Maassa puhutaan politiikkaa

PEKKA PEITSI

8/9 1943

Meillä Suomessa on viime aikoina yllytty puhumaan politiikkaa. Sitä puhutaan kaikkialla, etupäässä tietenkin siellä, missä siihen luullaan olevan parhaiten aikaa, kotirintamalla nääs. Muutamat, monetkin, pitävät tätä politiikan puhumista vallan pahana juttuna, suorastaan murtavat suuta sen johdosta. Kun taas toiset sanovat, että se vain on tarpeellista puhetta. Ja tietysti on syntymässä lihava riita, onko kansan sallittava pohtia poliittisia ongelmia, jotka aika on sen eteen heittänyt, vai onko suu pidettävä kiinni.

  Teemme tietenkin viisaasti, kun emme tuppaudu erotuomariksi. Sanoisimme näet silloin, että totuus tavataan näiden mielipiteiden keskivälillä, ja saisimme korvillemme kummaltakin sivulta. Mutta niin todella ajattelemme, että kyllä vapaan kansan on saatava pohtia olemassaolonsa probleemia. Ja miksi se kiellettäisiinkään, kun kenelläkään tässä maassa ei ole antautumisen kantaa. Se merkitsee siis sitä, että meillä puhutaan politiikkaa oikeassa, rakentavassa hengessä ja hyvässä tarkoituksessa. Mutta toiselta puolen politiikan puhumisesta on sodan aikana voimassa se ankara laki, että sillä ei saa vahingoittaa taistelevan maan asemaa ja etuja. Se on niin vakava ehto, että monet eivät usko voivansa sitä täyttää, vaan luopuvat koko riemusta puhua politiikkaa.

  Mutta mitä tuo politiikka sitten on, josta nähdään niin suurta huolta?

  Seitsenkolmattavuotias kenraali Buonaparte lausuu eräässä Italiasta Talleyrandille lähettämässään kirjeessä: "Politiikka ei ole muuta kuin olosuhteiden ja mahdollisuuksien laskemista." Tuskinpa voidaan tämän paremmin luonnehtia sitä poliittista keskustelua, joka on nyt sodanaikaisessa Suomessa virinnyt. Tutkitaan olosuhteita, punnitaan mahdollisuuksia, tehdään laskelmia, siihen se meidän harrastuksemme politiikan ympärillä kaikessa yksinkertaisuudessaan rajoittuu. Tämänpäivän suomalainen politiikka ei ole idealismia eikä maailmankatsomusta. Silloin kun on kysymys maan olemassaolosta, ei meillä ole varaa sellaiseen aatteiluun, josta meille ei ole reaalista hyötyä. Kuta pitemmälle sota on jatkunut, sitä enemmän me olemme vapautuneet vanhoista harhakäsityksistä. Ja yksi sellainen oli perusteita etsimätön luottamus johonkin vieraaseen valtioon, jonka poliittinen systeemi meitä henkilökohtaisesti miellytti. Tällaista luottamusta meillä esiintyi rauhan vuosina ja sodan alkuvaiheissakin. Nyt ovat tosiasiat meille kaikille opettaneet, että meitä suomalaisia ei auta mikään ulkolainen systeemi, vaan yksin oma voimamme ja neuvokkuutemme. Kukaan toinen ei puhalla puurolusikkaamme, ja ellemme sitä itse tee, saattaa suu palaa rakoille. Tämän vanhan totuuden on Suomen kansa taas oppinut tietämään ja sen mukaan meillä poliittisen pohdiskelun takana on itsekäs huolenpito omasta asiastamme. Me emme kanna sydämellämme murhetta vieraitten valtakuntien kohtaloista, me emme luota ulkoa meihin suunnatun propagandan iskulauseisiin ja lupauksiin, me tyydymme tarkastelemaan maailman asioita oman maamme menestyksen näkökulmasta.

  Mutta tällainen poliittinen pohdiskelu vaatii tuumiskelijaltaan varsin perusteellisia tietoja, sodan yleisten olosuhteiden ja maailman poliittisen kehityksen tarkkaa seuraamista ja tuntemista. Jotta me voisimme olosuhteitten perusteella tehdä laskelmia mahdollisuuksistamme, tulee meillä olla oikeita tietoja tapahtumista ja niistä tekijöistä, joihin tapahtumien tuleva kehitys perustuu. Tämä asettaa verraten huomattavat rajoitukset poliittisille pohdiskeluille, sillä nykyisissä olosuhteissa ei suinkaan kaikilla, jotka kernaasti haluaisivat piirrellä maamme valtiollisen toiminnan suuntaviivoja, ole tietojen puutteessa siihen tarpeellisia edellytyksiä. Ja milloin johtopäätökset, oli ne esitetty kuinka vilpittömässä ja hyvässä mielessä tahansa, rakentuvat propagandasta siepattuihin tietoihin tai vaikutelmiin taikka suorastaan huhuihin, niin noiden johtopäätösten esittämisestä ei ole maalle mitään hyötyä, mutta pahimmassa tapauksessa vakavaa vahinkoa.

  Kansalainen saattaa kaiken tämän tunnustaa oikeaksi, mutta samalla hän voi - ja perin oikeutetusti - esittää sen vaatimuksen, että julkisen sanan velvollisuus on tällaisissa oloissa välittää luotettavia tietoja maailman tapahtumista. Se on helposti sanottu, mutta sen täyttäminen on parhaalla tahdollakin vaikea tehtävä. Sotauutiset on kaikilla tahoilla muovailtu myös propagandan vaatimuksia noudatellen. Tällä alalla ei tosin sumutus voi tavata kuin kaikkein yksinkertaisimmat, sillä voitto on voitto ja tappio on yleensä tappio. Torjuntamenestys tai vetäytymismenestys, joista on sodan eri vaiheissa rintaman kummallakin puolella puhuttu, merkitsee voittoa vain siinä tapauksessa, että sitä todella seuraa hyökkäysvoitto. Mutta vakavaa sekaannusta voivat tavalliselle kansalaiselle tuottaa eri puolilta esitetyt tiedot ja arvioinnit sodan tulevista näköaloista. Niiden perusteellahan laskelmat edessäolevan kehityksen suunnasta ja vauhdista on tehtävä, mutta juuri ne ovat eniten propagandanäkökohtien kahlitsemat. Jos niiden lukija on taipuvainen toiveajatteluun, voi hän niistä kyllä saada muka kumoamattomia todisteita uskolleen.

  Julkisen sanan tehtävä tällaisena aikana on tavattoman edesvastuullinen. Kansan kestämistahto on pidettävä vankkumattoman lujana, luottamus onnelliseen lopputulokseen on kyettävä säilyttämään, tapahtumista on annettava todellinen ja oikea kuva niin, että kansalaiset voivat saada selville ne tekijät, jotka määräävät tulevaisen kehityksen kulun. Tämä on sotaa käyvässä maassa vaikea yhdistelmä. Mutta siihen on vakavasti pyrittävä. Tämän kirjoittajalla on se käsitys, että kaunomaalailu, toiveajattelu ja tosiasioitten pimentäminen on ajan mittaan kaikkein huonoin tapa pitää kansan mieliala kohdallaan. Ei mikään kansa tiettävästi ole sisäisesti luhistunut sen vuoksi, että sille on hyvissä ajoissa tehty selväksi todellinen tilanne. Mutta ei puutu esimerkkejä siitä, kuinka yhtäkkinen havahtuminen propagandan luomasta onnellisesta unesta päälletunkevan sodan armottomaan todellisuuteen on taittanut vastustustahdolta kärjen. Pekka Peitsi on pyrkinyt, sikäli kuin puutteelliset kyvyt ovat sen sallineet, etsimään tapahtumien usein selvittämättömästä sekasorrosta kaunistelemattoman totuuden, olipa se kirjoittajalle itselleen tai lukijalle mieluista taikka vastenmielistä. Ja milloin toiveajattelu on kuljettanut kynää, on siitä säännöllisesti mainittu, kuten Pietaria koskevista pohdiskeluista varmaan muistettaneen. Esitetyt näköalat voivat joskus olla epämiellyttävän tummia, mutta niiden takana on vakava harkinta tapahtuneesta ja tapahtuvasta sekä tietoinen pyrkimys esittää asiat kaunistelematta, koska pidämme tällaista menettelytapaa parhaana yleisen mielialan kannalta. Kun myönnämme vapaan maan kansalaisille heille kansanvaltaisten olojemme kasvattamaa oikeuden omassa päässään tuumailla politiikkaa, s.o. suorittaa olosuhteitten ja mahdollisuuksien laskemista, on velvollisuutemme samalla antaa heille, sikäli kuin siihen kykenemme, oikeita tietoja asioitten tilasta.

  Mutta yksityisten kansalaisten harjoittaman poliittisen pohdinnan tulee tietää rajansa: se ei saa vahingoittaa maan etuja. Kansalaisten tulee olla selvillä, että valtiosäännön mukaan asetetut valtioelimet huolehtivat meidän politiikastamme. Heillä on siihen oikeus ja velvollisuus. Meidän on luotettava heidän hyvään tahtoonsa ja hyvään taitoonsa. Mutta niiden miesten, jotka kansan luottamuksella hoitavat tällaisena aikana kansakunnan asioita, tulee vapautua aikaisemmista persoonallisista myötä- tai vastenmielisyyksistään ja toiveajattelusta, sillä heidän ennakkoluulottomasta olosuhteiden ja mahdollisuuksien laskemisesta riippuu kansakunnan kohtalo.