22.12.1964 Helsingissä

LENININ KUNNIAMERKKI

Kun sain tiedon, että korkeimman neuvoston puhemiehistö on suonut minulle Leninin kunniamerkin, täytti tämä tieto luonnollisestikin mieleni suurella ilolla, mutta käsitin hyvin ja käsitän hyvin, että tämä merkittävä ja harvinainen kunnianosoitus ei kohdistu suinkaan minuun henkilökohtaisesti niinkään kuin siihen ulkopolitiikkaan, jota minulla on ollut kunnia edustaa, ja siihen maahan, jonka kansalainen olen.

Kunnianosoitus kohdistuu niihin moniin hyviin työtovereihin, joita minulla on ollut, mutta se kohdistuu myös laajoihin suomalaisiin kansankerroksiin, naisiin ja miehiin, joita en tunne, mutta jotka ovat vuosien ja vuosikymmenien mittaan antaneet tehokasta tukea sille ystävyyden ulkopolitiikalle, jota omilla vähäisillä voimillani olen koettanut olla mukana toteuttamassa.

Kun Leninin kunniamerkki annetaan suomalaiselle miehelle, on sillä hyvin suuri symbolinen merkitys juuri sillä tavalla, kuin Te, Herra Puheenjohtaja (Mikojan) äskeisessä puheessanne mainitsitte. Me tiedämme, että Leninin merkitys Suomen itsenäisyyden tunnustamisessa on ratkaiseva, me tulemme aina sen kiitollisina säilyttämään mielessämme, ja silloin kun Leninin nimellä varustettu kunnianosoitus kohdistetaan meihin suomalaisiin, me annamme sille aivan poikkeuksellisen suuren arvon. Tänä päivänä tuntuu luonnolliselta, että Suomen ja Neuvostoliiton välillä vallitsevat hyvät ja luottamukselliset suhteet. Asiat eivät olleet samanlaiset vielä kaksikymmentä vuotta sitten, jokainen, joka tätä epäilee, voi lukea J. K. Paasikiven puheita vuosilta 1944-46. Näissä puheissa toistuu ajatus, että meidän suomalaisten täytyy omalla toiminnallamme hankkia luottamus Neuvostoliiton taholta.

Mutta vilpittömätkään pyrkimyksemme eivät olisi johtaneet tulokseen, ellei Neuvostoliittoa ja sen johtomiehiä olisi hallinnut rehellinen pyrkimys saada aikaan hyvät suhteet pohjoisen naapurimaansa Suomen kanssa.

Me, jotka parin vuosikymmenen ajan olemme, voidaan sanoa päivittäin, joutuneet seuraamaan Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteitten kehitystä, voimme hyvällä omallatunnolla vakuuttaa, että Neuvostoliitto on todella tehnyt kaikkensa, jotta suhteet Suomeen olisivat ei vain säilyneet hyvinä vaan myös kehittyneet vuosi vuodelta paremmiksi. Minulle tuottaa tänä päivänä suurta iloa saada tämä julkisesti todistaa, ja nimenomaan saada tämä sanotuksi Teidän, Herra Puheenjohtaja, saapuvilla ollessanne, sillä me kaikki suomalaiset tiedämme, kuinka suuri osuus Teillä on ollut suhteittemme hyvään hoitamiseen. Te olette koko tämän kahden vuosikymmenen ajan ollut johtavalla paikalla Neuvostoliiton hallituksessa ja minulle tuottaa erityistä iloa ja mielihyvää se, että Te henkilökohtaisesti olette saapunut tuomaan tämän kunniamerkin minulle. Minä pyydän samalla yhtyä kaikkeen siihen, mitä Te puheessanne mainitsitte Suomen ja Neuvostoliiton välisten suhteitten merkityksestä, ja voin vakuuttaa tänä päivänä paremmin kuin aikaisemmin, että se politiikka, jota Suomi on noudattanut Neuvostoliittoon käsin, on todella saavuttanut vankkumattoman jalansijan meidän maassamme. Sitä ei mikään voima enää kykene toiseksi muuttamaan.

On syytä kenties määritellä tämä yhteistyö. Se ei johdu pakosta, se ei ole olosuhteitten välttämättömyys, se ei ole realiteetti, josta ei päästä muualle, vaan se on paljon enemmän. Se on meidän molempien tahto yhteistoimintaan, vapaitten kansojen tahto toimia käsi kädessä kansallisten etujensa vaatimalla tavalla.