Lauri Pihkala.

Ulkomaalaisilla urheilumiehillä on aina sydämessään ja varsin usein kielelläänkin uteliaisuus siitä, mistä johtuu Suomen korkea urheilutaso. Tämän hyvin ymmärrettävän uteliaisuuden tyydyttämiseksi joudumme tämän tästäkin tekemään selkoa urheiluvoimamme tekijöistä. Tavaksi näyttää tulleen, että silloin vieritetään esiin vapaalla kädellä tehtyjä ja tarkoituksen mukaan vuoroin mustalla vuoroin valkealla väritettyjä kuvauksia maamme historiallisista vaiheista ja sen vaaranalaisesta asemasta, kansamme vuosisataisesta taistelusta ankaraa ja kitsasta luontoa vastaan, esi-isiltä perityistä luonteenominaisuuksista, ihmisen ja luonnon välisestä kiinteästä yhteydestä j.n.e. Nämä pitävät osalta paikkansa, mutta siten annettu kuva ei ole täydellinen. Se jättää esittämättä, että maallamme on urheilumme herätys- ja kehityskautena ollut käytettävänään ainutlaatuinen opastaja, innostaja ja kasvattaja, jonka osuus urheilumme korkean tason luomisessa, kehittämisessä ja säilyttämisessä ei nykyisen polven tietoisuudessa voi kohota niin suuresti tunnustetuksi kuin tosiasiat edellyttäisivät. Lieneekö lisäksi taipumuksemme kollektiivisuuteen ja tottumattomuutemme yksilöihailuun syynä siihen, että emme edes ulkomaalaisille tule useinkaan selittäneeksi sitä ansiota, mikä yhdellä kuolevaisella, aikanaan maaksi muuttuvalla ihmisellä on urheilumme kehitykseen.

Tämä kuolevainen, mutta vielä "elämänsä kunnossa" keskuudessamme vaikuttava mies on tietenkin Lauri Pihkala.

Millään maalla ei tiettävästi ole vastaavanlaista urheilun polyglottia, kaiken taitajaa, kuin Suomella on Pihkalassa, eikä meillä enempää kuin muuallakaan mahda enää toista samanlaista syntyä. Niinkuin joku renessanssiajan nero hallitsi silloisen tietämisen koko piirin, niin Pihkala hallitsee urheiluelämämme kaikki alat, eikä suinkaan vain kotimaisen urheilutoiminnan muodot, vaan varsin suuressa määrin myöskin meille vieraat urheilunhaarat. Pihkalalla on tietenkin omat sydämenurheilunsa, jos niin saa sanoa, joissa hän on joka suhteessa täydellinen asiantuntija, niinkuin yleisurheilu ja suunnistaminen, hiihto ja pesäpalloilu. Mutta hänen harrastuksensa muidenkin urheilumuotojen suhteen ei ole pelkkää penkkiurheilijanomaista tulosten ja saavutusten seuraamista, vaan hän on koko tutkivan henkensä voimalla pyrkinyt syventymään kuhunkin urheilumuotoon ja punnitsemaan sen sisäisen arvon sillä mittapuulla, jonka hän urheilulle yleensä tahtoo asetettavan. Sillä urheilu ei ole Pihkalalle asia sinänsä, päämäärä sellaisenaan, vaan kansalaiskasvatuksen keino.

Urheilu, jollei se palvele yhteiskunnan tarvetta kansalaisten kasvattajana, on sirkushuvia taikka akrobatiaa, ja sellaisena sillä ei olisi mitään kansallista arvoa. Tämän käsityksen tulkkina on Pihkalan vaikutus urheilumme luonteen selvittäjänä ollut erittäin hedelmällinen. Mutta tämän käsityksen juurtuminen asettaa myöskin urheilulle vaatimuksia niin että sen kaiken toiminnan tulee rakentua sille eetilliselle pohjalle, minkä yhteiskunnan palveleminen sille määrää. Siten urheilu pysyy läheisessä, kiinteässä kosketuksessa muiden elämänmuotojen kanssa, siten se voi välttää itsetarkoitukseksi tulemisen kauhistuttavan vaaran, siten se kykenee kohoamaan hedelmälliseksi kasvatusliikkeeksi, minkä oikean arvon voi ymmärtää vain se, joka kykenee havaitsemaan, että urheilu eri muodoissaan hallitsee runsaammin nuorisoa kuin mikään muu harrastus.

Jos kuka, on Pihkala ollut ideoitten mies. Hänen väsymätön, etsivä ja kokeileva intelligentti henkensä on aina pyrkinyt urheilussa löytämään uutta, ja juuri tämä ominaisuus on hänessä ollut korvaamaton. Urheilullemme on ollut suuri onni, että sen henkisenä voimavarastona on ollut juuri tällainen vanhaan ja tottumuksen taikka tavan luomaan vaistomaisesti tyytymätön mies, jonka rikkaat hengenlahjat ovat voineet antaa urheilullemme aina uutta, niin että se on säilyttänyt joustavuutensa ja pysynyt kehityskykyisenä tapaamatta kangistumisessa ja herpaantumisessa jatkuvan kasvunsa rajoja.

Ei ole vielä aika kirjoittaa arviointia Pihkalan merkityksestä ei vain yksin urheilullemme vaan kansalliselle kehityksellemme kokonaisuudessaan tiellä itsenäisyyteen ja itsenäisyyden perusteita lujitettaessa, sillä Pihkalan työntäyteiset elämänvuodet toivottavasti vielä kauan jatkuvat. Mutta varmaa on, että oman aikamme likinäköisyydestä vapautunut tulevaisuuden arvostelu antaa varauksettoman tunnustuksen Pihkalan työlle urheilun ja koko kansallisen kehityksemme hyväksi.

Ne, joilla on ollut onni työskennellä Pihkalan kanssa urheiluelämässä, antanevat hänen työlleen erittäin suuren arvon. Mutta he pitävät arvossa myöskin hänen valloittavan rehevää originellia olemustaan, hänen lujaa toverillisuuttaan, hänen vankkumatonta idealismiaan ja hänen taipumatonta uskoaan sen työn arvoon, jonka suorittamiseksi hän on koko elämänsä uhrannut.