Tänä vuonna sitä sitten saadaan Suomen kansan eduskuntaan virallisestikin aitosuomalaisia kansanedustajia jos nyt ei aitosuomalaisesta puolueesta valittuja, niin kuitenkin eri puolueista aitosuomalaisten äänillä valittuja ja silloin on selvääkin, että heidän erikoisharrastuksenaan tulee olemaan juuri aitosuomalaisuuden vaaliminen kaikessa työssä, mitä eduskunnassa tehdään. Ja kyllähän tuollaisten virallisten valvojien onkin aika eduskuntaan päästä vaikuttamaan, sillä olisipa ollut muutama vuosi sitten eduskunnassa sellaisia miehiä, niin ei nykyinen kurja yliopistolaki koskaan olisi päässyt Suomen asetuskokoelmaa koristamaan, vaan olisi jäänyt henkisen isänsä Nestor Suuren, s.o. Setälän plakkariin tai korkeintaan päässyt eduskuntaesityksen asteelle. Eipä sillä, etteikö siihen aikaan olisi eduskunnassa ollut hyviä miehiä ja aitosuomalaisia, mutta he eivät vielä silloin osanneet katsoa kaikkia asioita siltä näkökulmalta, jolta aitosuomalaisten valitsemat miehet nyt katsovat: onko kulloinkin kyseessä oleva ehdotus Suomen suomalaisen kansan etujen mukaista. Ensi vaaleissa saadaan eduskuntaan aitosuomalaisia, joita Setälän tapaiset miehet eivät pysty puhumaan yli. Mutta sitä varten onkin jokaisen kansalaisen ajoissa ryhdyttävä toimimaan, että heidän puolueensa olipa se mikä tahansa, asettaisi ehdokkaikseen aitosuomalaisen hengen elähdyttämiä miehiä, joille on tärkeintä yksikielisen suomalaisen sivistyselämän kehittymisen vaaliminen. Tällöin kylläkin tulee huomio kiinnittää etupäässä nuoriin voimiin, sillä vanhat puoluejohtajat ovat yleensä pilanneet nimensä aitosuomalaisen kansan silmissä, niin Ingmannit ja Setälät kuin Lavoniukset ja Vennolat. Ei se mikään puolue siitä mene kumoon, vaikka sen joku johtajista ei tulisikaan eduskuntaan valituksi, koska hänellä ei siellä tehdä mitään nimenomaan suomalaisen kansan edustajana. Eihän kokoomuspuolue aikoinaan kaatunut, vaikka Ingman ei päässyt läpi vaaleissa. Eikä Branderin kerrallinen poisjäänti liene edistyspuolueelle tuottanut mitään tappiota. Senpävuoksi olisikin jokaisen aitosuomalaisen puoluemiehen syytä tarkkaan harkita, eikö hänen velvollisuutensa aitosuomalaisena ole voimakkaasti vastustaa vanhojen kaksikielistä sivistystä ihailevien ja suosivien asettamista puolueensa edustajaehdokkaaksi, sillä yhden syrjäytetyn maltillisen sijalle saadaan kirkas aitosuomalainen.

Tänä vuonnahan se sitten nähdään, millainen uusi eduskunta meille tulee. Mutta kyllä jokaisessa puolueessa tulee eduskuntaryhmän kokoonpano muuttumaan, sillä ennenkuin mies nyt edustajaksi otetaan, kysytään häneltä tiukasti mielipidettä aitosuomalaisuuteen nähden ja minä luulen, että maaseudulla ei veretön suomalainen saa paljoakaan ääniä. Ja tällaisen välienselvityksen jälkeen tietää kultakin edustajalta vaatia sellaista esiintymistä, kuin mitä hän edustajaksi kilvoitellessaan on luvannut.

Mutta ei yksin tämän eduskunnan aitosuomalaistaminen riitä työalaksi tänä vuonna meille suomalaisille. Hyppäänkin nyt siihen toiseen tärkeään kysymykseen. Meillähän on saarnattu kerta toisensa jälkeen, että liike-elämämme on suurimmaksi osaksi ruotsalaisten käsissä. Saarnattu ja kehoitettu ryhtymään taisteluun sitä vastaan. Tänä vuonna se taistelu sitten on alotettava täydessä leppymättömyydessään. *Jokaisen täytyy kannattaa yksinomaan suomalaista teollisuutta, käyttää yksinomaan suomalaisia liikkeitä, suomalaisia lääkäreitä, suomalaisia asianajajia ja kaikkea, mikä on suomalaista.* Tämä ei ole ainoastaan harvojen valittujen asia, tämä koskee jokaista suomalaista, sillä pienistä puroista kasvaa suuri joki. Kunhan vain jokainen Helsinginkin suomalainen tekisi edes puolet ostoksistaan tunnetusti suomalaisista liikkeistä, niin kyllä suomalaisten liikemiesten tilinpäätökset suurenisivat ja silloin saataisiin toivoa kaikille suomalais-kansallisille yrityksille ja yhtymille tuntuvia avustuksia, joiden turvissa voitaisiin tämä liike-elämään niin paljon vaikuttava taistelu saattaa voitolliseen loppuun.

Ei ole näet hauskaa lukea sanomalehdistä, että jokin suuri ruotsalainen liike on lahjoittanut jollekin ruotsalaiselle humpuukiyritykselle satoihin tuhansiin markkoihin nousevan omaisuuden. Sitä katkerampaa moinen on nähdä, kun tietää, että nämäkin rahat on lahjoittaja aikanaan saanut suomalaisilta asiakkailta, joille tällainen lahjoitus on suorastaan isku vasten kasvoja. Sellaisesta hävyttömästä menettelystä on tehtävä loppu. Eikä sitä muuten saada lakkaamaan, ellei katkaista kaikkia liikesuhteita ruotsalaisten "firmojen" kanssa.

Maalaislukijat mahdollisesti ajattelevat tätä vuodatusta lukiessaan, että se on oikein, kun tuollaista kirjoitetaan niille Helsingin puolsuomalaisille. Mutta menepäs itseesi, veljeni maan sydämessä. Etkö sinäkin voi osaltasi vaikuttaa tähän liike-elämän suomalaistamiseen? Voitpa hyvinkin. Sinä voit vaikuttaa kauppiaaseesi, ettei se tilaa ruotsalaisilta liikkeiltä tavaraansa, sinä voit itse olla ostamatta ruotsalaisia tavaroita, sinä voit vaikuttaa naapuriisi tähän samaan suuntaan. Jos maaseutu asettuu taipumattomasti ruotsalaisten kauppavaltaa vastaan, niin ei tämä pääkaupunki jaksa kovinkaan isosti elättää näitä vieraita kauppaporvareita täällä.

Mutta kun tämän olen sanonut suomalaisten liikemiesten ja muiden suomalaisten yrittäjien puolesta, niin tahdon sanoa heille muutaman sanan suomalaisen kuluttajan puolesta. Antakaa te suomalaiset liikemiehet meille ainakin yhtä hyvä vastike rahallemme kuin ruotsalaiset ja muut muukalaiset antavat. Kilpailkaa heidän kanssaan tavaran ja kaikenlaisen vastikkeen laadussa ja hinnoissa ja voittakaa ne. Kyllä silloin meidän kuluttajien on helpompi poikkeuksetta ostaa teiltä ja käyttää teitä asioissamme.

Ja vielä sana: avustakaa rahallisesti niitä pyrintöjä, jotka koettavat kaikin mokomin saada suomalaisen kansanaineksen määrääjäksi taloudellisellakin alalla. Avustamalla niitä potkaisette omaakin liiketoimintaanne eteenpäin. Tällä tavalla lahjoituksenne tulee olemaan vain rahansijoitus, joskin tavallisuudesta poikkeavaa laatua.

Ja lopuksi: aitosuomalaisuus menee voittamattomasti eteenpäin. Tämän vuoden alusta on saatu lisää työntekijöitäkin aitosuomalaisuuden vainiolle. Lisäksi on näet merkittävä sekin, että Aitosuomalainen-lehti alkaa tämän vuoden alusta kepittää ruotsalaisiamme ja puolsuomalaisiamme kerran viikossa. Ja eiköhän se Helsingin Lehtikin liene joksikin avuksi, sillä onhan sen ohjelmassa m.m. aitosuomalaisia pykäliä. Me emme sure emmekä pelkää kilpailua, sillä jokaisesta kuokkamiehestä suomalaisuuden kaskimaassa on iloittava. Työtä on paljon, parempihan on, jos työmiehiä tulee lisää.