Pääministeri Kekkonen: Herra puhemies! Avulias ryhmätoverini ed. Rantamaa kuuluu täällä eräässä aikaisemmassa istunnossa käsitelleen ministerien palkkauskysymystä ja erikoisesti hän kuuluu puuhailleen minun palkkatulojeni kimpussa (Oikealta: Maakansa sanoo, että kokoomus!). Ilman tätä asiaan puuttumista en olisi tätä puheenvuoroa käyttänyt (Ed. Hakkila: Se on pelkkää kateutta!).

Ed. Rantamaa on täällä tehnyt selkoa ministeripalkkion korotuksen vaikutuksesta eräiden nykyisten valtioneuvoston jäsenten tuloihin ja ehdottanut samassa yhteydessä, että valtioneuvoston jäsenelle, joka on samalla kertaa myöskin eduskunnan jäsen, maksettaisiin ainoastaan puolet edustajan palkasta, ja hän on perustellut tätä esitystään sillä, että eräät valtioneuvoston nykyiset jäsenet hänen käsityksensä mukaan muussa tapauksessa saisivat liian korkean palkan. Täytyy kuitenkin sanoa, että lähtökohtana ei tämäntapaista perustelua voida pitää, sillä eihän lakia laadita nykyistä tilapäistä tilannetta varten, vaan luonnollisestikin vastaisuutta varten yleensä. Mitä taas erityisesti minun palkkatuloihini tulee, niin minun palkkatuloni eivät määräydy valtioneuvoston jäsenen palkkauksen perusteella, vaan ne määräytyvät 17 päivänä heinäkuuta 1931 valtioneuvoston jäsenten palkkioista annetun asetuksen mukaan Suomen Pankin johtokunnan jäsenen palkkauksen perusteella. Kun tarkastelemme tämän asetuksen sisältöä, niin me havaitsemme, että tämä esillä oleva palkankorotus ei minulle, jota kuitenkin näytetään pitävän tämän palkankorotuksen henkisenä isänä, tule merkitsemään yhdenkään markan lisäystä palkkatuloihini (Oikealta: Se on ikävää!). - Ei se ole lainkaan ikävää. Minä saan aivan riittävästi palkkaa - ehkä liikaakin (Ed. Hakkila: Rantamaa saa liian vähän. - Ed. Rantamaa: Hakkilalla on liian paljon! - Ed. Hakkila: Ei Hakkila ole valittanut!).

Nyt täytyy sanoa, että niin voimakkaasti asiallisilla syillä kuin tätä ministerien palkankorotusta voidaankin perustella, niin on myönnettävä, että ajankohta tämän korotusesityksen esittämiselle ei ole ollut oikea (Oikealta: Hyvä!). Olen aivan varma siitä, että kukaan asioita järkevästi tarkasteleva ihminen, ei myöskään äärimmäisestä vasemmistosta, voisi pitää oikeana sitä järjestelyä, johon olisi jouduttu, ellei palkankorotuksia nyt ministereille olisi suoritettu, koska nimittäin aikaisemmat ministerien palkat, jos ne olisivat pysyneet ennallaan ja nyt olisi suoritettu runsaasti palkankorotuksia virkamiesten kohdalta, olisivat johtaneet sellaiseen anomaliaan, että ministeri ministeriön päällikkönä olisi saanut suunnilleen saman palkan kuin nuorempi taikka vanhempi hallitussihteeri ministeriössä. On tietysti selvää, että tämäntapaista epäkohtaa voidaan levottomina aikoina ylläpitää vuosikausia, mutta jos palkkaolosuhteet aiotaan järjestää pysyväiselle kannalle, niin ei tämä luonnollisestikaan ole oikea.

Vaikka siis asiallisilla perusteilla voidaan hyvin puolustaa ministerien palkkauskorotuksen esittämistä, niin tämä toimenpide hallituksen taholta esitettynä oli kuitenkin virheellinen sen vuoksi, että se sattui vääränä ajankohtana. Kun tämän sanon, minun täytyy vielä täydennykseksi mainita, että minä henkilökohtaisesti vastustin tätä palkankorotusesitystä niin pitkälle, että kieltäydyin tätä ehdotusta esittelemästä, vaikka se olisi pääministerille kuulunut. Mutta myönnän avoimesti, että vika tietysti on minun, kun hallitus tämän antoi. Minun olisi pitänyt olla niin voimakas pääministeri, että olisin estänyt tämän esityksen antamisen (Eduskunnasta: Oikein!). Se siitä.

Kun ed. Rantamaa on myöskin käsitellyt sitä, millä tavalla kansanedustajan ja ministerin yhteiset palkkaukset pitäisi järjestää, niin hän on puolustanut sellaista menettelyä, että ministerille, joka on myöskin kansanedustajana, pitäisi maksaa ainoastaan puolet kansanedustajan palkkiosta. Tietysti se saattaa olla hyvin perusteltu sen vuoksi, että varmasti monet edustajat suorittavat enemmänkin kuin kaksi kertaa työtä täällä eduskunnassa kuin ministeri, joka ei ole valiokunnan jäsen ja sillä tavalla joutuu suorittamaan paljon vähemmän työtä nimenomaan eduskunnan piirissä kuin sellainen kansanedustaja, jolla on paljon valiokunnan työtä ja joka todella tekee tämän valiokuntatyönsä. Mutta kun nyt halutaan väittää, että tietyt ministerit tulisivat saamaan kovin korkean kansanedustajanpalkkion nyt tämän uuden järjestelmän vallitessa, niin olen huvin vuoksi antanut valtiovarainministeriössä laskea, miten esim. minun kansanedustajanpalkkioni nyt käy, kun tämä kansanedustajien palkkion voimakas korottaminen on tehty. Tämän tänä päivänä valtiovarainministeriössä suoritetun laskelman mukaan, jos vanha kansanedustajan palkkiojärjestelmä ja vanha palkkion määrä olisi ollut käytännössä, minun nettotuloni kansanedustajana olisi ollut 627 000 mk vuodessa. Mutta tämän uuden järjestelmän mukaan, kun kansanedustajan palkkiota on korotettu huomattavasti, minun nettotuloni kansanedustajana tulee olemaan 409 000 mk eli noin 218 000 mk vähemmän vuodessa kuin aikaisemmin (Hilpeyttä).