Alakerta.

Sisälläpito: Sosialistimme ja kunnalliset vaalit; Joulukirjallisuudesta jo.

Kunnallisvaalit ovat nyt jo vallan ovella. Kaupunkimme kommunismia suosivat ja "neuvostohuushollia odottavat" kansalaiset, jotka ovat ryhmittyneet "Työväen Lehti"-vainajan ympärille ja koettavat esperanto kielin opetella lausumaan uskontunnustuksensa ja oppi-isänsä Nikolai Uljanovitsh Leninin antamat pääkappaleet, ovat julkaisseet listansa ketä he aikovat saada "maali kylän" asioita hoitelemaan. Ehdokaslistan he ovat laatineet ja niinpä siitä näkyy, että pesäeron on tämänkin kaupungin "köyhälistö" tehnyt "noskelaisten" ja "Kotosen sakin" kanssa. Ei kelpaa näet enää valtuustoon heidän tähänastiset edustajansa. Ovat kai punnitut, punnitut ja köykäiseksi havaitut. Porvarin ituja kai versotuttavat nahkansa alla. Niinpä tätä: sahanhoitaja Suutarinen ei enää isäksi kelpaa. Hänhän on sahanhoitaja ja siten pikku porvari. Karhun Pekkakin näytään noskelaiseksi arvioidun, arvatenkin pyylevän ja hyvinvoivan ulkokuorensa takia. Sellainen se on Kotonen, ihramahan alku ja "totellisen kansan" pettäjä.

Yksin Eemeli Martikainen on saanut armon kansan silmissä ja siispä hänet on edelleenkin valtuustoon valittava. Eemeli ei olekaan mikään liehittelijä tai häntyri, pitää kovasti kiinni alamaisen kansan parhaasta ja oikeuksista. Oiva mies ja otollinen valtuutettu. Ei mieluile herrojen edessä. Valtuuston kokouksissakin näyttää, että vain hän täällä on "proletariaatin" edustaja. Sen sijaan kun muut valtuutetut, sosialistitkin, halutessaan lausua julki omat mielipiteensä maailman menosta ja kaupungin asioista, pyytävät sanansijan ilmoittamalla säädyllisesti sanoen: herra puheenjohtaja, niin Eemeli se jyrähyttää alta kulmainsa jyrkästi katsellen: puheenvuoro. Kun se nääks on hänen vuoronsa puhua, niin mitäpä tässä herroittelemaan turhan päiten. Reilu meininki ja tasa-arvo, veljeys ja svabooda.

Näillä tänkaltaisilla miehillä ne äkkijyrkät maailmanparantajat aikovat nyt Kajaanin kaupungin valtuustossa runnata. "Neuvostohuushollia odotellessa" (kuopiolainen sanontatapa, lukija suonee anteeksi jos tässä koetetaan toisten aasilla ratsastella) aikovat maamme kommunistit saattaa nykyisen yhteiskuntajärjestyksen auttamattomaan umpikujaan, josta ei näe ulospääsyä muuta kuin rikkomalla suhteet muuhun maailmaan ja lyömällä veljenkättä ryssän kanssa. Tähän koetetaan päästä esimerkiksi lakkojen avulla. Satamatyöläisten lakot olivat vain sitä varten, että maamme taloudellinen elämä saatettaisiin rappiolle ja lopullisesti hunningolle, jolloin kommunisteilla olisi hyvä tilaisuus suorittaa vallankumouksensa ja perustaa se kaivattu ja odotettu neuvostohuusholli.

Eiköhän tuo tähän samaan tähdänne heidän toimintansa kunnallisellakin alalla. Katsotaampa esimerkiksi Tampereen kaupungin oloja. Siellä on sosialistinen enemmistö valtuustossa, sosialisteilla on kaupungin ohjat käsissä ja mikä on seuraus; se vain, että kaupungin raha-asiat on päin petäjää, kassassa ei liene pennin killinkiä ja rakennustyöt lienee pian pakko seisahuttaa. Ja verot nousevat, nousevat huimaavasti. Siinä sitä nyt ollaan. Ei pystynyt sosialistinen valtuusto kunnolla kaupungin asioita hoitamaan, jos sitte lienee tahtonutkaan. Tähän kai se menee täällä armaassa Kajaanissammekin, jos sosialistit valtaan pääsevät. Huseeraavat neuvostohuushollia odotellessa ties miten ja verottavat alamaista kansaakin erikoisen roimasti.

Ja ei kai kenkään meistä halua kaupungillemme Tampereen kohtaloa. Äänestäjä tutki asiaa, ja kehota lähimmäisesikin sitä miettimään. Agiteeraa ystäväsi ja kylänmiehet äänestämään tulevissa kunnallisvaaleissa porvarillisia listoja.

*

Tulee kohtapuoleen joulukin "juhla armas lapsien". Ja saa silloin aikuisetkin iloa pitää, säädyllisesti ja siististi, kuten kieltolaissa on juhlan viettämisestä yleensä ja rymyjuhlista erikoisesti määrätty. Mutta se ei suinkaan mieltämme huolestuta, sillä laki on lakina pidettävä ja tarpeen vaatiessa annettava keisarille kuin keisarin on. Pahiten mieltämme painaa joulukirjallisuuden hankintamahdollisuudet. Me kaikki tiedämme, että kaunis ja hyvä kirja on joulupöydän parhain koristus ja myös me tiedämme, että kirjojen hinnat nykymaailman aikaan ovat erikoisen korkeat. Niin korkeat, ettei lompakon paksuus jaksa pysyä tasapainossa niiden kanssa.

Ja ostapa sitten tunnetusti laihalla lompakolla ja erikoisen köykäisellä pörssillä, jossa pohjalla kilajaa vain raa`an valuutan jäännökset, joita ei omatunto ja kunnia anna viedä minkäänlaiseen huppapuotiin tai yleensäkään saattaa liikemaailman piiriin, ostapa sitten sellainen pörssi omaisuuden mittarina joulukirjallisuutta. Ole surutonna vallan, eihän sillä mihinkään päästä. Siihen nähden sentään, että perinnäistapa nuorukaisella allekirjoittaneella on joulukirjojen osto, niin tällä erää on tyydyttävä huomattavasti kevyempään lukemiseen: sarjaan "Mailta ja meriltä" a 60 penniä (ajatella 60 p.!) Anderssonin salapoliisikertomuksiin y.m.s. Niitä saa ainakin hyvinvalikoidun ja edustavan nipullisuuden.