Suomen Ylioppilaskunnan uudet säännöt.

Tulevan viikon alussa pidettävässä Suomen Ylioppilaskunnan varsinaisessa syyskokouksessa joutuu käsittelyn alaiseksi myöskin kunnan sääntöjenmuutosehdotus. Kunnan hallitus esittää kokoukselle sääntövaliokunnan sääntöehdotuksen, joka lehtemme liitteenä on lukijoillemme jaettu. Mutta sen ohessa hallitus jättää kokoukselle myös oman ehdotuksensa, jonka hallitus esittää hyväksyttäväksi sääntövaliokunnan ehdotuksen sijasta.

On muistettava, että kun mainittu sääntövaliokunta asetettiin, ylioppilaskunta yleisessä kokouksessaan antoi valiokunnalle ohjeet, joiden mukaan uusien sääntöjen m.m. tuli rakentua valtakunnan voimassaolevan yleisen kielilain pohjalle. Näinollen valiokunnan tehtäväksi tässä suhteessa tuli koettaa rakentaa sellainen kielisäännöstö, joka valtakunnan kielilain periaatteille uskollisena parhaiten tyydyttäisi kunnan suomenkielisen enemmistön oikeutettuja vaatimuksia. Valiokunnan ei tarvinnut, eikä se saanutkaan, ryhtyä ratkaisemaan sitä kysymystä, saatiinko kielilakeja noudattamalla sen mielestä paras ratkaisu aikaan kunnan kielioloja järjestettäessä vai olisiko mahdollisesti jokin toinen järjestely sopivampi.

Jos ylioppilaskunnassa, silloin kuin se antoi yllämainitut direktiivit sääntövaliokunnalle, on ollut vallalla se mielipide, että valtakunnan kielilaki sitoi ylioppilaskuntaa sen pyrkiessä sääntöjen muutosaikeensa yhteydessä erikielisten jäsentensä kielellisiä oikeuksia uudelleen järjestämään, niin nämä direktiivit ovat perustuneet väärään olettamukseen. Sillä ylioppilaskunta on oikeutettu maan kielilaeista piittaamatta kieliolonsa järjestämään. Sellaisen lausunnon on ylioppilaskunnan hallituksen yleisvaliokunnan käyttämä asiantuntija, lakitieteentohtori Y.W. Puhakka antanut. Tämä seikka on tarpeellista tietää käydessämme pohtimaan, millä tavalla kunnan kieliolot ovat järjestettävät, kun entisestä kunnan tekemästä ohjelmallisesta päätöksestä ei ole tarvis pitää kiinni.

Ylioppilaskunnassa on viimeisen tilaston mukaan ruotsinkielisiä jäseniä 25,4 %, loput suomenkielisiä. Virka- ja itsehallintoalue, jossa suhdeluvut olisivat vastaavanlaiset, olisi 1/6 1922 annetun kielilain mukaan kaksikielinen. Vaikka ylioppilaskunnan suomalaisten jäsenten suhdeluku ruotsalaisiin verrattuna tulisi vuosien kuluessa edelleen paranemaan noin 1 % vuodessa, kuten aivan viime vuosinakin on asianlaita ollut, niin kovin pitkään saisi odottaa, ennenkuin ruotsinkielisten ylioppilaiden lukumäärä alenisi 8 %, joka tämänlaatuisessa tapauksessa on rajana virka- ja itsehallintoalueen muuttumiseksi yksikieliseksi.

Siiskö - kun kerran kielilait eivät ylioppilaskuntaa sido - hyväksyä säännöt, joiden mukaan ylioppilaskunta on yksikielinen, suomenkieli ainoana virallisena kielenä?

Ennenkuin tähän vastaamme, meidän tulee muistaa, että ylioppilaskunnan sääntöjen muutokset vaativat 3/4 kokouksessa äänivaltaisten kunnan jäsenten hyväksymisen ja yliopiston rehtorin vahvistuksen. Vaikka emme lainkaan epäile, etteikö yksikielisyysohjelma saisi ylioppilaskunnan enemmistön kannatusta, niin vaadittavan määräenemmistön saaminen ei kuitenkaan näytä yhtä varmalta, sillä ruotsalaisia on jo yksin niin paljon, että he kenties voisivat äänestää muutosehdotuksen kumoon. Ja toiseksi: yliopiston rehtori tuskin hyväksyisi yksikielisyyssääntöjä. Näiden käytännöllisten seikkojenhan luonnollisesti ei saisi eikä saa suomalaisen enemmistön kantaan ratkaisevasti vaikuttaa, mutta epäilyksiä on ollut omiaan herättämään se seikka, tokko yksikielisyysohjelman hyväksyminen ylioppilaskunnassa niin kauan kuin sen jäsenistön neljäs osa on ruotsalaisia, on se muoto, jolla ylioppilaskunnan suomalaistaminen parhaiten olisi suoritettava. Riitaisuuksia kunnan erikielisten jäsenten kesken ei sellaisella menettelyllä suinkaan lopetettaisi, päinvastoin. Suomalaisten ylioppilaiden taholla onkin lausuttu arveluja, että parhain ja selvin tie Suomen Ylioppilaskunnan saattamiseksi yksinomaan suomalaisten haltuun ja käsiin olisi suostua ruotsinkielisten kunnan jäsenten eristäytymispyrkimyksiin ja ryhtyä toimenpiteisiin, että heille valmistettaisiin oikeus ja tilaisuus *täydelleen erota* Suomen Ylioppilaskunnasta ja perustaa itselleen uusi ruotsinkielisten ylioppilaiden ylioppilaskunta.

Kunnan hallituksen yleisvaliokunta, jolle sääntövaliokunnan ehdotus lausunnon antamista varten on lähetetty, on asettunut sille kannalle, että selvää yksikielisyysohjelmaa ei kunnan sääntökysymyksessä olisi noudatettava, vaan koetettava pysytellä erikielisten ylioppilaiden kielisuhteita järjestettäessä kielilain hengessä, ottaen soveltuvissa kohdissa huomioon kielilain periaatteet. Vaikka yleisvaliokunta onkin omasta ehdotuksestaan jättänyt pois ohjelmallisen säännöksen virallisista kielistä, ja, katsoen itsestään selväksi, että ylioppilaskunnan enemmistön kielellä on täydet oikeudet ilman nimenomaisia säännöksiä, tyytynyt vain järjestelemään vähemmistön kielen käyttöä, niin pohjaltaan molemmat ehdotukset ovat suurin piirtein katsoen samanlaiset. Edelläselostetusta erosta johtuen pykälät ovat saaneet usein huomattavastikin erilaisen ulkoasun, mutta se on etupäässä teknillisen rakentelun eroavaisuutta, ei itse periaatteiden ristiinmenemistä. Suomenkielelle tosin on yleisvaliokunnan ehdotuksessa annettu kaikkialla ensisijaisempi asema kuin sääntövaliokunnan ehdotuksessa, mutta ruotsinkielisten oikeuksia ei asiallisesti katsoen ole vähennetty. Huomattavin eroavaisuus näiden ehdotusten välillä on se, että yleisvaliokunnan ehdotuksen mukaan vähemmistön kielen käyttöä koskevassa luvussa mainittujen käännöstehtävien suorittamiseksi sekä ruotsinkielisten asiakirjojen kääntämiseksi ylioppilaskunnan luottamus- ja virkamiehet voivat käyttää tulkkia. Sen merkitys on ensisijassa siinä, että ylioppilaskunnan luottamus- ja virkamiesten ei niinollen tarvitsisi hallita ruotsinkieltä.

Yleisvaliokunnan ehdotus, jos se saa kunnan hallituksen hyväksymisen, tulee hallituksen ehdotuksena esitettäväksi kunnan syyskokoukselle. Kun se tulee äänestykseen sääntövaliokunnan ehdotuksen kanssa, suomalaisten ylioppilaiden on syytä kannattaa hallituksen ehdotusta. Se merkitsee eräissä suhteissa parannusta sääntövaliokunnan ehdotukseen.