P.M. Sakari Tuomiojalle 13.5.1943

Eilen oli minulla keskustelu Tannerin kanssa virasto-olojen tutkimista koskevan asian johdosta. Keskustelun päätökseksi Tanner tiedusteli, saako hän ryhtyä asiaa hoitamaan siinä mielessä, että minä otan sen tehdäkseni, ja vastaukseni oli myönteinen.

Tarkoitukseni oli tänään mainita Sinulle eräistä näkökohdista itse järjestelypuolesta. Kun en ehtinyt tavata Sinua, panen ne paperille.

Julkisuudessa näyttää esitetyn, että valtiovarainministeriöön pitäisi perustaa erityinen järjestelyosasto, jos suorittaisi kysellisen tehtävän. Miksei se niinkin käy, mutta luulisin, että näin pysyväiseen järjestelyyn ei ainakaan tässä vaiheessa olisi syytä. Mielestäni riittäisi, että valtiovarainministeriöön perustettaisiin virastoasiain valtuutetun toimi. Valtuutetulla olisi toimisto, jossa olisi tarpeellinen määrä toimistosihteereitä ja muuta henkilökuntaa. Ensi alussa luulisin tultavan toimeen 3 sihteerillä, ei edes konekirjoittajaa aluksi tarvittaisi. Sihteereistä olisi 2 juristia, joiden tehtävänä tulisi olemaan virastojen ja virkamiesten työmäärän, työtapojen ja työn tarkka ja yksityiskohtainen tutkiminen ja seuraaminen, määrättyjen erikoistutkimusten suorittaminen jne. Kolmas sihteeri olisi konttoritekniikan erikoismies, jolla olisi omalla alallaan riittävästi työtä.

Virastoasiain valtuutetulla olisi näiden työn suunnittelun ja johtamisen sekä tulosten selvittelyn ja sen johdolla tehtävien ehdotusten laatimisen ohella eräät suuremmat organisatooriset valmistelut suorittavanaan:

1. Ministeriön osasto vaiko keskushallitus? Yleistutkimus ja ehdotus kautta linjan. Tällöin tulisi uudessa yhteydessä, kokonaisuutena, esille Castrenin komiteassa verraten yksipuolisesti, ja vailla yhteyttä kokonaisuuteen, käsitelty kysymys valtiosihteerin virkojen perustamisesta, ministeriöiden työn sisäisestä järjestämisestä yms.

2. Alueellisen hallinnon keskittäminen

a) lääninhallituksiin;

b) paikallishallinnon piireihin.

3. Eräiden virkojen lakkauttaminen: mm. kruununvoudit.

4. Kysymys virkamiesten erottamattomuuden supistamisesta, joka uusien palkkajärjestelyjen vuoksi ja tehokkaamman hallinnon aikaansaamiseksi olisi välttämätön.

5. Virkamiesten sivutoimet.

6. Tutkimus, missä määrin liian korkealle asetetut pätevyysvaatimukset ovat aiheuttaneet hyvin kvalifioidun henkilökunnan käyttämistä toisarvoisiin tehtäviin.

7. Psykoteknillisen tutkimuksen käytettävyys virastojen alemman henkilökunnan valitsemisessa.

8. Valtion ja kuntien väliset taloussuhteet.

Uusia samanlaisia tehtäviä avautuu varmasti työn kuluessa, tässä on aivan suoralta kädeltä ilman enempää perehtymistä esitetty muutamia. Toimistosihteerien suorittamien erikoistutkimusten avulla päästään suhteellisen pian suorittamaan puhdistusta ja uudelleenjärjestelyä virastojen piirissä.

Sodan vuoksi on perustettu uusia virastoja ja toimia. Niillä on taipumus jatkua kauemman aikaa kuin on tarpeellista. Tämän seikan valvominen aiheuttaa jo nyt sen, että virastoasiain valtuutetun tulee tarkoin ja yksityiskohtaisesti perehtyä näiden virastojen tämänhetkiseen työhön, niin että voi ehdottaa supistuksia tai ainakin estää laajennukset, joihin tämäntapaiset virastot kernaasti ryhtyvät. Nimenomaan näillä aloilla on voitava työtavoissa ja eri portaiden kompetenssissa tehdä yksinkertaistamista.

Palaan vielä organisatioon. Virastoasiain valtuutetun työlle olisi eduksi, jos hänellä olisi kokeneista hallintomiehistä ja virkamieskunnan edustajista koottu neuvottelukunta. Mutta sille ei pitäisi antaa päätösvaltaa, sen tulisi olla vain neuvottelevaa laatua. Valtuutettu antaisi kaikki mietinnöt ja tekisi kaikki ehdotukset omissa nimissään olematta sidottu neuvottelukunnan mielipiteeseen. Sillä tavoin saavutetaan johdonmukaisuus, jatkuvaisuus ja kokonaisuuden yhdenmukainen huomioonotto.

Tässä ainoastaan Sinua varten muutamia hajanaisia näkökohtia.