Lautamiehen lavitsalta

NIMIMERKKI

"ENTINEN KOULULAINEN"

Sanomalehden lukijalla on silläkin omat lystinsä. Ja kyllä sanomalehden lukija tarvitseekin omat lystinsä. Otetaanpa nyt vaikka punnittavaksi sellaisen lukijan mielentila, joka on palstamääriä kahlannut nk. asiallisten kirjoitusten ja haastattelujen palokankaalla, niin johan se kaipaa totta tosiaan jotakin kevyempää luettavaa, "muikeampaakin muonaa", kuten Jukolan pojat sanoivat. Tietenkin paras ja miellyttävin tapa sanomalehteä lukiessa, ellei nyt käsissä ole joku maaseudun poliittinen puoluelehti, jota lukiessa muuta hymyilyä herättävää ei tarvitse, olisi pitää käden ulottuvilla varsinaista pilalehteä, Tuulispäätä tai Kurikkaa, jossa jälkimmäisessä varsinkin on aina hyvä valikoima poliittisia vitsejä, joskus ihan kuvitettuja juttuja AKS:stäkin. Kun sitten olisi lukenut itsensä aivan henkihieveriin valtiovirastojen tarveaineitten yhteisostoja, asutustoiminnan rahoittamista, Irakin kysymystä yms. koskevilla artikkeleilla, niin koppaisi taitavasti käteensä vaikkapa nyt Tuulispään ja lukisi siitä jonkun Lindströmin ajatelman, Sff:n runon tai muutaman ikivanhan, mutta sellaisenakin sentään nautittavan vitsin, joitten jälkeen jaksaisi taivaltaa muutaman palstan nk. asiallisten kirjoitusten erämaassa.

Onhan ne sanomalehdissä sitä paitsi pakinat. Onhan ne. Mutta pakkaa vain se pakinoitsija usein olemaan sellainen keskikesän mies, jota vaivaa varsin pahasti se kaiken rehevyyden peräänantamaton vihollinen, kuivuus. Ja kun tähän valitettavaan vikaan vielä yhtyy hengen heikkous, niin petiittipala voi olla lukijalle kaikkein eniten kestävyyttä koetteleva taival. Sitä paitsi voi se lahjakaskin pakinanpitäjä alakuloisina hetkinään päästää lukijan eteen huonon palan, sillä kukapa alati pystyy viheriöimään.

Parhaan viihdyn lukija kuitenkin kaiketinkin löytää sellaisista kirjoituksista, jotka ovat tosissaan kirjoitetut ja tarkoitetut tosina pidettäviksi. Onhan se vanha totuus, että kaikkein naurettavin on sellainen ihminen, joka koettaa olla kovasti juhlallinen, mutta on kuitenkin naurettava, koska ei voi muuta olla. Tuollaisen tärkeäksi heittäytyvän henkilön kirjalliset nerontuotteet ovat todellakin helmiä humoristisessa kirjallisuudessa. Ne ylittävät parhaankin pakinoitsijan saavutukset. Jos on totta, että nauru pidentää ikää, niin näitten tosissaan olevien naurunalaisiksi joutuvien humoristiset tuotteet ovat antaneet varsin laajoille piireille lisää vaellusvuosia.

Tällaisella johdannolla pyrimme salakuljettamaan tähän lehteen viime lokakuun 26. päivänä Helsingin Sanomien yleisönosastossa julkaistun ryöpsähdyksen, joka sanasta sanaan kuuluu näin:

Akateemisen Karjala-Seuran harjoittama kiihoitus koulunuorison keskuudessa.

Kun Akateemisen Karjala-Seuran sihteeri johtokuntansa valtuuttamana on eilisessä Helsingin Sanomain numerossa yrittänyt selittää seuran harjoittaman kiihoituksen laadultaan hyvin viattomaksi, pyytäisin saada esittää seuraavan tositapahtuman mainitun seuran toiminnasta:

Olin saapunut eräiden toverieni kanssa Akateemisen Karjala-Seuran kutsumaan toverikuntain edustajakokoukseen, jonka tarkoituksena oli neuvotella Akateemisen Karjala-Seuran haaraosastojen perustamisesta. Ennenkuin tämä kokous aloitettiin, nostivat Akateemisen Karjala-Seuran silloiset toimihenkilöt (puheenjohtajana oli E. E. Kaila ja sihteerinä E. Simelius) kolme pääkalloa kokouspöydälle. Tämä toimenpide herätti sellaista kauhua ja vastenmielisyyttä läsnäolleissa koululaisissa, että useat poistuivat Akateemisen Karjala-Seuran huoneistosta ennen kokouksen loppua.

Minulle jäi kokouksesta se käsitys, että Akateeminen Karjala-Seura koetti näillä pääkalloillaan moraalisesti vaikuttaa koululaisiin.

Olen tämän johdosta saanut sellaisen vastenmielisyyden mainitun seuran toimintaa kohtaan, etten myöhemminkään ole voinut liittyä sen toimintaa tukemaan.

Eiköhän olisi syytä, että kouluhallitus puuttuisi asioiden menoihin, sillä niin pitkälle on Akateemisen Karjala-Seuran kiihoitus jo kehittynyt!

*Entinen koululainen*

Sitten samaan lehteen lähetetty, pari päivää myöhemmin julkaistu vastine:

"Entinen koululainen" ja "pääkallot".

Eilisessä lehdessä esiintyneelle A.K.-S:n "pääkallojen" syvästi järkyttämälle nuorukaiselle haluan huomauttaa seuraavaa: Olette joutunut suorastaan kaamean erehdyksen uhriksi, hennot jäsenenne ovat vapisseet siveellisestä kauhusta kolmen kipsisen tuhkakupin edessä. A.K.-S., uskon niin, valittaa varmaankin sitä, ettei noihin tuhkakuppeihin oltu kiinnitetty huomautusta: "Huom! Ainoastaan kipsiä". Ehkä asialla oli sentään hyvä puolensakin, nim. se,  että A.K.-S:ään ei liittynyt jäsentä, joka pelkää tuhkakuppejakin. Kolmen kohtalokkaan tuhkakupin haamut ovat nousseet kolmivuotisesta haudastaan säikyttelemään nuorta isänmaan toivoa. Sitä valittaa

*Toinen entinen koululainen*

J.K. On hauska nähdä, puuttuuko kouluhallitus asiaan.

Näihinpä ei enää paljoa osaa lisätä, joskaan ei kannata näistä poiskaan ottaa. "Entinen koululainen", jonka ruumiillinen tomumaja tätä nykyä tavataan erään vissin liiton helmasta, on päätä huimaavalla paljastuksellaan arvellut avaavansa konsulien silmät näkemään, millainen kiihotusjärjestö maassamme saa vielä toimia. Mutta valitettavasti hänen paljastuksensa sattui olemaan laadultaan yksinomaan humoristisia tunteita herättävä. Kun tuollainen makupala on lehdessä, niin muuta mielenvirkistystä ei enää tarvitakaan. "Entinen koululainen" näet tietämättään ja tahtomattaan tuli kirjoittaneeksi parasta komiikkaa, mitä ajatella saattaa ja minkä kaltaista hän tahallaan ja tahtoen ei koskaan pystyisi luomaan. Sattuma hallitsee maailmaa. Jos "entinen koululainen" olisi tullut yllä siteeratun palasen sijasta samassa mielentilassa kirjoittaneeksi jonkin hieman laajemman teoksen, olisi hänen maineensa humoristisena kirjailijana taattu hänen itsensä ihmetellessä miksi.

"Toisen entisen koululaisen" vastineeseen ei kai ole muuta lisättävää kuin jotta samanlaisia pääkalloja saadaan vieläkin ostaa City-kauppakujasta. Ne maksavat vain 18 mk kappaleelta.

Olisikohan erään vissin liiton toimistoon syytä joku sellainen ostaa näytteeksi, että jäsenet eivät myöhemmin elämässään joutuisi pelkäämään tuhkakuppeja.

*Lautamies 1926*