Valinnan vapaus.

Kansalaisten on syytä aina silloin tällöin verrytellä valtiotietoaan. Hyvä on itse kunkin selvitellä, mikä on oleellisinta todellisessa demokratiassa. Kuulemme sankkojen lukijajoukkojen vastaavan, että opettaja, opettaja, siihen kuuluu yhdistymis-, kokoontumis- ja lausuntovapaus. Kieltämättä niin onkin, mutta harvoin kiinnitetään huomiota erääseen kaikkein tärkeimpään oikeuteen, valinnan vapauteen, joka on oleellisinta todelliselle demokratialle.

Sitä pysähdymme nyt tarkastamaan.

Kaikissa diktatuurimaissakin on jo taattu äänestämisoikeus. Siellä se ei ole vain oikeus, vaan velvollisuus sillä seurauksella, että äänestäjien lukumäärä saattaa nousta harvaankin asutuilla seuduilla lähelle sataa prosenttia. Kysymys on kuitenkin vain äänestämisestä eikä suinkaan valinnasta. Valinta on suoritettu valmiiksi puoluekansliassa, jossa äänestyslippu on valmistettu. Äänestäjä on todellisuudessa entisen vekselinkirjoittajan asemassa: "Kirjoitti pitkin tai poikin, niin aina joutuu maksamaan." Näin ilonaiheeksi jääkin todellisuudessa vain vapaapäivä, jolloin käydään joukolla äänestämässä - ei valitsemassa.

Mutta valinnan vapauden arvo todellisessa demokratiassa ei ilmene yksinomaan valtiollisessa elämässä, vaan monilla muillakin aloilla. Tänä päivänä, jolloin suomalainen työmies elää työttömyyden kourissa, varmaankin moni toivoo, että yhteiskunta voisi antaa jokaiselle työtä ja toimeentulon. Diktatuurimaissa ei työnteko suinkaan ole vain oikeus, vaan velvollisuus. Ja tähän täytyisi myös demokratian pyrkiä ja taata kansakunnalle täystyöllisyys. Silloin joudutaan kuitenkin tekemisiin valinnan vapauden kanssa. Ilmeisesti työttömyys voitaisiin kokonaan hävittää, jos työläisiä voitaisiin kysymättä heidän mielipidettään viedä työhön sinne, missä työtä voidaan järjestää, mutta kuten hyvin tiedetään, herättää tämä aina katkeruutta. Moni työtön saattaa jäädä jopa vaille työtä pitäessään kiinni valinnanvapaudesta. Diktatuurimaissa ei näin ole asianlaita. Työnteon velvollisuus tarkoittaa työntekoa siellä, missä sitä katsotaan tarpeelliseksi teettää. Jokaisella on työkirjansa siihen työpaikkaan, missä hän työskentelee ja muuttaminen siitä on mahdollista ainoastaan, jos työnjohto tai työntekijän terveys sitä vaatii. Olisi mielenkiintoista tietää, mitä suomalainen metallimies ajattelisi, jos hänelle ilmoitettaisiin, että meillä sodan aikana vallinnut tapa sitoa työntekijä samaan työpaikkaan lailla vahvistettaisiin säännölliseksi olotilaksi. Eiköhän sellainen järjestelmä muistuttaisi maaorjuutta, jolloin talonpoika oli vailla valinnan vapautta, ts. oli sidottu turpeeseen.

Amerikkalainen kaupan rationalisoimiskomitea totesi, että amerikkalainen maksaa jokaisesta dollarista 63 senttiä myyntikustannuksina, ja tätä moitittiin. Samainen tutkimustoimikunta kuitenkin totesi, että jos kuluttajat voisivat rajoittaa tai kokonaan luopua valinnan vapaudesta, voitaisiin kaupan samoin kuin tuotannon kustannuksia alentaa huomattavasti. Jos kansalaiset suostuisivat käyttämään vaatteinaan esim. miehet armeijan sarkaa ja naiset laivaston sinistä, voisivat kustannukset olla äärimmäisen alhaiset. Mutta kuluttajat haluavat valita. Heille järjestetään valinnan mahdollisuus, mutta se myös maksaa. Mutta ei sillä hyvä. Ei haluta ostaa yksinomaan valtion kaupasta, vaan tutustutaan monen liikkeen valmisteisiin, ennen kuin kauppa syntyy. Varmaan monen hymy hyytyisi, jos meille ilmoitettaisiin, että tästä lähtien on kirkonkylässä vain yksi kauppa. Tietenkin kaupan kustannukset pienenisivät, mutta ei passaisi ihmetellä, jos pian kaikki kävelisimme vormussa.

Ja sittenkään nämä aineelliset arvot eivät ole mitään henkisen valinnan vapauden rinnalla.

Olemme kuulleet ja nähneet, minkälainen meteli syntyi, kun yleisradio vastoin yleistä mielipidettä poisti suositun aamukahvilähetyksen. Se tapahtui, mutta siitä huolimatta meillä oli murisemisen oikeus ja myöskin vapaus valita iloisia säveliä muualta, sillä ulkolaisten asemien kuunteleminen on jokaisen omassa vallassa. Jos sattuisimme kyllästymään entiseen kuvalehteemme, voisimme tilata jonkin toisen kuvalehden, sillä tällä alalla Suomessa on nyt valinnan varaa. Jopa koulukirjojen valmistuksessa käydään ankaraa kilpailua niiden paremmuudesta. Jos jokin sanomalehti väittää, että tällainen on totuus Kaljakalliosta tai Salaputkijutussa, ei meidän ole syytä jäädä sen varaan, koska meillä on mahdollisuus tarkastella niitä asioita toisestakin sanomalehdestä. Jos täällä joku yrittäisi rahan voimalla saada kolttosensa painetuksi villasella, niin aina on niitä, jotka huolehtivat siitä, että asia selvitetään.

Voisimme esittää esimerkkejä melkeinpä miltä elämänalalta tahansa. Kaikki ne osoittavat, miten tärkeätä on saada valita sellaista, mitä itse pidämme hyvänä, siis että meillä on valinnan vapaus. Tästä olisi jokaisen suomalaisen pidettävä kiinni. Maata on niin rakennettava, että yksilön mahdollisuus vapaaseen valintaan säilyy. Valinnan vapaus ei saa olla vain iskulause, vaan kaiken toiminnan ehdoton edellytys. Tämän edellytyksen olemassaolosta on pidettävä huolta. Ihmiskunnan taistelu ihmisarvoisen elämän puolesta on pohjimmaltaan ollut taistelua valinnan vapauden puolesta.