1.1.1960 radiossa

UUDENVUODENPUHE

Keväällä 1957 pysähtyi toistakymmentä vuotta miltei keskeytyksettä kestänyt taloudellinen nousumme. Tuolloin syntynyt lamakausi on nyt päättynyt. Vielä viime vuoden alkupuolella käänne parempaan oli heikosti nähtävissä, mutta syksyllä talouselämän elpyminen oli saavuttanut sellaisen laajuuden ja voimakkuuden, että varsinaisen nousukauden voitiin katsoa alkaneen. Kokonaistuotantomme on v. 1959 noin 3-4 prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna ja siten ohitamme tähänastisen ennätysvuoden 1956 tason. Ulkomaankauppamme oli päättyneenä vuotena suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Ennätys on saavutettu myös yleisön talletusten lisääntymisessä. Kun hintataso on pysynyt suhteellisen vakaana, ovat palkansaajien ja muiden väestöryhmien nimellistulojen lisäykset suurelta osalta merkinneet myös reaalitulojen kasvamista.

Nousukauden jatkumista alkaneena vuotena voidaan pitää hyvin todennäköisenä, sillä kansainvälisessä noususuhdanteessa ei ainakaan tällä erää ole havaittavissa heikkenemisen merkkejä. Tämä merkitsee työllisyystilanteemme paranemista. Samaan suuntaan vaikuttavat myös ne suuret laajennustyöt, jotka on aloitettu puunjalostusteollisuuden piirissä ja joiden lasketaan kestävän aina v:n 1962 loppuun. Nämä laajennukset maksavat n. 110 mrd. mk ja merkitsevät tuotantomäärän kasvamista selluloosa-, paperi- ja kartonkiteollisuudessa n. 1400 milj. tonnilla eli noin kolmanneksella. Pysyviä työtilaisuuksia on niiden laskettu antavan ensimmäisen laajennusvaiheen jälkeen välittömästi puunjalostusteollisuudessa noin 6 000 miehelle sekä metsissä noin 45 000 miehelle. Kun kaivos- ja metalliteollisuuden sekä kemiallisen teollisuuden piirissä myös tullaan suorittamaan laajaa rakennustoimintaa ja kaiken tämän edellytyksenä olevaa sähkövoiman tuotantoa tullaan edelleen lisäämään, on edessämme voimakas talouselämän laajentumiskausi. Sittenkään eivät toteuttamisen alaisena olevat suunnitelmat riitä antamaan työtä ns. suurille ikäluokille, mikä seikka ei saa meiltä hetkeksikään unohtua. Olen ollut ja olen sitä mieltä, että jollei yksityinen yritteliäisyys katso voivansa jollakin tärkeällä talouselämän alalla tai jollakin laiminlyödyllä maantieteellisellä alueella ryhtyä yhteiskunnan tasasuhtaisen kehityksen kannalta tarpeellisiin toimenpiteisiin, on se valtiovallan velvollisuus.

On sanottu, että meillä kiinnitetään liiaksi huomiota kansantulon jakamiseen, minkä vuoksi kansantalouden kasvuun liittyvät kysymykset jäävät taka-alalle. Tässä saattaa olla perääkin. En kuitenkaan näe ns. tulonjakoriidoissa pelkästään kielteisiä puolia. Itse asiassahan ne ovat ilmauksena eri väestöryhmien luonnollisesta pyrkimyksestä elintasonsa kohottamiseen, pyrkimyksestä joka meikäläisessä yhteiskunnassa voi muodostua kannustimeksi kansantalouden jatkuvalle kasvulle. Mutta ilmeisesti on helpompaa sopia yhteisten tulojen jakamisesta silloin, kun kansantulon kasvu on jatkuvaa ja ripeää, kuin silloin, kun kasvu on epäsäännöllistä ja hidasta. Vaikka olemmekin päässeet taloudelliseen nousukauteen ja kansantulomme kasvaa, tarvitsemme entistä suurempaa yhteisymmärrystä talouspolitiikkamme tavoitteiden asettelussa ja parempaa yhteistyötä sopivien keinojen löytämiseksi, niin että asetetut tavoitteet saavutetaan. Vasta tältä pohjalta voimme saada käytettävissä olevat tuotantovaramme, työn ja pääoman, mahdollisimman tarkoituksenmukaiseen käyttöön ja turvata kansantaloutemme jatkuvan kasvun kaikkien väestöryhmien hyvinvoinnin edistämiseksi.

Kuluneen vuoden suurin kulttuuritapauksemme oli Oulun yliopiston avaaminen ja työskentelyn alkaminen. Sen yhteydessä on mainittava Turun yliopiston ja Jyväskylän korkeakoulun ajan vaatimusten mukaisten ja arkkitehtonisesti merkittävien päärakennusten valmistuminen, mikä on tehnyt näiden opetus- ja tutkimuslaitosten työskentelyn entistä tehokkaammaksi. Samoin on mainittava Turun kauppakorkeakoulun uuden päärakennuksen valmistuminen. Korkeakoululaitoksemme huomattava laajentuminen ei tule hetkeäkään liian aikaisin; päinvastoin pidän välttämättömänä korkeakouluopetuksemme jatkuvaa tehostamista. Esim. Helsingin yliopistossa oli ennen sotia yksi professori 53 ylioppilasta kohti, nyt on professori 72 ylioppilasta kohti. Samaan aikaan kun kaikkialla ulkomailla pyritään tehostamaan korkeinta opetusta, koska se luo ehkä varmimmat edellytykset maan kansalliselle ja kansainväliselle menestymiselle, meillä kaikista edistysaskeleista huolimatta sittenkin poljetaan paikoillaan. Tällä alalla, jolla tarpeen vaatimat uudistukset voitaisiin suorittaa suhteellisen vaatimattomilla taloudellisilla panoksilla, olisi todella aihetta ottaa `pitkä harppaus eteenpäin`. Jatkuvasti kiristyvä kansainvälinen kilpailu, joka tieteellisen tutkimuksen alalla sekä lännen että idän johtavissa maissa perustuu tärkeimmältä osalta ryhmätyöskentelyyn vakinaisissa tutkimuslaitoksissa, pakottanee meilläkin ennen pitkää suurempaan yleiseen suunnitelmallisuuteen tieteellisen tutkimuksen alalla.

Kun korkeinta opetustamme käydään tehostamaan, voimme tyydytystä tuntien todeta, että sille on luotu suotuisat edellytykset sen valtavan laajenemisen ansiosta, mikä koululaitoksemme piirissä on sodan jälkeisenä aikana tapahtunut. Vuonna 1940 oli kansakouluissamme 481 000 oppilasta, v. 1958 oli oppilaiden määrä 629 000. Oppikouluissamme oli v. 1949 oppilaiden määrä 56 000, v. 1958 se oli enemmän kuin kolminkertainen, 181 000. Vuodesta 1945 lähtien on maalaiskunnissa ja kauppaloissa rakennettu yli 3000 uutta kansakoulutaloa ja valtio on käyttänyt kansakoulurakennuksiin avustuksina ja lainoina 40 mrd. mk. Valtion oppikoulujen rakennuksiin on käytetty yli 8 mrd. mk sekä yksityisten oppikoulujen rakennuksiin yli 12 mrd. mk. Kansakoululaitoksen piirissä on suoritettu erittäin voimakasta sisäistä uudistamista ja oppikoululaitoksen kehittämiseksi on myös tehty arvokasta työtä.

Kun siirrymme uudelle vuosikymmenelle, on koululaitoksella takanaan kunnioitettavat saavutukset ja edessään suuret uudet tehtävät. Kouluohjelmakomitean viime vuonna valmistunut periaatemietintö sisältää kokonaisohjelman, joka rakentuu 9-luokkaisen, yläasteeltaan linjajakoisen kunnallisen yhtenäiskoulun pohjalle. Vielä ei ole ratkaistu, miten koulu-uudistus toteutetaan. Mielessä on kuitenkin pidettävä, että kuntien taloudellinen asema jo nyt on niin raskas, että tarpeellinenkin uudistustoiminta voi tukehtua kuntien taloudellisiin vaikeuksiin.

Olen rajoittanut uudenvuoden katsaukseni taloudellisiin näkymiin sekä sivistys- ja opetuskysymyksiin. Viimeksi mainittuja asioita olen tahtonut tässä yhteydessä käsitellä nimenomaan sen takia, että pidän lisääntyvää valppautta kulttuurikysymyksissä välttämättömänä, kun tahdomme säilyttää asemamme vapaiden sivistyskansojen eturintamassa.