Toukokuun 16 päiväksi.

Vapaussotajuhlista sananen.

On tullut tavaksi juhlia kaksi vuotta sitten loppuunsuoritetun vapaussotamme muistoa, kuten yleensä suurten ja erikoisesti käänteentekevien tapausten muistoksi juhlia pidetäänkin. Parempia muistopäiviä meillä harvoin lieneekään vietettävänä kuin ne ovat, sillä saattoihan juuri vapaussota meidät siihen asemaan, että jo aikaisemmin julistettu itsenäisyytemme todellakin sitä oli, eikä se riippunut kulloinkin vallassa olevan matruusijoukon pistinten kärjissä. Sentakia lienee yleistä, ainakin n.k. porvarillisissa piireissä vapaussodan muistojuhliin osanotto, mutta niiden viimeaikaisen viettämisen johdosta, erikoisesti sen määrätyn sävyn ja hengen takia on ehkä eräissä piireissä alettu noita juhlia vieroa. Muutama sana, miten muistopäivä on vietetty ja miten niiden vietto olisi ollut tai olisi vastedes tultava järjestämään.

Paitsi vapaussodan alkupäivien ja pienien paikallisten taistelupäivien vuosimuistoja, on erityisen suuripiirteisiksi muodostuneet aina Tampereen vallotuksen vuosipäivinä pidetyt juhlat, joille on kerääntynyt suojeluskuntien edustajia ympäri maata ja joissa armeijakin on ollut edustettuna. Juhlat ovat olleet omiaan nostattamaan osanottajissa isänmaallista mieltä ja verestämään vapaussodan muistoja, mutta ainakin viimeisillä valloitusjuhlilla oli kouraantuntuvan nurkkakunnallinen sävy.

Huolimatta siitä, että juhlilla oli kokoontunut kansalaisia ympäri Suomen, suojeluskuntalaisia maan kaikilta kulmilta, ilman mitään puoluenäkökohtia silmälläpitäen, piti juhlille saapunut suojeluskuntain kunniapäällikkö vahvasti oikeistolaisen puheen, jossa hän erikoisesti moitti hallitusta heikosta politiikasta Neuvosto-Venäjään ja alleviivasi sangen räikeästi juuri sitä seikkaa että vapaussota oli ollut kansalaissota "Ormudzin" ja "Ahrimanin" oppien välillä, eikä näitä suuntia koskaan voida toisilleen suopeiksi tehdä, saatikka sitten mihinkään yhteistoimintaan mahdollisiksi. Puhe herätti laajan väittelyn sanomalehdissä, yleensä lausuttiin kaikiltakin porvarillisilta suunnilta valitteluja politiikan sotkemisesta suojeluskuntain keskuuteen. Vasemmistolehdet saivat syyn ilkkua suojeluskuntain odotettavissa olevasta hajaantumisesta kahteen leiriin kun taas äärimmäiset oikeistolehdet täydelleen yhtyivät puhujaan. Tämä kenr. Mannerheimin puhe olisi parhaiten ollut paikallaan ehkä hieman myöhemmin eräässä myös Tampereella pidetyssä puoluekokouksessa.

Tämänkaltaiset puheet, joissa terotetaan mieliin vapaussodan rikkirepivää motiivia eivät saa kuulua muistojuhlallisuuksiin. Kun nyt toukokuun 15 päivänä vietetään vapausarmeijan Helsinkiin tulon kaksivuotisjuhlia, on niihin saatava vallan toisenlainen sävy kuin edellämainituissa Tampereen juhlissa oli. On muistettava, että tärkein, mitä vapaussodan tuloksina olemme saaneet, on vapautumisemme sietämättömästä holhoojastamme Venäjästä, itsenäisyytemme ensimäinen elinehto. On muistettava, että suurin saavutuksemme vapaussodassa oli täällä majailevien ja mielivaltaisuutta harjottavien ryssän solttujen ja matruusien maasta ajo ja sen kautta lopullinen Venäjästä irtoaminen, mikä sovittelujen kautta ehkä olisi venynyt hyvinkin pitkälle, ehkei aivan pian olisi tullutkaan.

Yleensä vapaussodan muistojuhlissa on koetettava välttää niin paljon kuin mahdollista vetämästä esille sitä surkuteltavaa seikkaa, että osa kansasta oli liittoutunut perivihollistemme kanssa. Siitä on jo tuomion sana annettu, siitä ei voida mielipiteitä muuttaa, mutta on epäviisasta alleviivata juuri tätä seikkaa vapaussodassa. On väärin esittää oleellisimmaksi vapaussodassa taistelua omia kansalaisia, kapinallisia vastaan, sillä aina tulee muistaa, että suurin osa maan laillista hallitusta vastaan nousseista oli joko johtajien houkuttelemia ja harhaanjohtamia tai olosuhteiden pakottamia työläisiä. Miksi sokean vihan vimmoissa, joka niin hyvin sopi vapaussodan ja siihen läheisesti liittyvän kesän 1918 aikana, repiä auki ehkä arpeutuneita haavoja, katkoa jo yhteenkasvaneita siteitä? Miksi edistää kansamme rikkinäisyyttä, syventää kuilua eri kansanluokkien kesken?

Varsinkin keskustapuolueisiin kuuluvien kansalaisten tulee muistaa, että meidän tehtävänämme on välittää äärimmäisyyksiä, koettaa saada yhtenäisyyden tunne ja yksimielisyys kansassa nousemaan. Sen takia on erikoisesti meidän tarkasti valvottava, että vältetään "Ormudzin" ja "Ahrimanin" oppien esilletuomista vapaussotajuhlissamme, että vältetään näissä kiinnittämästä päähuomiota vapaussotamme kansalaissodan luonteeseen, vaan aina alleviivataan nimenomaan sitä seikkaa, että tämä oli  v a p a u s s o t a  ulkonaisesta sortajasta. Eiköhän vain siksi sitä käsittäneet ne sankarinuorukaiset, jotka nousivat vierasta maasta karkottamaan ja siinä sankarikuoleman saavuttivat.

Syytä meillä on vapaussodan muistojuhlia pitää, mutta pidettäköön ne sovittavassa hengessä, ei rikkirepivässä, vaan koko kansaa yhdistävässä sävyssä. Silloin ne ovat tarkotustaan vastaavia isänmaallisia juhlatilaisuuksia, joihin jokainen isänmaallinen kansalainen voi ottaa osaa, eivätkä ne muodostu miksikään nurkkakunnan agitatsioonijuhliksi, jotka läsnäolijoihin jättävät sangen rikkinäisen vaikutuksen ja lisäksi ehkä äitelän isänmaallisen maunkin.