Alakerta

Kajaanin Lehti 71/30.6.1920

Sisälläpito: Rauha bolshevikien kanssa; Suomen Messut avattu; Huonot mielipiteet lukijoistaan

Tartossa on ollut viime päivinä aika hierojaiset. Rauhan nimittäin. Sitä on hierottu, vatvottu ja muokattu senkin seitsemältä kantilta, on asioita hikipäässä päiväkaudet pohdittu, mutta kun nyt olisi jo aika tulla jotakin selvää asiasta, niin eiköstä vaikka ilmoteta, jotta onkin neuvottelujen aluevaliokunta lopettanut toistaiseksi istuntonsa. Siinä sitä ollaan. Suomi on tahtonut bolshevikeilta Petsamon, josta tuo surullinen sadan miehen retkikunta ajettiin pois maan etuja puoltamasta, mutta bolsheviikki on tähän vastannut: ei sitten millään. Ja sanonut vastaan, että Venäjälle on Suomen tasavallan Viipurin lääni yhtä tärkeä kuin Suomelle Petsamo. Joten siis näyttää siltä, että jos Suomi pontevasti tahtoo Petsamoa, saa se heti luopua Viipurin läänistä. Sooh! siis on jo parasta, että arvoisat Viipurin lääniläiset hankkiutuisivat kauemmas itärajalta, elleivät "ihanneoloihin" halaja ja ne vasemmistolaiset (liian kaunis ja siloisa nimitys näistä), jotka pitävät neuvostokomentoa yläpuolella kaiken, siis kiivaasti Viipurin lääniin siirtyisivät.

Muuten ei näytä kotimaisia bolshevikejamme miellyttävän suomalaisessa valtuuskunnassa olevien sosialidemokraattien kanta m.m. Petsamon kysymyksessä. Hehän ovat lausuneet neuvottelujen kestäessä, että suomalaisen työväen etuihin liittyy läheisesti myös Petsamon saaminen. Harvinaista ja sanomattoman ihmeellistähän olisikin, jos näin isänmaallinen kanta olisi meidän bolshevikiemme mieleen. Eihän toki. Heille on haisevan punaryssän edut paljon rakkaammat kuin oman isänmaan. Sellaiseen se on kaikellaisten edesvastuuttomien "Savon Kansojen" ja "Työväen Lehtien" kiihotustyö vienyt.

Kovin näyttävät ryssät olevan haluttomia rauhaan, sitä ainakin heidän vaatimuksistaan voi päätellä. Tai onko heidän juutalaisilla valtiomiehillään todellisen juutalaisen kangasgulassin taipumukset, määrätä korkeat hinnat kehnolle tavaralle ja siten "pitkätukkaista jymäyttää", mutta tiukan miehen ollessa kauppalankona, hän huojentaa niin paljon, että vasta puolesta voi ruveta tinkimään.

Suomi on nyt juutalaisen kauppalanko. Eikä ole hätäpoika. Ei anna perään tuumaakaan vaatimuksistaan. Tuli mikä tuli, mutta sanastaan ei Suomi luovu, vaikka on bolsheviki tehnyt läntisen naapurimme kanssa sopimuksen ryhtyä rauhanneuvottelujen aikana lännestä painamaan. Turha on pojat puuhanne ja loukkunne, luottakaa vanhan viisaan sanoihin.

*

Täsmälleen kello kolmen aikaan iltapäivällä, taivaan ollessa sateisena, ilmoittivat airueet Helsingissä Suomen Messujen avajaistilaisuuteen keräytyneelle yleisölle, että tasavallan presidentti on saapumassa. Pian ilmestyi presidentin kookas ja arvokkaan vaikutuksen tekevä olemus näkyviin, soittokunta viritti Porilaisten marssin ja juhlavieraat kolistelivat seisomaan. Suomen Messujen alkajaistoimitukset olivat käynnissä.

Alkajaisohjelma alkoi valtioneuvos Ramsayn puheella, jatkui presidentin julistuksella messujen avaamisesta ja senjälkeen oli muun ohjelman vuoro. Ansiokas sekin, se on tietty.

Tivolikin oli jo iltapäivällä auki. Tivoli, huvittelupaikka, komeljanttien pesä ja kaiken repäisevän ja iloisen koti oli täynnänsä kansaa. Karuselli pyöri kuin tuskassa, sirkus ja marionettiteatteri vetivät kansaa puoleensa, liukuradalla oli laskijoita, porsliinirikkomo räiski koko illan, samoin ampumarata. Keinujakin jonotettiin, kansantansseja katsottiin ja välillä ryöpsähti suuri yleisö pistämään polkaksi maalaispelimannien vedellessä haitaria ja viulua.

Sellainen Tivoli se pitäisi Kaanaaseenkin kaupunginisien laittaa, koska eivät urheilukenttää raatsi pystyttää. Viipurissa aikovat vanhan ryssän kirkon muuttaa Tivoliksi, huvipaikaksi. Eiköhän täällä Kajaanissa voisi uutta kunnallistalo-kummitusta muuttaa kansan huvittelupaikaksi, Tivoliksi. Vaatimaton ehdotus. Jätetään pöydälle taikka pannaan pöydän alle?

*

Kesäkuumalla kuten nytkin tahtoo aivot väsähtää ja järkikin mökkeröityä tavallisiltakin kuolevaisilta saati sitten sanomalehtimiehiltä, joiden aivot ei kuulema helvetissä kelpaisi pirun poikienkaan kenkärasvaksi. Sellaistapa panee tässä aapailemaan naapurilehden "Ylimaan" viimeinen edesottamus. Antaa näet viime numerossaan toisena artikkelina ulos jotakin Tarton rauhanneuvotteluja koskevaa, jonka jo edellisessä numerossaan oli julaissut, silloin tosin cicero kirjasimella, nyt vain tuollaisella tavallisella korpuksella. Vai onko toimituksella ehkä lukijoistaan niin huono käsitys, ettei se kerran sanomalla usko asiaa, vaan pitää kahdesti sama asia julki päästää. Ehdotus asiaintilan lopulliseksi korjaamiseksi, jos asiat tosiaan näin hullusti ovat jota ei suinkaan uskoisi: Annettakoon joka numero kahdesti ulos. Parannus: näin muuttuisi lehti 6 päiväiseksi. Ja latojille suhteellisesti helpot päivät.

Erasmus