Angervonniemellä jouluna 1925

Rakas, oma, Tupu-Tupu!

- Hyviä joulutunnelmia Upulleni! on niitä ollut täälläkin. - Pupulla korvarenkaat korvissaan ja on kauhian tyyristä - perhekin tykkää, että ovat ne oikein kauniit. -

- Niin minä vain olen, tai niinkuin Ina sanoisi pallottelen. Nukkunutkin olen kauhiasti yli 10 tuntia viime yönäkin. Kotona voidaan ylimalkaan hyvin, äiti vain tuntuu vähin sitä nuorintaan [Aira] kaipaavan.

Elin meni tänään kohta aamiaisen jälkeen lämmittämään tohtori Kinnusen uunia ja viipuu siellä yhä (klo 3 i.p.) - Hyvä on olla täällä kotona, eilen tuli Uunoltakin kirje ja äiti tietysti enempi muita siitä hyvillään. - Tekee Pupulle lepo nyt niin kauhian hyvää, tunsin itseni jo melko uupuneeksi ja tänään taidan olla jo taas punaposkinen asia. - Olisi se oikein mukava esitys, jos minä saisi huomenna kirjeen Häiskältäni, en ole saanutkaan kun sitten maanantaina. - Ja ei Inun pitäisi tykätä minusta huonoa, vaikka minä tulinkin Inua vähin äikyteelleeksi - eihän Pupu tahallaan. - Muistaakos Inä, että Inä on luvannut minulle lihoa oikein kovasti nyt joulun aikana - niin kyllä Inun pitisi lihoa ja levätä ja olla ulkona, - niin ja saisi Inä vähän tanssiakin. - Oletkos ajannut porolla? - Älä viitsi lainata Pommilta poroakaan, kun se aina pyrkii puhumaan Sinusta niin keljuja.

- Voi Inä oikein hyvin ja muista omaa Pupuasi.

- Niin pitkiä punaisia lomalippuja.

Perhe huutelee terveisiä.

Sydämelliset kiitokset siitä odottamattomasta joululahjasta. Lämpimät terveiset. Onnea ja kaikkea hyvää uudelle vuodelle.

Miila

Äiti sanoi, ei voivansa kirjoittaa enemmän, kun nämä nykyaikaiset kynänterät ovat niin kelvottomia. - Olen päättänyt antautua harrastamaan kirjallisuutta minäkin näin pyhien kunniaksi. - Tule pian Pupun luo.

Inun.