"Karjalan työkansan kommuunin" agitatsiooni

Kajaanin Lehti 75/9.7.1920

Viimeaikaiset yllättävät tapahtumat Vienan Karjalassa ovat varmaankin olleet balsamia kotimaisille bolshevikeillamme, jotka pitävät Neuvosto-Venäjän oloja yhteiskuntakehityksen korkeimpana ilmaisuna. He kaikin tavoin haluavat edistää Vienan-Karjalan kansan vuosisataisen sortajan tunkeutumista uudelleen määräämään sinne, mistä hetkisen olivat poiskarkotettuja. Sanoin ja töin kotimaiset bolshevikimme suosivat noita neuvostohallituksen väkivaltaisia toimenpiteitä heimokansamme keskuudessa, sillaikaa kun karjalaiset kokoovat joukkojaan karkottaakseen vihollisen maastaan. Tuo suomalaisten äärimmäissosialistien isänmaaton vihollisvallan pyyteitä suosiva kanta on oiva ja tyypillinen näyte, siitä mihin voi johtaa kommunistiyhteiskuntaa tarkottavat haaveet.

Agitatsioonin ansioksi voitanee yksinomaan laskea sekin seikka, että vienankarjalaisilla ei ole hallussaan sen enemmän kotimaataan kuin mitä heillä nyt on. Uhtualta tulleiden kertomusten mukaan ovat näet suomalaiset punaiset tullessaan Karjalaan kuljettaneet mukanaan suuren määrän bolshevistista kiihotuskirjallisuutta, levittäneet sitä laajalti yli Karjalan, ja lähettäneet kyliin, aina Suomen rajoille saakka, agitaattoreita saarnaamaan ihanneoppia ja nostattamaan herkkäuskoista kansaa Vienan-Karjalan väliaikaisen hallituksen joukkoja vastaan. Lisäksi ovat he olleet yhteydessä itse vastassaan olevien vienankarjalaisten joukkojen kanssa ja saaneet, kai hyvillä lupauksilla, houkutelluksi puolelleen entisen legioonan majuri Lesojeffin johdolla suuren joukon hallituksen armeijasta. Bolshevistinen agitatsiooni on näyttänyt taas kerran, mihin se pystyy, kiihotustyö on johtanut tuloksiin, joita olisi aseellisesti kauan saatu tavotella.

Kiihotustyöhän on bolshevikeilla kaikki kaikessa. Sen avulla he vahvistavat asemaansa vihollisiinsa nähden, ei niinkään paljon positiivisesti, omia voimiaan lisäten, vaan negatiivisesti, vihollismaanaan olevan voimia hajottaen ja heikentäen.

Me suomalaiset ehkä parhaiten tiedämme, miten laajasuuntaiseksi bolshevikit ovat kiihotustyönsä suunnitelleet. Se ei ole yhden eikä kahden miehen varassa, se ei käsitä yhtä tai paria maata, eikä niele vain tuhansia markkoja. Sen palveluksessa on kymmenin tuhansin agentteja, se ulottuu yli koko maailman ja nielee kultaa kosolti bolshevikien kukkarosta. Mutta heidän kannattaa siihen uhrata, siihen he lopultakin kaiken toiveensa kiinnittävät. Jos kiihotustyö ei kanna hedelmiä, on heidänkin aikansa luettu.

Tyypillinen näyte bolshevikien kiihotuskirjotuksista, joita muuten yleisölle saattavat kussakin maassa ilmestyvät bolshevistisella kannalla olevat sanomalehdet, on viime tiistaisessa "Työväen Lehdessä" ollut entisen punaisen kansanvaltuutetun ja Mannerin esikuntapäällikön kiihkoilijatohtori Edvart Gyllingin kirjottama "ukaasi" "Karjalan työkansan kommuuni. Sananen Suomen työväelle ja talonpojille". Se kertoo ensin että "Venäjän neuvostotasavalta uskollisena julistamalleen kansojen itsemääräämsoikeuden periaatteelle on Kauko Karjalan työtätekevälle kansallekin luvannut vapaan kansan oikeudet".

Mutta Vienan Karjalaa edustavat maakuntapäiväthän ovat ilmoittaneetkin haluavansa liittyä Suomeen, eikä siis Neuvosto Venäjällä pitäisi olla mitään tekemistä enää Karjalassa, jos se aikoo pysyä kansojen itsemääräämisoikeuden periaatteille uskollisena, eikä anna imperialististen halujen sokasta periaatteitaan.

Edelleen kuvailee Suomen pankin ryöstäjä oloja "Karjalan työkansan kommuunin" alueella, kuinka ne ovat monenkaltaisten "lahtarien" mellastaessa sortuneet kovin huonoiksi ja tarvitsee neuvostohallitus oloja järjestäessään avustusta Suomen työväestön puolelta. Suomen työväestön on kaikin tavoin painostettava hallitustaan, ettei se antaisi karjalaisille avustusta näiden koettaessa vapauttaa maataan.

"Työväen Lehti", joka syntymästään saakka on ollut Kuopion bolshevikilehtien, olivatpa ne sitten minkä nimisiä tahansa, kiivas seuraaja, on nyt palstoillaan kaiken muun hyvän lisäksi julaissut tämän jotenkin "smuglaamalla" Venäjältä tuodun kirjotuksen ja suosii arvatenkin Gyllingin anomuksia Suomen kansan suhtautumisesta hänen valtakuntaansa. Näyttää kuin maanpetturuuden asia olisi tuhatta vertaa kalliimpi isänmaan asiaa monelle muullekin kuin "Työväen Lehdelle".

"Työkommuuni" levittää agitatsiooniaan Vienan-Karjalaan ja hakee myötätuntoa Suomesta käsin. Toivottavasti Karjalan kansa käsittää bolshevikien valheet ja avustaa kaikin tavoin laillista hallitustaan.