Oikeusministeri Kekkonen: Herra pääministeri on perustuslakivaliokunnassa ilmoittanut, että hallitus pitää tämän lain voimassaoloajan pidentämistä välttämättömänä. Minä olettaisin, että eduskunnan jäsenet, kenties harvaa poikkeusta lukuunottamatta, ovat ymmärtäneet, että tämä samalla sisältää hallituksen käsityksen siitä, että tässä on luottamuskysymys esillä. Tämä edustaja Annalalle.

Ed. Salmisen puheenvuoron johdosta on syytä mainita seuraavaa. Henkilökohtaisen vapauden rajoittamisesta tasavallan suojelulain nojalla 30 päivänä marraskuuta 1939 annetun asetuksen mukaan päättää lääninhallitus ja valtiollisen poliisin päällikkö, milloin on ryhdyttävä niihin turvatoimenpiteisiin, jotka asetuksen mukaan ovat sallittuja. Saman asetuksen 3 §:ssä taas säädetään, että toimenpiteistä, joihin tämän asetuksen nojalla on ryhdytty, on tehtävä ilmoitus sisäasiainministeriölle, joka lopullisesti määrää, jääkö turvatoimenpide voimaan ja miten kauan se on jatkuva. Niinkuin perustuslakivaliokunnan mietinnöstä käy selville, hallitus on ilmoittanut, että se tulee muuttamaan tässä mainittua henkilökohtaisen vapauden rajoittamista koskevaa asetusta siten, että lopullisen päätöksen tekeminen turvasäilöön sulkemisesta annetaan valtioneuvostolle. Sen jälkeen, kun tasavallan suojelulain pidentämistä koskeva laki tulee vahvistetuksi, tullaan valtioneuvostossa muuttamaan alussa mainitsemaani asetusta henkilökohtaisen vapauden rajoittamisesta tasavallan suojelulain nojalla siihen tapaan kuin mitä hallitus on perustuslakivaliokunnalle ilmoittanut. Kun tämä asetuksen muutos tapahtuu, on käsitykseni mukaan luonnollista, että sen jälkeen myöskin ne tapaukset, joissa on aikaisemman asetuksen perusteella ryhdytty toimenpiteisiin turvasäilöön asettamiseksi, otetaan valtioneuvoston käsiteltäväksi. Minun nähdäkseni tämä on selvä juridinen johtopäätös asetuksen muutoksen aiheuttamasta uudesta olotilasta ja sen vuoksi minä vastaisin ed. Salmisen kysymykseen myöntävästi. Tämä on juridiikkaa eikä tämä ole mitään politiikkaa.