VIII Tiedotusvälineille annettuja haastatteluja

45. Tasavallan Presidentin Me-lehdelle myöntämä haastattelu 9.5.1980

Miten maailmantilanne on muuttunut, mikä sen on muuttanut?

Ei tarvitse olla mikään kansainvälisen politiikan suuri asiantuntija huomatakseen, kuinka syvällinen muutos maailman tilanteessa on tapahtunut. Sen sijaan on jo paljon vaikeampi löytää täsmällistä vastausta siihen, mitkä kaikki syyt tähän valitettavaan kehitykseen ovat vaikuttaneet.

Runsas vuosikymmen sitten lupaavasti alkanut liennytyskehitys on jähmettynyt paikoilleen. Tilalle on tullut jännitystä, epäluuloa ja keskinäistä syyttelyä. Kansainvälisen vuorovaikutuksen kasvu ei ole ainoastaan pysähtynyt, vaan sitä pyritään tietoisesti rajoittamaan.

Liennytyksen "lihavina vuosina" oli tapana valitella, että aseidenriisuntaneuvottelut etenivät paljon hitaammin kuin uusien asejärjestelmien kehittely. Tänään neuvottelut ovat katkenneet tahi polkevat paikallaan, samalla kun varustelukilpa on vaarallisesti kiihtynyt.

Toista maailmansotaa seurannut rauha ei koskaan merkinnyt verenvuodatuksen loppumista erilaisten paikallisten kriisien yhteydessä. Tänään kuitenkin suurvaltasuhteiden tulehtuneisuus tekee tällaiset rajoitetutkin selkkaukset äärimmäisen uhkaaviksi maailmanrauhan kannalta.

Vaikka kriisi-ilmiöt ovat muuttuneet todella vakaviksi viime kuukausien aikana, ne juontavat juurensa jo vuosien takaa. Taustalla on ollut suuressa määrin se kasvava epävarmuus, jota erityisesti kansainvälisen talouden perusteiden järkkyminen ja asevarustelun jatkuminen ovat ruokkineet. Luottamuksen palauttaminen ja liennytyksen saaminen uudelleen käyntiin tulee olemaan aikaa vaativa urakka, mutta siitä on suoriuduttava. Järkeviä vaihtoehtoja ei ole.

Onko tämän hetken maailmantilanteessa sellaisia piirteitä, joista Suomen ulkopolitiikalla ei toistaiseksi ole kokemusta?

Tässä suhteessa katson luottavaisena tulevaisuuteen. Ulkopolitiikkamme perusta rakennettiin hyvin vaikeissa olosuhteissa kylmän sodan alkuvaiheessa. Se on hyvin kestänyt runsaan kolmen vuosikymmenen kokeen niin jännityksen kuin liennytyksenkin aikana. Ulkopolitiikkamme on taannut meille vakaan kansainvälisen aseman ja hyvinvointimme tasaisen kasvun. Tältä pohjalta olemme myös voineet tilaisuuden tullen ryhtyä aktiiviseen toimintaan rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi.

Meillä ei ole mitään syytä lähteä muuttamaan ulkopolitiikkamme perusteita. Tietysti meidän, kuten muidenkin, on kyettävä löytämään vastaus moniin aivan uudentyypisiin haasteisiin, kuten energiakysymyksiin ja laadullisen asevarustelun eteemme nostamiin ongelmiin.

Millä tavoin YYA-sopimus on nyt ajankohtainen?

Kun otetaan huomioon Neuvostoliiton-suhteiden keskeisyys ulkopolitiikkamme kannalta, YYA-sopimus on kaikilta osiltaan aina ajankohtainen. Hiljattain vietettiin tämän merkittävän yhteistyöasiakirjan solmimisen 32. vuosipäivää, jolloin kummaltakin puolen korostettiin voimakkaasti suhteittemme vakiintuneisuutta ja riippumattomuutta kansainvälisen tilanteen vaihteluista.

Tätä tärkeää näkökohtaa on syytä erityisesti tähdentää nykyisenkaltaisena jännityksen ja epävarmuuden kautena. Aivan viime viikkoinakin Suomi ja Neuvostoliitto ovat voineet sopia eräistä suurista, kummankin maan talouden kannalta tärkeistä yhteistyöhankkeista.

Mitä vaativat Suomelta liennytyksen ja ETY-keskustelujen jatkaminen?

Suomen turvallisuutta on mahdotonta ajatella irrallaan eurooppalaisesta todellisuudesta.

Tämä oli lähtökohtamme 1960-luvun lopussa ryhtyessämme aktiivisesti edistämään maanosamme liennytyskehitystä, kun kansainvälinen tilanne loi tähän edellytykset. Viime aikojen kiristynyt suurpoliittinen ilmapiiri on luonnollisesti heijastunut myös Eurooppaan ja samalla vaikuttanut epäedullisesti ETYK-seurannan näköaloihin. Toisaalta me suomalaiset katsomme, että se mitä nyt on tapahtunut maanosamme rajojen ulkopuolella, ei saisi turmella täällä saavutettuja tuloksia. Suomen kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että 1960-70 vaihteessa maanosassamme syntynyt kahden- ja monenkeskinen neuvotteluyhteys jatkuu katkeamattomana. Tämän vuoksi kiinnitämme suurta huomiota ensi syksynä Madridissa järjestettävän ETYK:n toisen seurantakokouksen valmisteluihin.

Miten luonnehtisitte Pohjois-Euroopan tämänhetkistä tilannetta?

Toista maailmansotaa seuranneina vuosikymmeninä Pohjolaa on totuttu pitämään hyvinvoinnin ja vakaiden olojen saarekkeena, joka on onnistunut pysyttäytymään kärjistyneimmän suurpoliittisen jännityksen ulkopuolella. Tämä on ollut sekä pohjoismaiden että koko kansainvälisen yhteisön edun mukaista. Me olemme Suomessa tunteneet turvallisuutemme sitä lujemmaksi, mitä vakaammat ja rauhanomaisemmat olot meidän lähiympäristössämme vallitsevat. Omalta osaltamme olemme pyrkineet edistämään Pohjolan pysymistä kansainvälisten ristiriitojen ulkopuolella. Näitä ponnistuksiamme tulemme myös vastaisuudessa jatkamaan.

Millä tavalla asevarustelun kiihtyminen koskettaa Suomea?

Olen jo edellä viitannut siihen, kuinka varustelukierteen jatkuminen ja kiihtyminen on ollut omiaan murentamaan liennytyksen edellytyksiä ja näin osaltaan heikentämään myös Suomen kaltaisten maiden turvallisuutta.

Erityisen huolestuttavaa meidän kannaltamme on ollut, että Eurooppa on joutumassa uudella tavalla kilpavarustelun näyttämöksi. Suomen hallitus onkin toistuvasti vedonnut kaikkiin osapuoliin, jotta neuvottelut ns. eurostrategisten asejärjestelmien rajoittamisessa saataisiin pikaisesti käyntiin. Olemme myös pyrkineet antamaan uusia virikkeitä käynnissä oleville aseidenriisuntakeskusteluille maanosassamme ja ehdottaneet erillisen Euroopan aseidenriisuntaohjelman laatimista. Nyt olisi päästävä käytännön toimiin.

Sopivatko olympialaiset suurvaltapolitiikkaan?

Puhuessani ETYK:n avajaisistunnossa 1973 viittasin suomalaiseen aforismiin: "Turvallisuus ei ole aidan panemista vaan oven avaamista". Käsitykseni ei ole tässä suhteessa muuttunut. Entisenä aktiiviurheilijana ja urheilujohtajana tiedän, että juuri urheilulla olisi hyvät edellytykset toimia veräjien avaajana kansainväliselle kanssakäymiselle ja keskinäisen ymmärtämyksen kasvulle. Tämän vuoksi mielestäni juuri olympiakisoja kansainvälisen urheiluyhteistyön näyttävimpänä tapahtumana tulisi kaikin tavoin tukea.