II Välirauhansopimus 30 vuotta

41. Tasavallan Presidentin puhe SNTL:n Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön Puheenjohtajan N.V. Podgornyin kunniaksi tarjotuilla juhlapäivällisillä 14.10.1974

Kunnioitettu Herra Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön Puheenjohtaja

Arvoisat neuvostoliittolaiset juhlavieraamme

Hyvät Naiset ja Herrat

Minulle tuottaa suurta iloa toivottaa Teidät Suomen kansan ja Suomen hallituksen puolesta tervetulleiksi maahamme. Me suomalaiset annamme erittäin suuren arvon sille, että Te Herra Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön Puheenjohtaja olette arvovaltaisen seurueenne kanssa halunnut noudattaa kutsuamme ja saapua Suomeen yhteistä merkkipäiväämme viettämään.

Maailmanhistoria on täynnä sotien alkamisen ja suurten taistelujen vuosipäiviä. Niiden viettoon on aikojen kuluessa liittynyt sankaripalvontaa, mikä ei aina ole suinkaan hyväksi, sillä se saattaa helposti jättää varjoonsa sodan aiheuttamat mittaamattomat kärsimykset. Perustellumpaa olisi palauttaa mieliin ja kohottaa juhlinnan kohteeksi ne päivät, jolloin aseet rintamilla vaikenivat ja rauha palautui. Meillä suomalaisilla on kaikki syy tarkastella historiamme tapahtumakulkua tästä näkökulmasta.

Rauhansopimus ei aina ole merkinnyt pelkästään taistelujen päättymistä. Joskus se on vaikuttanut olennaisesti myös asianomaisen maan ulkopoliittiseen uudelleensuuntautumiseen tai välillisesti sen yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kehitykseen. Kolme vuosikymmentä sitten Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmittu välirauha oli nimenomaan tällainen sopimus. Sitä voidaan pitää käänteentekevänä tapahtumana Suomen itsenäisyyshistoriassa. Se aloitti kokonaan uuden ajanjakson, jonka kuluessa maamme ulko- ja sisäpolitiikka ovat kokeneet syvällisen muutoksen.

Ehdottomasti kaikkein tärkeimmäksi kysymykseksi nousi välirauhansopimuksen myötä suhteiden järjestäminen suureen itäiseen naapuriimme Neuvostoliittoon. "Epäluulo on poistettava, ystävyys perustettava", kuului se oppi, jonka J.K. Paasikivi antoi ohjenuoraksi suomalaisille. Seurannutta kehitystä kuvaa osuvasti vertaus, jota Te, Herra Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön Puheenjohtaja käytitte puhuessanne viime vuonna YYA-sopimuksen 25-vuotisjuhlassa. Te totesitte, että entisen vihamielisyyden, vieroksunnan ja epäluottamuksen patoutuma alkoi hajota kuin ahtojää jäiden lähdön aikaan raivaten tietä yhteisymmärrykselle, sovulle ja ystävyydelle. Ei kestänyt kauankaan, kun valtioittemme keskinäisissä suhteissa päästiin kevääseen, jonka koittamista symbolisoi vuonna 1948 allekirjoitettu YYA-sopimus.

Kuluneiden kolmen vuosikymmenen käänteentekevä, meille suomalaisille ratkaisevaa laatua oleva saavutus on siinä, että Suomen ja Neuvostoliiton välille on syntynyt keskinäinen luottamus. Me emme kuitenkaan saa jäädä niin sanoakseni lepäämään laakereillamme. Luottamuksen hyväksi on tehtävä jatkuvaa työtä. Meidän on myös aina muistettava pitää huolta siitä, että keskinäinen luottamussuhde ei rajoitu vain johtaviin valtiomiehiin ja asiantuntijoihin vaan että se ulottuu myös kansan syviin riveihin. Sen on perustuttava tietoon naapurimaan oloista ja henkilökohtaisiin kosketuksiin sen kansan kanssa. Tämä on tärkeää jo siitäkin syystä, että kansakunnan kuva syntyy usein ohi virallisten väylien. Elävin kulttuurivaihto ja välittömimmät inhimilliset kontaktit saavat usein alkunsa juuri tältä tasolta.

Tämän vuoksi on ilahduttavaa todeta, että Suomen ja Neuvostoliiton välinen sopimusverkko jatkuvasti kasvaa ja tihenee lisäten siten kansojemme vuorovaikutusta. Puuttumatta tässä sen syvemmälti keskinäiseen kaupallistaloudelliseen ja teknisteolliseen yhteistyöhömme totean tyydytyksellä, että se laajenee ja syvenee elinvoimaisesti, mikä vastaa maittemme elinetuja ja edistää kansojemme hyvinvointia. Tärkeä merkitys on myös kulttuuriyhteistyöllä. Sen alueelta haluaisin mainita kesäkuussa Suomen kustannusyhdistyksen ja Neuvostoliiton valtakunnallisen tekijäinoikeustoimiston välillä solmitun yhteistyösopimuksen, joka merkitsi ensimmäistä konkreettista askelta kohti kirjallisuutemme yhä kiinteytyvää vaihtoa. Huhtikuussa allekirjoitetut merenkulkusopimus ja matkailusopimus tulevat puolestaan merkittävästi kehittämään maittemme välistä merenkulkua ja matkailijavaihtoa sekä matkailujärjestöjemme yhteistyötä. Syytä on palauttaa mieliin myös ystävyyskaupunkiverkoston jatkuva laajeneminen ja sen puitteissa tapahtuva kiinteä yhteydenpito, joka sekin puhuu omaa kieltään kansojemme lisääntyvästä kanssakäymisestä.

Valmistautuessamme välirauhansopimuksen ohella juhlimaan myös Suomi-Neuvostoliitto-Seuran perustamisen 30-vuotispäivää, emme saa unohtaa elinvoimaisen ystävyysseuratoiminnan merkitystä. Suomi-Neuvostoliitto-Seuran osalta on tunnustettava sen ansiot todellisena pioneerina useimmilla suomalais-neuvostoliittolaisia yhteyksiä sivuavilla aloilla. Perustellusti voidaan väittää, että Suomen ja Neuvostoliiton keskinäisten suhteiden edistämiseksi työskentelevät ystävyysseurat tarjoavat tänä päivänä joka miehelle tehokkaan kanavan osallistua "ulkopolitiikan tekemiseen"; ja tällaista "politikointia" on syytä kaikin tavoin tukea.

Kun me tänään pysähdymme silmäilemään kuluneita kolmea vuosikymmentä, on mieluisaa todeta, että välirauhansopimuksen ja YYA-sopimuksen luomalle lujalle perustalle on noussut Suomen ja Neuvostoliiton aidon ystävyyden, vilpittömän luottamuksen ja keskinäisen kunnioituksen vankka rakennus. Sitä eivät kansainvälisen politiikan tuulet ja myrskyt horjuta.

Näin ollen on varsin ymmärrettävää, että Suomen ja Neuvostoliiton suhteita pidetään yleisesti esimerkkinä kooltaan ja yhteiskuntajärjestelmältään erilaisten valtioiden molempia osapuolia hyödyttävistä suhteista. Ne osoittavat vakuuttavasti jännityksen lieventämisen ja rauhanomaisen rinnakkaiselon periaatteiden realistisuuden ja elinvoimaisuuden.

Herra Korkeimman Neuvoston Puhemiehistön Puheenjohtaja

Samalla kun toivotan Teidät ja seurueenne vielä kerran sydämellisesti tervetulleiksi, pyydän saada kohottaa maljani Teidän sekä seurueenne jäsenten henkilökohtaiseksi terveydeksi ja menestykseksi sekä Suomen ja Neuvostoliiton kansojen ystävyyden ja yhteistyön kunniaksi.