Karhunpalvelus

Kansainvälinen asemamme on varsin erikoislaatuinen. Voidaan sanoa, että samalla kun se on tietyssä mielessä turvattu se on myös erikoisen vaativa. Meille on Neuvostoliiton kanssa solmitussa sotilaallisessa sopimuksessa myönnetty oikeus pysyä suurvaltojen välisten ristiriitojen sivussa, mikä on ensiarvoisen tärkeä etu siinä ukkosilmaa ennustavassa säässä, mikä suurvaltojen suhteissa nyt on vallalla. Tätä oikeuttamme vastaa velvollisuutemme olla sekaantumatta maailman traagillisiin ristiriitoihin. Asia on ymmärrettävä niin, että me voimme puolustaa oikeuttamme pysytellä suurten valtaryhmitysten ulkopuolella ainoastaan sillä edellytyksellä, että me emme tunkeudu puolelle tai toiselle, että me emme omaksu sellaista kantaa, joka sotii ystävyys- ja avunantosopimusta ja siinä hyväksyttyä Suomen erikoisasemaa vastaan.

Tämä meidän erikoisasemamme on koko meidän poliittiselle asennoitumisellemme siksi tärkeä, että me täydellä oikeutuksella toivomme myös muiden maiden ottavan sen huomioon. Me toivomme kaikkien kansojen toimivan niin, että ne tukevat meidän puolueettomuuspyrkimystämme, siten hyväksyen sen kansallisen politiikan, jota me noudatamme. Eritoten me toivomme, että ne kansat, jotka sanovat olevansa meidän ystäviämme - ja muitahan meillä ei olekaan - eivät tietoisesti kohdistaisi meihin nähden sellaisia toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on painostaa meidät pois maailman nykyisissä oloissa täysin erikoislaatuiselta puolueettomuuslinjaltamme tai horjuttaa yleistä luottamusta politiikkamme vilpittömyyteen. Niiden, jotka sanovat katsovansa meidän parastamme, tulee jättää meidät rauhaan, ei sekoittaa meitä vähäisenäkään tekijänä mukaan laskelmiinsa, vaan sallia meidän elää omassa kaukaisessa kolkassamme ja itse hoitaa asiamme olosuhteissa, joiden valtakunnallemme asettamat vaatimukset me omaa etuamme ja tulevaisuuttamme valvoessamme varmasti parhaiten tunnemme.

Tällaiset ajatukset ovat viime vuosien aikana joskus nousseet mieleen, kun on saanut lukea ulkomailla olevien ystävien lausuntoja maastamme. Meille annetaan tunnustusta tai moitetta, neuvoja ynnä varoituksia, ja kaikkien niiden hyvä tarkoitus täytyy pitää epäilysten ulkopuolella. Mutta monet niistä valitettavasti ovat sitä laatua, että niillä vahingoitetaan tai ainakin vaikeutetaan maamme asemaa. Aivan viime ajoilta on tässä suhteessa hyvin kuvaava tapaus, josta ei ole lupa vaieta. Tarkoitamme `Collier`s Magazine` -nimisen amerikkalaisen aikakausjulkaisun lokakuun numerossa ollutta tähtireportaashia siitä, miltä maailma näyttää vuonna 1960 ja mitä maailmassa on siihen mennessä vuodesta 1952 lähtien tapahtunut. Tuossa reportaashissa sotketaan Suomi kuviteltuihin tapahtumiin tavalla, joka on meille varsin epämieluisaa, ehkä haitallistakin.

Tämän journalistisen urotyön juoni on lyhyesti seuraava:

Lehden kokoama kirjailija- ja lehtimiesstaabi on saanut tehtäväkseen luoda todellisuuspohjaisen kuvan kolmannen maailmansodan kulusta. Tämän kuvitelman mukaan rähäkkä alkaa vuonna 1952 Kominformin Jugoslaviassa järjestämästä kumouksesta, joka pian laajenee koko maanpiiriä käsittäväksi sodaksi, Ruotsin, Sveitsin ja eräiden Aasian maiden jäädessä ainoiksi puolueettomiksi maiksi. V. 1952 saa Neuvostoliitto koko Euroopan haltuunsa, v. 1953 alkaa hirvittävä atomipommitus, joka tuhoaa mm. Moskovan ja Washingtonin, v. 1954 Amerikan joukot tekevät maihinnousun Eurooppaan ja v. 1955 Neuvostoliitto on hävinnyt sodan sekä tullut miehitetyksi. V. 1960 on olot Neuvostoliitossa saatu järjestykseen, ja sanottuna vuonna järjestetään siellä demokraattiset vaalit miehitysjoukkojen valvonnassa.

Meitä suomalaisia vavahduttaa tässä kuvitelmassa se, että kun lehti tekee selkoa Amerikan, tai YK:n, joukkojen hyökkäyksestä Neuvostoliittoa vastaan, se osoittaa toisen hyökkäyskiilan kulkevan Suomen kautta: YK:n joukot suorittavat maihinnousun Helsinkiin. `Collier`s Magazine` kertoo valmistelleensa tätä esitystään 10 kuukauden ajan; siinä on käytetty myös parhaita sotilasasiantuntijoita apuna ja tulos on: eräs hyökkäyksen pääsuunta III maailmansodassa tulee kohdistumaan Suomeen ja Suomen alueen kautta Neuvostoliittoon.

Me suomalaiset olemme kuvitelleet aivan toisin. Me olemme lähteneet siitä, että me pahimmankin tapahduttua voisimme kaukaisen asemamme ja vähäisen merkityksemme vuoksi säilyä sodan ulkopuolella. Siihen käsitykseen ja uskoon rakentuu meidän politiikkamme. Ilmeistä on, että Ruotsin puolueettomuuspolitiikka samoin eräiltä osilta perustuu siihen käsitykseen, että sodan vaara Skandinaviassa ei ole samassa määrin pelottava kuin se on Keski-Euroopassa. Ja sitten tulee arvovaltainen amerikkalainen lehti, joka esittää mielipiteensä suuren maansa sotilasauktoriteetteihin nojaten, sekä väittää juuri Suomen olevan erään sodan pääväylän alla!

On muuten hyvin merkillepantavaa tässä amerikkalaisessa ennustelussa, että sen mukaan Ruotsi kuitenkin sodan aikana säilyttäisi puolueettomuutensa. Miten olisi mahdollista, että Ruotsi voisi pysytellä puolueettomana, jos sodan toinen painopiste olisi suorastaan pohjoisessa? Tuntuu siltä, että kirjoittaja on tässä hyvinkin peräänajattelevasti ottanut huomioon Ruotsin nykyisen varsin aran poliittisen aseman ja pyrkinyt sitä puolustamaan vaikkapa vastoin omaa todennäköisyyslinjaansa, mutta samaa armeliasta hienovaraisuutta hän ei ole katsonut tarpeelliseksi osoittaa poiskadotetulle Suomelle. Päinvastoin hän on täyttänyt Itämeren maihinnousualuksilla, jotka Porkkalan tykkien editse tunkeutuen laskevat joukkoja maihin johonkin Helsingin tienoille!

Me täällä Suomessa olemme aina syksyn 1939 ajoilta lähtien olleet ymmällä siitä, miksi Neuvostoliitto on meiltä vaatinut tukikohtaa etelärannikoltamme, ensin Hangosta, sitten vielä laajemman alueen Porkkalasta. Meistä se on aina tuntunut täysin tarpeettomalta Neuvostoliitonkin kannalta asiaa katsoen, tai ainakin puolustamattomalta hätävarjeluksen liioittelemiselta. Jokohan `Collier`s Magazinen` sotilasasiantuntija pakottaa meidät luopumaan käsityksistämme?

Onko tämä amerikkalainen kuvitelma edistänyt rauhan säilymistä, kuten lehti väittää halunneensa tehdä, on asia, josta voidaan olla ainakin kahta mieltä. Mutta meidän suomalaisten kannalta katsoen ei voitane esittää muuta kuin se mielipide, että Suomen uittaminen näihin strategisiin uniin on ollut meille lievästi sanottuna hyvin vähän toivottu teko. Meidän pienen rauhallisen maamme mukaanvetäminen suurvaltojen keskinäisiin välienselvittelyihin on meille vahingollista, eikä sen luulisi olevan tarpeellista valtavilla voimavaroilla pelaavien suurvaltojen omien etulaskelmienkaan kannalta.

Me suomalaiset tarvitsemme vaikeassa asemassa kaiken sen myötämielisyyden, mitä meitä kohtaan voidaan ulkoapäin osoittaa. Me olemme kiitollisia, jos meidän oloistamme esitetään ulkomailla oikeita tietoja, me olemme vilpittömästi hyvillämme, jos maailma ei unohda meitä ja meidän työtämme vapaan suomalaisen kansakuntamme hyväksi. Mutta mieluummin sittenkin unohtaminen, kuin sellainen huomio, jota `Collier`s Magazine` on suvainnut osoittaa.

Veljenpoika