Ed. Kekkonen: Tätä asiaa tietenkin voidaan katsoa sekä palosuojelumaksun maksajan että sen kannalta, joka avustuksen palosuojelumaksusta saa. Minä katsoisin kyllä tätä asiaa enemmänkin niiden kannalta, jotka tätä avustusta saavat, siis pääasiallisesti varattomien kuntien kannalta, jotka tulevat tästä ehdottomasti hyötymään. Mehän tiedämme, että valtiolla ei nykyisenä aikana, niinkuin valtiovarainvaliokunta on lausunut, ole mahdollisuutta muuta tietä avustaa kuntia näiden tarpeiden tyydyttämiseksi, ja sen vuoksi meidän on otettava, jos me haluamme kuntia avustaa, varat sieltä, mistä kohtuullisesti ne saadaan. Sitäpaitsi en uskoisi, että on kovin suurta syytä pitää huolta siitä, millä tavalla nämä varat tulevat kerätyiksi. Mehän tiedämme, että tämä palosuojelumaksu merkitsee vain varsin pientä määrää, esim. korkein maksu 100,000 markan vakuutuksesta on 6 markkaa tämän palosuojelumaksusta annetun lain perusteella. Se on niin vähäinen määrä, että sen vuoksi ei minun nähdäkseni ole oikeutta ottaa torjuvaa asennetta toimenpiteisiin nähden, jotka mitä tehokkaimmin edistävät vähävaraisten seutujen palosuojelua. Olisi kenties syytä, että tämän yhteydessä esitettäisiin hallitukselle toivomus siitä, millä tavalla vastaisuudessa nämä avustukset tullaan jakamaan, mutta joka tapauksessahan eduskunta niistä talousarvion yhteydessä aina saa päättää.