Öljy ja Palestiina.

Maailmanpolitiikan vaikeimpia pulmia näyttää olevan Palestiinan ongelma, juutalaisten ja arabien etupyrkimysten sovittaminen. Se on ollut vaikea pulma ensimmäisestä maailmansodasta lähtien, jolloin Englannin hallitus Balfourin nootissa 1917 lupasi pystyttää juutalaisille `kansallisen kodin` Palestiinaan. Nyt se on yhä vaikeutunut, koska sovittelijat saavat hengellään maksaa yrityksensä, kuten Folke Bernadotte.

Mutta tämä kysymys on myöskin taloudellinen ongelma, sillä Palestiinan kautta virtaa Lähi-Idän öljy, eräs maailmantalouden huomattavimpia voimanlähteitä.

Noin kolmisen viikkoa kestäneet sotatoimet Palestiinassa ovat jo tuntuvasti järkyttäneet kansainvälisiä öljymarkkinoita. Öljyn hinta nousi niin, että se on nyt kolminkertainen sodanedellisiin verraten. Ja se nousee yhä, ellei Palestiinan kysymystä voida rauhallista tietä ratkaista.

Irakista Kirkukin öljykentiltä tuleva johto on huhtikuun 25. päivästä lähtien ollut ummessa. Niinikään on Haifan öljypuhdistamo toimettomana. Sen vuotuinen puhdistuskyky on 4 miljoonaa tonnia. Tämä on tosin pieni määrä maailman kokonaistuotannosta, mutta kun öljynkulutus viime keväästä lähtien on noussut suunnattomasti, on jokaisen pisaran astiaan saaminen hyvin tärkeätä. Nykyään saavatkin öljyherrat hyvin hartaasti raapia niskavillojaan, saadakseen tavaransa riittämään. Taikka jos sanomme sen aivan asiallisesti, niin maailman öljytalous on tällä kertaa valinkauhassa, josta on syntymässä rakenteellisesti aivan uutta. Maatalouden koneistaminen, dieselmoottorien käytön valtava kasvu, kauppalaivaston siirtyminen kivihiilestä öljyyn, raskaan teollisuuden ja asuntojen öljylämmitys ovat suunnattomasti lisänneet öljyn kysyntää. Puhumattakaan sotilastarkoituksista, joihin sitä nykyään käytetään enemmän kuin ennen sotaa.

Emme olisi lähteneet tarkastelemaankaan Pyhän Maan kysymystä öljyn valossa, ellei mieltämme olisi askarruttanut eräs seikka. Miksi Yhdysvallat askaroivat Idän öljyssä, heillähän on omaa öljyä jos millä mitalla? Ensinnäkin lasketaan Lähi-Idän alueella olevan maailman suurimmat vielä käyttämättömät öljyvarat, amerikkalaisen laskelman mukaan 27 miljardia barrelia. (Barrel on 159 litraa.) Yhdysvaltain reservit ovat saman arvion mukaan 20 miljardia ja Neuvostoliiton 22,5 miljardia barrelia. Toinen Lähi-Idän öljyn merkitystä lisäävä tekijä on se, että Yhdysvalloissa on öljyn käyttö tavattomasti kasvanut. Marshall-suunnitelman mukaan tulisi Euroopan öljynkäyttö lähivuosina niinikään voimakkaasti kasvamaan. Yli 80 % maanosamme öljyntarpeesta olisi suunnitelmien mukaan tyydytettävä Lähi-Idästä. Tällöin Yhdysvaltain oma öljyntuotanto voitaisiin kokonaan käyttää läntisen pallonpuoliskon omiin tarpeisiin. Eurooppa siis tarvitsee Lähi-Idän öljyä, mutta Yhdysvalloillekin se on välttämättömyys.

Yhdysvaltain suurimman öljy-yhtiön Standard Oil Companyn presidentti Eugene Holman lausui eräässä hiljattain pitämässään puheessa, että itäinen pallonpuolisko tuottaa tällä hetkellä ainoastaan 19 % maailman kokonaisöljyntuotannosta sen asukasluvun ollessa kokonaista 86 % koko maailman asukasluvusta. Sen vuoksi itäisen pallonpuoliskon öljytuotantoa on vaikkapa suurinkin kustannuksin nopeasti kehitettävä vastaamaan siellä lisääntymistään lisääntyvää tarvetta. Tällä hetkellä ja lähivuosina on Länsi-Euroopan öljyntarpeen tyydyttäminen eräs maailman tärkeimmistä kysymyksistä. Jos Keski-Idän öljyvaroja ei saateta kulutukseen riittävissä määrin, on Yhdysvaltain ja muitten läntisen pallonpuoliskon kansakuntien joko ratkaisevasti supistettava omaa kulutustaan tai sitten annettava Euroopan nähdä nälkää ja vilua, todettava sen tulevan liikuntakyvyttömäksi ja sen teollisen tuotannon lamaantuvan. "Tietoisuudessa siitä, mitä jälkimmäinen vaihtoehto merkitsisi maailmanrauhan säilymiselle ja koko ihmiskunnalle tulee yhtiöni edelleenkin sijoittamaan huomattavia pääomia Keski-Idän öljyteollisuuslaitoksiin", lopetti presidentti Holman puheensa.

*

"Varastot ovat suuret, kysyntä vielä suurempi", sanovat muut amerikkalaiset. Englannin polttoaineministeri Gaitskell lausui hiljattain, ettei ole epäilystäkään siitä, etteikö lähimpinä kolmena-neljänä vuotena olisi öljystä huutava puute. Ainoa keino tilanteen paranemiseen on tuotannon lisääminen. Suurimmat toiveet kiinnitetään Lähi- ja Keski-Itään. Tässä mielessä on Palestiinan kriisi todellinen katastrofin uhka maailmantaloudelle. Kaikki laajat öljyjohtotyöt Saudi-Arabiasta Libanonin rannikolle, Irakista Välimerelle ja Etelä-Persiasta Välimerelle on täytynyt siirtää toistaiseksi.

Ja sitten kun nämä kaikki saataisiin valmiiksi, voi helposti syntyä `pientä kinaa` siitä, kuka saa öljyjohdon pään käteensä. Kymmenen vuotta sitten kuulutti Hitler, että nyt alkaa taistelu öljystä. Hänellähän oli tuo varomaton tapa ajatella radioon. Muut olivat taas tulleet siihen vakaumukseen, että hän kenties ei olisi puolueeton bensiiniaseman hoitaja. Ja sitten tapeltiin, että ikkunat helisivät kunnes öljy loppui, kuten muistamme.

Veljenpoika.