteen häiritseminen. Ne ovat, totta kyllä, olleet mitättömiä ja niiden merkitystä ei ole suurenneltava. Mutta jos näitä tuomittavia tekoja hyssytellään, on vaarana, että ne pääsevät leviämään ja silloin niiden torjuminen käy vaikeaksi. Me olemme tähän mennessä päässeet varsin vähällä jälkinatsismista, mikä on omalta osaltaan vahvistanut ulkopoliittista asemaamme.

Suomen ulkopolitiikan on löydettävä oma tiensä muuttuvassa maailmassa. Perustavoitteemme on pysyvä: Suomen itsenäisyyden ja hyvinvoinnin turvaaminen. Myös toimintalinjamme on selkeä: Suomen rauhantahtoisen puolueettomuuspolitiikan kehittäminen. Tältä pohjalta löydämme ratkaisun kaikkiin Suomen ulkopolitiikan edessä oleviin uusiin ongelmiin.