Kirje urheilun keskusjärjestöille heinäkuussa 1960

Siitä lähtien, kun osanottomme Rooman olympiakisoihin on ollut keskustelun alaisena, olen monessa eri yhteydessä sekä kirjallisesti että suullisesti esittänyt osanotosta päättäville urheilujärjestöille vetoomuksia sisäisten urheilusuhteittemme järjestämiseksi, siten, että kaikki parhaat urheilijamme voitaisiin lähettää kisoihin. Useaan otteeseen on minulle virallisesti ilmoitettu, että kysymys yhtenäisestä olympiaedustuksesta on saatu myönteiseen ratkaisuun. Kerta kerran jälkeen on kuitenkin osoittautunut, että myönteisen ratkaisun tiellä on ollut voittamattomia vaikeuksia. Suomen Olympiakomitean taholta on minulle kesäkuun 30. päivänä vihdoin ilmoitettu, että kysymys yhtenäisen edustusjoukkueen lähettämisestä on lopullisesti ajautunut karille.

Tämä tulos on masentava. Kun voidaan päätellä, että meille tulee vaikeuksia menestyä Rooman kisoissa monien loistavien urheilusaavutustemme meille tuoman kansainvälisen urheilumaineen edellyttämällä tavalla, olisi kotimaiset erimielisyytemme toki saatava sillä tavoin ratkaistuksi, että kaikki parhaat urheilijamme voisivat olla mukana maamme värejä puolustamassa.

Vastoin sitä käsitystä, joka ilmenee edellä mainitussa olympiakomitean minulle lähettämässä kirjeessä, olen sitä mieltä, että kysymys maamme olympiaedustuksesta ei ole lopullisesti ratkaistu, ennen kuin ilmoittautumisaika Rooman kisoihin on päättynyt, mikä on käsillä vasta elokuun puolivälissä. Asiat ovat kuitenkin ajautuneet niin pahasti umpikujaan, että urheilujärjestöillä ei enää ole mahdollisuuksia omasta aloitteestaan päästä edes keskusteluihin olympiaedustuksesta. Sen vuoksi tarjoudun esittämään sovitteluehdotuksen yhteistoiminnan aikaansaamiseksi tässä asiassa. Ymmärrän hyvin aloitteeni poikkeuksellisen luonteen. Yhtenä perusteluna teolleni on se, että olen ollut 19 vuotta Suomen Urheiluliiton ja kahdeksan vuotta Suomen Olympiakomitean puheenjohtajana ja sen vuoksi rohkenen olettaa, että minulle saattaa jossain määrin olla edellytyksiä niiden urheilullisten näkökohtien ymmärtämiseen, jotka tässä ovat esillä. Toinen perustelu on se, että pidän yhtenäisen olympiaedustuksen aikaansaamista, kuten on ollut vuosien 1948, 1952 ja 1956 olympiakisoissa, valtakunnalliselta kannalta katsoen välttämättömänä.

Edellä esitetyn perusteella tiedustelen asianomaisilta urheilujärjestöiltä, suostuvatko ne vastaanottamaan ja myönteisessä mielessä käsittelemään ehdotukseni maan yhtenäisen urheiluedustuksen järjestämiseksi Rooman olympiakisoja varten. Ehdotukseni rakentuu sille pohjalle, että molempien osapuolten on tultava puolitiehen toisiaan vastaan:

1) Yhdistysrekisteriin merkittyyn Olympia-60-nimiseen yhdistykseen liittyvät jäseniksi kaikki Työväen Urheiluliittoon kuuluvat olympiajoukkueeseen ehdolla olevat urheilijat.

2) Edellä mainittu Olympia-60-urheiluseura on sellaisessa yhteistoiminnassa asianomaisen erikoisliiton (Suomen Urheiluliitto, Suomen Painiliitto jne.) kanssa kuin vastaavan kansainvälisen liiton säännöt osanottoa varten kansainvälisiin kilpailuihin edellyttävät.

3) Sitä silmällä pitäen, että Rooman olympiakisoihin voidaan lähettää joukkue, johon kuuluvat kaikki Suomen parhaat urheilijat, järjestetään avoimet valintakilpailut yleisurheilussa Suomen mestaruuskilpailujen yhteydessä sekä rajoitetut valintakilpailut painissa (vähintään neljässä sarjassa) sekä voimistelussa (vähintään kahta kilpailijaa varten). Nyrkkeilyssä valitaan ilman katsastuksia Olli Mäki.

4) Työväen urheiluliiton jäsenet valintoihin ilmoittaa Olympia-60.